Ulostulo työpaikalla
Hei!
Kysymykseni koskee kaapista ulostuloa työelämässä ja siihen liittyviä tunteita ja ajatuksia. Olen noin 30-vuotias lesbonainen. Seksuaali-identiteettini on ollut itselleni selvillä jo kymmenisen vuotta, takana on yksi pidempi seurustelusuhde ja ystäväni ja sukuni tietävät suuntautumisestani. Näiltä osin asiat siis ovat hyvin. :)
Olen kuitenkin vastikään aloittanut opiskelijaelämän jälkeen työelämässä ja nyt olen ikään kuin yhtäkkiä taas kaapissa. Ulkoisesti olen ilmeisesti perusheteron oloinen nainen ja saanut lounas- tai kahvitauoilla osakseni joitain heteronormatiivisia oletuksia (kysymys poikaystävästä, oletus että ihailen tiettyä miesjulkkista jne.). En ole näitä oletuksia lähtenyt korjaamaan, ja koska en ole tällä hetkellä parisuhteessa, ei ole tullut vastaan mitään luontevaa tilannetta, jossa suuntautumiseni olisi käynyt ilmi. Tapailen kyllä erästä naista, mutta siitäkään en ole töissä hiiskunut.
Nyt työpolkua samassa työyhteisössä on takana jo useampi kuukausi ja työtoverit ovat käyneet tutummiksi - tiedän monen perheestä, harrastuksista ym. Siksi on alkanut tuntua jotenkin epämukavalta, kun muut olettavat minut heteroksi, etenkin kun muutaman työtoverin kanssa meillä toisinaan on hyviäkin keskusteluja eri aiheista. Toisaalta tiedän työtovereideni olevan fiksuja, empaattisia ja avarakatseisia ihmisiä, joille suuntautumiseni paljastuessaan tuskin olisi ongelma.
Mikä siis askarruttaa? Ensinnäkin olen työpaikan nuorin ja kokemattomin ja ala on vaativa - saan jo nyt tämän asemani vuoksi tiettyä erityishuomiota töissä, enkä pidä huomion kohteena olemisesta. Työpaikassani tai ylipäätään alallani en tiedä yhtään homoseksuaalia. Minulla on tunne, että mahdollinen tieto lesboudestani saisi muut katsomaan minua entisestään uusin silmin. Lisäksi häpeän omaa häpeääni. Toisin sanoen minua hävettää se, etten ole suuntautumisestani avoin ja esim. korjannut heti ensimmäistä vastaantullutta heteronormatiivista oletusta. Tiedän, että mikäli asia tulee esiin, tunnen häpeää siitä etten ole alusta saakka ollut jotenkin avoimempi. Tämä ajatus on tietenkin vain omassa päässäni, en usko että työtoverini edes näkisivät mitään syytä tällaiseen häpeään. Äh, typerää, en enää oikein enää edes tiedä mitä lähdin kysymään! :)
Kai kaipaisin jonkinlaista vahvistusta siihen, etten häpeäisi itseäni muidenkaan edessä, kun kerran muuten koen lesbouteni ihan positiiviseksi asiaksi. Usein pyrin antamaan itsestäni oikein hyvän kuvan muille, ennen kuin suuntautumiseni paljastuu. Muuten koen epämukavaa tunnetta siitä, että kaikkea tekemistäni arvioidaan "lesbona", ei esim. amattini edustajana tai vain minuna.
Kysymykseni koskee kaapista ulostuloa työelämässä ja siihen liittyviä tunteita ja ajatuksia. Olen noin 30-vuotias lesbonainen. Seksuaali-identiteettini on ollut itselleni selvillä jo kymmenisen vuotta, takana on yksi pidempi seurustelusuhde ja ystäväni ja sukuni tietävät suuntautumisestani. Näiltä osin asiat siis ovat hyvin. :)
Olen kuitenkin vastikään aloittanut opiskelijaelämän jälkeen työelämässä ja nyt olen ikään kuin yhtäkkiä taas kaapissa. Ulkoisesti olen ilmeisesti perusheteron oloinen nainen ja saanut lounas- tai kahvitauoilla osakseni joitain heteronormatiivisia oletuksia (kysymys poikaystävästä, oletus että ihailen tiettyä miesjulkkista jne.). En ole näitä oletuksia lähtenyt korjaamaan, ja koska en ole tällä hetkellä parisuhteessa, ei ole tullut vastaan mitään luontevaa tilannetta, jossa suuntautumiseni olisi käynyt ilmi. Tapailen kyllä erästä naista, mutta siitäkään en ole töissä hiiskunut.
Nyt työpolkua samassa työyhteisössä on takana jo useampi kuukausi ja työtoverit ovat käyneet tutummiksi - tiedän monen perheestä, harrastuksista ym. Siksi on alkanut tuntua jotenkin epämukavalta, kun muut olettavat minut heteroksi, etenkin kun muutaman työtoverin kanssa meillä toisinaan on hyviäkin keskusteluja eri aiheista. Toisaalta tiedän työtovereideni olevan fiksuja, empaattisia ja avarakatseisia ihmisiä, joille suuntautumiseni paljastuessaan tuskin olisi ongelma.
Mikä siis askarruttaa? Ensinnäkin olen työpaikan nuorin ja kokemattomin ja ala on vaativa - saan jo nyt tämän asemani vuoksi tiettyä erityishuomiota töissä, enkä pidä huomion kohteena olemisesta. Työpaikassani tai ylipäätään alallani en tiedä yhtään homoseksuaalia. Minulla on tunne, että mahdollinen tieto lesboudestani saisi muut katsomaan minua entisestään uusin silmin. Lisäksi häpeän omaa häpeääni. Toisin sanoen minua hävettää se, etten ole suuntautumisestani avoin ja esim. korjannut heti ensimmäistä vastaantullutta heteronormatiivista oletusta. Tiedän, että mikäli asia tulee esiin, tunnen häpeää siitä etten ole alusta saakka ollut jotenkin avoimempi. Tämä ajatus on tietenkin vain omassa päässäni, en usko että työtoverini edes näkisivät mitään syytä tällaiseen häpeään. Äh, typerää, en enää oikein enää edes tiedä mitä lähdin kysymään! :)
Kai kaipaisin jonkinlaista vahvistusta siihen, etten häpeäisi itseäni muidenkaan edessä, kun kerran muuten koen lesbouteni ihan positiiviseksi asiaksi. Usein pyrin antamaan itsestäni oikein hyvän kuvan muille, ennen kuin suuntautumiseni paljastuu. Muuten koen epämukavaa tunnetta siitä, että kaikkea tekemistäni arvioidaan "lesbona", ei esim. amattini edustajana tai vain minuna.
Hei
Tilanteesi, mistä kerrot on erittäin hyvin ymmärrettävissä ja varmasi moni voi tunnistaa itsessään vastaavia tilanteita, pohdintoja ja valintoja. Kerrot että pyrit antamaan itsestäsi oikein hyvän kuvan, ennen kuin lähdet kertomaan seksuaaliseen suuntautumiseesi liittyviä asioita. Tämä on hyvin ymmärrettävä ja strategia yhteiskunnassa, jossa homo/biseksuaalinen suuntautuminen edelleenkään ei ole oletusarvona. Edelleenkin siitä joutuu erikseen jollain tavoin suoraan tai rivien välissä kertomaan ja samalla varautumaan yllättäviinkin reaktioihin ja siihen että tulee nähdyksi sitten ensisijaisesti sen kautta. Samalla se, että ei heti oikaise itseen kohdistuneita hetero-olettamuksia saa aikaan sen että kokee itsensä jotenkin tahattomasti epärehelliseksi ja oma itsekunnioitus joutuu koetukselle.
Tällaisessa tilanteessa itsesyytöksiin ei ole aihetta eivätkä ne auta. Onhan kyse hetero-olettamuksesta ja sitä ylläpitävistä käytännöistä. jotka ovat jättäneet sinut varjoon. Varjosta esiin tuleminen olisi varmasti helpompaa jos eläisit naisen kanssa. Silloin voisit luontevammin ottaa puheeksi omaan perhe-elämääsi liittyviä yksityiskohtia. Kerrot tapailevasi erästä naista. Onko sen siinä määrin vakaalla pohjalla että siitä voisi jo puhua muillekin? Jos suhde on lupaava ja sinua energisoiva niin uskoisin että työyhteisösi mielellään myötäeläisi suhteesi kehitystä. Eli pointtina ei olisi niinkään se että olet lesbo vaan teidän seurustelunne. Se olisi työyhteisölle luonteva tapa nähdä että kyse on ensisijaisesti rakkaudesta ja kiintymyksestä.
Jos haluat vielä varjelle seurustelusuhdettasi, niin mieti luonteva tapa kertoa jostakin tapahtumasta, johon olet osallistunut ja joka avaa työtovereittesi silmät. Olettaisin että työkaverisi ymmärtävät että et ole heti alussa paljastanut kaikkia korttejasi. Moni varmaan nyt arvostaa sitä että päästät heidät entistä lähemmäksi itseäsi. Samalla on hyvä varautua että joukossa on ihmisiä, joiden reaktio ei ole sinua kannustava. Siihen varautumisessa voisi auttaa, jos voisit avautua asiasta ensin yhdelle luottamustasi herättäneelle työkaverille. Hänen kanssaan voisitte yhdessä keskustella millaisiin reaktioihin on syytä varautua. Jos sitten ilmenee kiusaamista tai epäasiallista kohtelua, niin siihen kannattaa puuttua heti joko esimiehen tai työsuojelun kautta.
Jussi Nissinen
Tilanteesi, mistä kerrot on erittäin hyvin ymmärrettävissä ja varmasi moni voi tunnistaa itsessään vastaavia tilanteita, pohdintoja ja valintoja. Kerrot että pyrit antamaan itsestäsi oikein hyvän kuvan, ennen kuin lähdet kertomaan seksuaaliseen suuntautumiseesi liittyviä asioita. Tämä on hyvin ymmärrettävä ja strategia yhteiskunnassa, jossa homo/biseksuaalinen suuntautuminen edelleenkään ei ole oletusarvona. Edelleenkin siitä joutuu erikseen jollain tavoin suoraan tai rivien välissä kertomaan ja samalla varautumaan yllättäviinkin reaktioihin ja siihen että tulee nähdyksi sitten ensisijaisesti sen kautta. Samalla se, että ei heti oikaise itseen kohdistuneita hetero-olettamuksia saa aikaan sen että kokee itsensä jotenkin tahattomasti epärehelliseksi ja oma itsekunnioitus joutuu koetukselle.
Tällaisessa tilanteessa itsesyytöksiin ei ole aihetta eivätkä ne auta. Onhan kyse hetero-olettamuksesta ja sitä ylläpitävistä käytännöistä. jotka ovat jättäneet sinut varjoon. Varjosta esiin tuleminen olisi varmasti helpompaa jos eläisit naisen kanssa. Silloin voisit luontevammin ottaa puheeksi omaan perhe-elämääsi liittyviä yksityiskohtia. Kerrot tapailevasi erästä naista. Onko sen siinä määrin vakaalla pohjalla että siitä voisi jo puhua muillekin? Jos suhde on lupaava ja sinua energisoiva niin uskoisin että työyhteisösi mielellään myötäeläisi suhteesi kehitystä. Eli pointtina ei olisi niinkään se että olet lesbo vaan teidän seurustelunne. Se olisi työyhteisölle luonteva tapa nähdä että kyse on ensisijaisesti rakkaudesta ja kiintymyksestä.
Jos haluat vielä varjelle seurustelusuhdettasi, niin mieti luonteva tapa kertoa jostakin tapahtumasta, johon olet osallistunut ja joka avaa työtovereittesi silmät. Olettaisin että työkaverisi ymmärtävät että et ole heti alussa paljastanut kaikkia korttejasi. Moni varmaan nyt arvostaa sitä että päästät heidät entistä lähemmäksi itseäsi. Samalla on hyvä varautua että joukossa on ihmisiä, joiden reaktio ei ole sinua kannustava. Siihen varautumisessa voisi auttaa, jos voisit avautua asiasta ensin yhdelle luottamustasi herättäneelle työkaverille. Hänen kanssaan voisitte yhdessä keskustella millaisiin reaktioihin on syytä varautua. Jos sitten ilmenee kiusaamista tai epäasiallista kohtelua, niin siihen kannattaa puuttua heti joko esimiehen tai työsuojelun kautta.
Jussi Nissinen