Selaa kysymyksiä

Uskovainen identiteettiään etsivä tyttö

Olen 19 vuotias nuori nainen. Olen hyvin uskovaisesta perheestä ja olen itsekin sellainen (ainakin vielä). Perheessämme ei ole ikinä ollut kuitenkaan ihan äärimäisen tiukkaa tai mitenkään liian ahdasmielistä. Osa sisaruksistani on jättänyt uskon, mutta välit ovat silti samat ja yhtä rakkaat. Äitini on aika suvaitsevainen ja no, siskotkin sillain hyväksyy homot varmaan, mut isä ja veljet on aika tiukkoja mielipiteessään homoja vastaan, vaikka ei ne sitä huutelekaan jatkuvasti. Olen itse, ainakin luulemani mukaan, hyvin kiltti uskovainen ja vähän ujo tyttö maineeltani. Semmonen, että kukaan ei varmaan ikinä uskois mitä käyn läpi mun pään sisällä.

Okei, eli siis, olen ehkä noin 4 vuotta mietiskellyt, että oonko kiinnostunu pojista, tytöistä vai molemmista, vai mistä ja mitä ihmettä... En tosiaan tiedä ja se vaivaa mua. Tai, välillä se ei haittaa ja ajattelen vaan, että ihan sama, mut välillä koko asia ahdistaa. Varsinkin, jos jotkut puhuu homoista/lesboista.

Olen aina ollut kiinnostunut pojista. On ollut ihastuksia ja on tällä hetkelläkin. Mutta amiksessa mun luokalla oli eräs tyttö. Viimesellä luokalla myönsin (vihdoin) itelleni, että olin jollain tavalla ihastunut siihen tyttöön. Hän oli todella mukava ja hauska, ihan "tavallinen" seurusteleva heterotyttö. En ole kehenkään muuhun tyttöön sillein ihastunut. En edes ikinä sillä tavalla kattele tyttöjä koskaan, mutta poikia kattelen.

No, mutta nyt oon monta kertaa huomannu kiinnittäväni huomiota sellasiin tyttöihin, jotka pukeutuu hyvin poikamaisesti. Tai melkeenpä näyttää pojilta, eli onko ne sit transsukupuolisia tai jotain? No mut joka tapauksessa, esim. instagramissa näin kuvan pojasta, mutta se paljastukin tytöksi ja mielenkiintoni heräs huomattavasti enemmän. Tai just ihan sama missä nään jonkun poikatytön ni mielenkiinto herää heti.

Eli siis olen huomannut ihastuvani poikatyttöihin, tai mikskä heitä nyt sanoisi, ja sit myös edelleen olen pojista kiinnostunut. Tai lähinnä yhteen poikaan olen todella pitkään ollut ihastunut, mikä aiheuttaa sen, että muut pojat ei niin jaksa kiinnostaa täysillä. Joskus saattaa myös ihan naisellisetkin tytöt herättää tunteita, mutta ehkä vähän harvemmin.

Olen itse aika naisellinen, mutta oikeastaan olen aika poikamainenkin toisaalta. En tiedä, mut jotenkin on aina ollu sellanen tunne, että ihan sama kuka se "joku" ikinä joskus onkin, niin sen täytyy olla jotenkin vahvempi kuin minä ite. Että olen aika vanhanaikanen siinä ajattelussa, että "se joku tulee sillä valkealla ratsullaan pelastamaan". Välillä nään, että se joku on mies, mutta välillä taas se on miehekäs nainen.

En ole ikinä ollut siis parisuhteessa tai sanotaanko helpommin niin, että kokemukset jää viestittelyn ja juttelun tasolle muutaman pojan kanssa, ja nekin tapahtui yläaste aikoina. Sen jälkeen ei ole tapahtunut mitään sillä rintamalla, paitsi ykspuolista ihastumista, koska olen tosiaan aika ujo varsinkin miespuolisia henkilöitä kohtaan. Ja naisihastuksia en todellakaan ole lähestynyt kuin kaverimielellä, ja jos en ole "joutunut" tutustumaan heihin niin en ole lähestynyt mitenkään.

Olen myös fantasioinut niin miehistä kuin naisista, en osaa sanoa kumpi kiihottaa enemmän. Nyt tällä hetkellä enemmän ehkä miehet ja jostain kumman syystä homot. Mutta toisaalta myös naiset kiihottaa. Tosi sekavaa.

Jos en olisi uskovainen, tai "uskovainen", ja olisin jostain perheestä missä olis yks haile mikä on, niin saattasin olla ihan sinut itteni kans ja en välttämättä edes luokittelis itteni mihinkään lokeroon ja ihastuisin ihmisiin ihmisinä, enkä kattois sukupuolta. Mutta kun tilanne on se, että en vain yksin kertaisesti voi tai pysty edes juttelemaan tästä asiasta kenellekkään, kun en tunne ketään jolle vois jutella ilman, että se järkyttyis. Haluaisin kieltää uskon ja kattoa mitä elämä tuo tullessaan, naisen vaiko miehen, mutta toisaalta haluaisin olla yhä uskomassa ja löytää jonkun miehen jostain.

Pahinta tässä on se, että mää en tiedä itekkään mistään mitään. Tai sen mää tiedän, että jos mää kiellän uskon tai varsinkin, jos tulisin kaapista ulos, todella moni järkyttyis ja pettyisi, ja mahollisesti menettäisin monta rakasta ystävää ja menisi moneen ihmiseen välit poikki, ainakin joksikin aikaa, joihinkin ehkä ikuisesti. Eli ennemmin olen sinkku vaikka koko loppu elämän.

Todennäköseti tulen olemaan aina hetero ja ehkä myös uskovainen. Mutta pelkään sitä, että jos löydän jonkun ihanan miehen joskus, niin mitä jos se ei onnistukaan, mitä jos se ei riitäkkään mulle miehenä..? Mun unelma ois se, että menisin miehen kanssa naimisiin ja saataisiin lapsia, mutta mitä jos sydän sanookin siihen yhtäkkiä ei, tai mitä jos en olekaan sillein onnellinen.

Vaikea pukea jotenkin sanoiksi. Miten voin ikinä selvittää tätä asiaa, jos ei ikinä ole mahollista olla kenenkään naisen kanssa tai edes jutella tästä asiasta jollekin sellaselle naiselle. Ehkä jos pääsisin naisen kanssa kokemaan jotain niin se saattaa ollakin jotain mitä en haluakaan ja paljastuu vain pään sisäisiksi fantasioiksi. Mut mitä jos se taas onkin jotain mitä mää loppujen lopuksi haluan.

En tiedä miks tänne tulin kirjottamaan, mutta jotenkin ehkä piti vaan saada purettua ajatuksia johonkin. En tiiä mitä vastaatte, vastaatteko mitään edes, mut lähetän tän kuitenkin kun kerran näin pitkän stoorin kirjotin ja tuntuis tyhmältä sit vaan poistaa se... En tiedä mihin edes haluan vastauksen, ehkä siihen, et miten ihmeessä päätä saa edes vähän selville tästä asiasta? Jotenkin aivan sekavaa. Nyt tekis mieli taas heittää tää homma jonnekin jorpakoon ja ajatella, että hetero olen ja piste.
Kiitos, jos joku ikinä tätä loppuun asti jaksoi lukea! :D Toivottavasti ei ollut liian sekavasti kirjotettu...

Hei Marikki
Viestisi perusteella sinulla on elämässä monia hyviä asioita ja sitten myös asioita, jotka ovat hämmentäneet sinua ja ne aiheuttavat sinussa nyt epätietoisuutta ja ahdistusta. Hyvältä kuulostaa se että äitisi ja siskosi ovat suvaitsevaisia ja se että olet saanut itsellesi turvaa uskonnosta ja että uskovien joukossa sinulla on merkittäviä hyviä ihmisiä, joita et halua menettää elämästäsi. Se, että olet viime vuosina havainnut itsessäsi kiinnostusta aika monenlaisiin ihmisiin, voisi periaatteessa olla myös hyvä asia, mutta nyt se on hämmentävä monestakin eri syystä.

Kiinnostus toiseen ihmiseen on samalla tutustumista omaan itseen. Siinä tulee esille se, mitkä asiat itseä koskettavat, mille herkistyy, mihin samaistuu ja toisaalta mikä ei tunnu omalta jne. Eri ihastuksissa ehkäpä eri puolet sinusta pääsevät näkyviin. Kerrot että olet ollut aina kiinnostunut pojista ja siihen liittyen on ollut ihastuksia ja nyt olet ihastunut erityisesti yhteen poikaan niin että muihin et kiinnitä huomiota. Millä tavalla ihastut poikiin ja erityisesti tähän nykyiseen? Mitä tunteita se sinussa herättää, mitä ajatuksia, mihin kiinnität heissä huomiota ja mitä tunnet kehossasi heitä ajatellessasi. Mitä haluat tehdä niiden poikien kanssa joihin ihastut?

Kerrot että nykyään kiinnität huomiota poikien ohella myös poikamaisiin tyttöihin ja sinulla on ollut ihastus yhteen tiettyyn ”tavalliseen” seurustelevaan tyttöön. Mikä näissä sinua on puhutellut, mitä tuntemuksia ja ajatuksia he ovat herättäneet? Mitä haluaisit tehdä heidän kanssaan?

Olet huolissasi siitä että teet mahdollisesti väärän valinnan seurustelukumppania valitessasi. Pelkäät että jos menet miehen kanssa naimisiin, te saatte lapsen ja sitten huomaatkin että se sinua täysin tyydytäkään ja kaipaatkin suhdetta naiseen. Toisaalta et uskalla ajatella itsellesi seurustelusuhdetta naisen kanssa, koska se voisi johtaa välirikkoon isäsi, veljesi ja uskovien ystäviesi keskuudessa. Mieluummin olet sinkku kuin rikkoisit välisi heihin. Pelkosi ovat niin voimakkaita että et ole uskaltanut puhua tuntemuksistasi ja pohdinnoistasi kenellekään.

Seksuaalinen suuntautuminen on aika monitasoinen ilmiö. Siihen sisältyy mm. fantasioita, seksuaalista ja eroottista kiinnostusta, kiintymystä ja romantiikan kaipuuta. Eri kontakteissa eri tasot näistä voivat korostua ja toiset jäädä taustalle. Myöskin elämän eri vaiheissa näiden tasojen merkityksellisyys voi vaihdella. Empiirinen tutkimus toi esille jo 1950 –luvulla sen tosiasian että ihmisiä ei ole mielekästä jakaa kahteen luokkaan, hetero- ja homoseksuaalisiin ihmisiin, vaan suurella osalla ihmisiä on mahdollisuus ihastua kumpaankin sukupuoleen. Suurimmalla osalla kiinnostus kohdistuu pääsääntöisesti joko mieheksi tai naiseksi luokiteltuihin ihmisiin ja muu kiinnostus jää sen varjoon. Nuoruusvuosina kuitenkin aika moni tulee tietoiseksi siitä että kummassakin sukupuolessa on myös eroottista ja tai romanttista kiinnostusta herättäviä puolia.

Sinun viestissäsi tuli esille hyvin se, että ihmisen jakaminen sukupuolen perusteella vain miehiin tai naisiin yksinkertaistaa todellisuutta. Miehiksi syntyneillä voi olla paljonkin yleensä naisiin liitettyjä piirteitä ja ominaisuuksia ja naisella miehiin liitettyjä piirteitä ja ominaisuuksia. Aika monissa tällainen ihminen, jossa on kummankin sukupuolen piirteitä, herättää eroottista ja/tai romanttista kiinnosta, mikä on hyvin ymmärrettävää. Eli tässäkin mielessä kokemuksesi ovat hyvin luonnollisia. Se, että tiedostat näitä tunteitasi ja uskallat käsitellä niitä, kertoo siitä että olet herkkä ja itsellesi rehellinen ihminen. Moni työntää vastaavat tuntemuksensa syrjään ja pelkää kohdata erilaisuudeksi määriteltyjä asioita.

Se, mitä me lopulta olemme ja mistä pidämme, selviää meistä useimmille vasta vähitellen. Voidaksemme tutustua itseemme tarvitsemme toisia ihmisiä, joiden seurassa voimme olla rehellisiä, ja joille voimme kertoa toiveistamme, mieltymyksistämme, arvoistamme ja peloistamme. Tällä tavoin tulemme yhä enemmän sinuiksi itsemme kanssa ja osaamme tehdä itsellemme oikeita ratkaisuja. Siksi olisi hyvä että löytäisit sellaisia ihmiskontakteja, joissa voit olla rehellinen itsellesi. Pelkäät että ystäväsi hylkäävät sinut, jos tietäisivät mitä mielessäsi liikkuu. Joidenkin kohdalla pelkosi on ehkä aiheellinenkin, mutta onko kaikkien? Mistä tiedät etteikö heillä olisi myös omia ajatuksia ja tuntemuksia, joista he eivät ole uskaltaneet puhua. Voisiko äitisi tai siskosi olla sellainen ihminen josta voisit aloittaa? Uskoville ihmisille turvallinen yhteisö pohtia omaa seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvää identiteettiään on Malkus –niminen yhdistys, jonka toiminnasta kerrotaan osoitteessa www.malkus.fi.

Marikki, minulla on vahva mielikuva siitä että sinä rehellisenä ja herkkänä ihmisenä löydät vielä lähellesi ihmisiä, jotka nauttivat sinun seurastasi ja joiden seurassa saat olla oma itsesi! Halutessasi voit jatkaa keskustelua tästä myös puhelinpäivystyksessämme joka on maanantaisin ja torstaisin klo 19 – 20 numerossa 044 300 23 55.

Jussi Nissinen

Aiheet


Aseksuaalisuus
Hengellinen kaltoinkohtelu, eheyttäminen
Huolestunut vanhempi
Huono kohtelu palveluissa
Identiteettipohdinnat
Ikääntyminen
Kaapista ulostuleminen
Kun kumppanini ei ole sitä mitä oletin
Kun perhe tai läheiset ei hyväksy
Lapsen ja nuoren kehitys
Lasten saaminen ja vanhemmuus
Osakulttuurien haasteita
Palvelujen saatavuus
Pari- ja monisuhteet
Parisuhteen ja perheen muodostaminen
Pelot
Perhe ja suku
Seksi ja seksuaalisuus
Seksuaalinen suuntautuminen
Seksuaalinen väkivalta
Seksuaaliset mieltymykset
Seurustelun aloittaminen
Sukupuolen moninaisuus
Syrjintä- ja kiusaamiskokemukset
Terveys
Terveys, mielenterveys
Työelämä
Ulkonäkö
Uskonto ja hengellisyys
Vaikeus hyväksyä itseään
Vertaistuki
Yhteiskunta, lainsäädäntö
Yksinäisyys