Panseksuaalisuus ja sen kanssa eläminen
Olen tuore 20 -vuotias jätkä. Asustelen Kotkan liepeillä. Tajusin vasta muutamia kuukausia sitten, että olen panseksuaali. Kerroin asiasta muutamille kavereilleni jotka tiesin luotettaviksi ja mahtaviksi ihmisiksi. He hyväksyivät minut ja olin todella iloinen siitä! Nyt olen kuitenkin todella surullinen.
En kykene kertomaan perheelleni ja tuntuu vain että elämästäni puuttuu ihmisiä. Haluaisin tavata muita samanhenkisiä ihmisiä. Minua helpottaisi suuresti jos saisin uusia ystäviä ja samassa tilanteessa painivia ihmisiä ympärilleni. En vain tiedä miten jatkaa tästä eteenpäin..... Kuitenkin on hienoa että tiedän itse oman suuntautumiseni.
En kykene kertomaan perheelleni ja tuntuu vain että elämästäni puuttuu ihmisiä. Haluaisin tavata muita samanhenkisiä ihmisiä. Minua helpottaisi suuresti jos saisin uusia ystäviä ja samassa tilanteessa painivia ihmisiä ympärilleni. En vain tiedä miten jatkaa tästä eteenpäin..... Kuitenkin on hienoa että tiedän itse oman suuntautumiseni.
Hei mainitset kaksi hyvää asiaa jotka ovat selkiyttäneet elämääsi: 1) tunnistat että voit kiinnostua emotionaalisesti ja/tai seksuaalisesti ihmisistä riippumatta heidän sukupuolestaan tai muista määrittelyistä (=panseksuaalisuus), mikä voi olla arvokas voimavara elämässäsi, ja 2) että muutamat luotettavat kaverisi ovat sen hyväksyneet sinut sellaisena.
Se, että asian kertominen perheellesi tuntuu hankalalta, on ymmärrettävää. Onhan tuo käsite panseksuaalisuus vielä monille täysin tuntematon ja voi monissa vielä herättää erilaisia ennakkoluuloja ja pelkoja. Perheelle kertominen kannattaakin suunnitella hyvin, niin että se on sekä itselle että perheenjäsenille mahdollisimman turvallinen tilanne. Siinä voisi olla avuksi että on vaikka paperille kirjoittanut keskeiset asiat siitä mitä panseksuaalisuus sinulle merkitsee ja millaisia ihmissuhteita kaipaat elämääsi. Sen voi sitten antaa esim. vanhemmilleen luettavaksi. Samalla kannattaa varmistaa että et jää yksin jos vanhempasi ja sisaruksesi eivät sinua lainkaan hyväksy tai ymmärrä. Siinä auttaisi se että löytäisit kaltaisiasi ihmisiä ystäviksesi.
Tiedän että ainakin Helsingin seudun Setan ja Pirkanmaan Setan nuorten tapaamisissa on ollut nuoria, jotka ovat kertoneet olevansa panseksuaaleja. Voisit olla yhteydessä Helsingin seudun Setan sosiaalityöntekijään Aaro Horsmaan p. 045 121 0026, aaro.horsma@heseta.fi ja/tai Pirkanmaan Setassa Mikko Väisäseen, mikko@pirkanmaanseta.fi ja tiedustella asiasta heiltä. Voisit myös kokeilla onnistuisiko ystävien etsiminen qruiser.net –sivuston kautta.
Jussi Nissinen
Se, että asian kertominen perheellesi tuntuu hankalalta, on ymmärrettävää. Onhan tuo käsite panseksuaalisuus vielä monille täysin tuntematon ja voi monissa vielä herättää erilaisia ennakkoluuloja ja pelkoja. Perheelle kertominen kannattaakin suunnitella hyvin, niin että se on sekä itselle että perheenjäsenille mahdollisimman turvallinen tilanne. Siinä voisi olla avuksi että on vaikka paperille kirjoittanut keskeiset asiat siitä mitä panseksuaalisuus sinulle merkitsee ja millaisia ihmissuhteita kaipaat elämääsi. Sen voi sitten antaa esim. vanhemmilleen luettavaksi. Samalla kannattaa varmistaa että et jää yksin jos vanhempasi ja sisaruksesi eivät sinua lainkaan hyväksy tai ymmärrä. Siinä auttaisi se että löytäisit kaltaisiasi ihmisiä ystäviksesi.
Tiedän että ainakin Helsingin seudun Setan ja Pirkanmaan Setan nuorten tapaamisissa on ollut nuoria, jotka ovat kertoneet olevansa panseksuaaleja. Voisit olla yhteydessä Helsingin seudun Setan sosiaalityöntekijään Aaro Horsmaan p. 045 121 0026, aaro.horsma@heseta.fi ja/tai Pirkanmaan Setassa Mikko Väisäseen, mikko@pirkanmaanseta.fi ja tiedustella asiasta heiltä. Voisit myös kokeilla onnistuisiko ystävien etsiminen qruiser.net –sivuston kautta.
Jussi Nissinen