Olen trans, mikä pielessä
Hei! Olen juuri 18 vuotta täyttänyt nuori transnainen ja olen käynyt TAYS:n nuorisopsykiatrian osastolla diagnosointitutkimuksissa jo melkein vuoden, joten diagnoosi (jos kaikki menee, kuten ajattelen) on melko lähellä. Arviolta elokuussa. Olen itse sinut asian kanssa ja monet ystävistäni tukevat minua - sekä arkisen elämän ystävät että nettitutut.
Suurin ongelmani on kuitenkin vanhempani. Heistä kumpikaan ei vaikuta hyväksyvän päätöstäni tulla naiseksi. Erityisesti huolestuneeksi tulin viestikeskustelusta, jonka kävin äidin kanssa tänään mennessäni kotiin jo kuudennelta käynniltäni. Hänen kysyessä, tunnenko itseni edelleen tytöksi, vastasin luonnollisesti kyllä, jonka jälkeen hän kysyi, pärjäänkö minä, jos välimme katkeavat. En tiedä, onko tämän tarkoitus olla jokin shokeeraava uhkaus, joka saa minut pohtimaan asiaani vielä kerran vai onko hän oikeasti hylkäämässä minut. Isäni reaktiosta en tiedä, mutta samankaltaisen suhtautumisen huomioon ottaen epäilen, että riski on myös sillä suunnalla.
Vanhempieni erottua ja äitini muutettua pois kotiseudulta aloitettuani lukion olen asunut isäni luona. Aloitan syksyllä ylioppilaskirjoitukset ja tavoitteenani olisi tulla keväällä 2016 ylioppilaaksi. Tässä on kuitenkin pieni pulma: Vanhempieni tulojen takia en voi saada tukia ennen kuin täytän 20. Jos välit vanhempiini katkeavat, en kyllä voi elää heidän luonaan, mutta en myöskään muuttaa omilleni rahapulmien takia. Mietinkin siis, että onko mitenkään mahdollista saada vanhempani jotenkin ymmärtämään tilanteeni ja ehkä hyväksymään se. He ovat itsekin käyneet jokusen kerran käyntieni yhteydessä TAYS:lla jutustelemassa, mutta he eivät kykene tästä huolimatta ymmärtämään. Missä tahansa muussa tilanteessa minua ei välien katkeaminen haittaisi (vaikkakin surettaisi), mutta tässä tilanteessa olen valitettavan lähellä tuuliajoa.
Suurin ongelmani on kuitenkin vanhempani. Heistä kumpikaan ei vaikuta hyväksyvän päätöstäni tulla naiseksi. Erityisesti huolestuneeksi tulin viestikeskustelusta, jonka kävin äidin kanssa tänään mennessäni kotiin jo kuudennelta käynniltäni. Hänen kysyessä, tunnenko itseni edelleen tytöksi, vastasin luonnollisesti kyllä, jonka jälkeen hän kysyi, pärjäänkö minä, jos välimme katkeavat. En tiedä, onko tämän tarkoitus olla jokin shokeeraava uhkaus, joka saa minut pohtimaan asiaani vielä kerran vai onko hän oikeasti hylkäämässä minut. Isäni reaktiosta en tiedä, mutta samankaltaisen suhtautumisen huomioon ottaen epäilen, että riski on myös sillä suunnalla.
Vanhempieni erottua ja äitini muutettua pois kotiseudulta aloitettuani lukion olen asunut isäni luona. Aloitan syksyllä ylioppilaskirjoitukset ja tavoitteenani olisi tulla keväällä 2016 ylioppilaaksi. Tässä on kuitenkin pieni pulma: Vanhempieni tulojen takia en voi saada tukia ennen kuin täytän 20. Jos välit vanhempiini katkeavat, en kyllä voi elää heidän luonaan, mutta en myöskään muuttaa omilleni rahapulmien takia. Mietinkin siis, että onko mitenkään mahdollista saada vanhempani jotenkin ymmärtämään tilanteeni ja ehkä hyväksymään se. He ovat itsekin käyneet jokusen kerran käyntieni yhteydessä TAYS:lla jutustelemassa, mutta he eivät kykene tästä huolimatta ymmärtämään. Missä tahansa muussa tilanteessa minua ei välien katkeaminen haittaisi (vaikkakin surettaisi), mutta tässä tilanteessa olen valitettavan lähellä tuuliajoa.
Hei
Olet elämässäsi nyt ristiriitaisessa tilanteessa. Toisaalla näköpiirissäsi on omaan sukupuoleesi liittyvä merkittävä käännekohta, tutkimusten perusteella annettava transsukupuolisuus –diagnoosi. Se avaa mahdollisuudet hoitoihin, jotka olennaisesti helpottavat elämistäsi naisena. Tätä myönteistä näköalaa varjostaa kuitenkin pelko vanhempiesi reaktiosta diagnoosiin ja sen mukaisiin hoitoihin. Äitisi on puhunut välien katkeamisesta. Isäsi kohdalla pelkäät samansuuntaista reaktiota. Olet heistä taloudellisesti riippuvainen ja siksi koko tulevaisuutesi on nyt hämärän peitossa.
Monille vanhemmille lapsen transsukupuolisuuden hyväksyminen on todella vaikea prosessi. Vanhemmat ovat ennättäneet luoda vuosien kuluessa oman kuvansa lapsesta. Siihen kuvaan sisältyy usein vanhempien omia toiveita ja ihanteita. Ja sen kuvan mukaisesta lapsesta luopuminen on aluksi tuskallista. Sen vuoksi heiltä jää näkemättä lapsensa sisäinen todellisuus. Moni ajattelee että tuntee lapsensa paremmin kuin tämä itse ja epäilee lapsensa motivaatioita ja kypsyyttä kun tämä on kyseenalaistanut hänelle annetun sukupuolimäärittelyn. Joillekin vaatimus luopua tästä sisäistetystä kuvasta tuntuu siltä että joutuisi luopumaan omasta rakkaasta lapsestaan kokonaan. Siksi vanhempi voikin kokea aluksi helpompana ajatuksen että katkaisee suhteen lapseensa kuin että seuraisi tämän muuttumista sellaiseksi millaisena ei vielä pysty häntä ajattelemaan. Tällöin vasta lapseen liittyvästä sisäistetystä kuvasta luopumiseen liittyvän surutyön (johon usein liittyy aluksi kieltämistä ja vihaisuutta) jälkeen mahdollistuu tutustuminen lapsen todelliseen minään. Tämä uusi tutustuminen voikin sitten ajan myötä osoittautua hyvinkin rikkaaksi ja onnea tuovaksi kokemukseksi.
Vanhempasi ovat käyneet TAYS:ssä keskusteluissa sinun tutkimuksiisi liittyen. Kyseiset tapaamiset liittyvät enemmänkin sinun diagnosointiprosessiisi eikä siinä ole riittävästi mahdollisuuksia terapeuttisen tuen antamiseen vanhemmille. Siksi olisikin tärkeää että vanhempasi voisivat saada sellaista keskusteluapua, jossa he voisivat avoimesti puhua omista ajatuksistaan, odotuksistaan, tunteistaan ja peloistaan. Vasta kun he ovat saaneet riittävästi tilaa ja peilausta omille tuntemuksilleen, tunteilleen (pettymykset, pelot jne) ja ajatuksilleen, ovat he valmiita ottamaan vastaan uutta tietoa ja avautumaan sille mitä sinä tarvitset heiltä tässä tilanteessa.
Tässä joitakin vaihtoehtoja joista voit kertoa vanhemmillesi. Valitettavasti osa niistä on keskittynyt Helsinkiin.
• Voit antaa vanhemmillesi meidän puhelinpäivystyksen numeron 044 300 2355 (avoinna ma ja to klo 19 – 21). Päivystäjillämme on kokemusta vastaavien perhekriisien kohtaamisesta ja osaamme kuunnella vanhempien huolia ja antaa tilaan heidän tuntemuksilleen.
• Sinuiksi –palvelu voi tarjota myös puhelimitse vertaistukea vanhemmalta, joilla on transsukupuolinen lapsi. Sitä voi tiedustella Sinuiksi –hankkeen toiminnanjohtajalta Mikko Väisäseltä (mikko.vaisanen@sinuiksi.fi, 040 5107 488).
• Meillä on mahdollisuus tarjota myös 1-5 keskustelutapaamista kasvokkain Helsingissä joko vanhemmillesi yksin tai parina tai yhdessä sinun kanssasi. Ajan voi varata päivystyksen kautta.
• Transtukipisteellä (transtukipiste.fi) on läheisille suunnattu vertaistukiryhmä Helsingissä.
• Helsingin Pride –tapahtuman yhteydessä järjestetään läheisten tapaaminen sunnuntaina 28.6. klo 13-15 Poikien talossa (poikientalo.fi).
• Vanhempasi voivat hakea keskusteluapua myös esim. kriisipäivystyksestä.
Toivottavasti vanhempasi saavat itselleen keskusteluapua. Viime kädessähän kyse on siitä että he rakastavat sinua ja sinä olet heille todella tärkeä ihminen. Sukupuolen korjausprosessi, joka on sinulle jo tuttu ja toivottu, on heille vielä outo ja pelottava. He pelkäävät menettävänsä sen pojan jota ovat rakastaneet eivätkä osaa iloita vielä siitä naisesta jota sinä jo mielessäsi olet.
Jussi Nissinen
Olet elämässäsi nyt ristiriitaisessa tilanteessa. Toisaalla näköpiirissäsi on omaan sukupuoleesi liittyvä merkittävä käännekohta, tutkimusten perusteella annettava transsukupuolisuus –diagnoosi. Se avaa mahdollisuudet hoitoihin, jotka olennaisesti helpottavat elämistäsi naisena. Tätä myönteistä näköalaa varjostaa kuitenkin pelko vanhempiesi reaktiosta diagnoosiin ja sen mukaisiin hoitoihin. Äitisi on puhunut välien katkeamisesta. Isäsi kohdalla pelkäät samansuuntaista reaktiota. Olet heistä taloudellisesti riippuvainen ja siksi koko tulevaisuutesi on nyt hämärän peitossa.
Monille vanhemmille lapsen transsukupuolisuuden hyväksyminen on todella vaikea prosessi. Vanhemmat ovat ennättäneet luoda vuosien kuluessa oman kuvansa lapsesta. Siihen kuvaan sisältyy usein vanhempien omia toiveita ja ihanteita. Ja sen kuvan mukaisesta lapsesta luopuminen on aluksi tuskallista. Sen vuoksi heiltä jää näkemättä lapsensa sisäinen todellisuus. Moni ajattelee että tuntee lapsensa paremmin kuin tämä itse ja epäilee lapsensa motivaatioita ja kypsyyttä kun tämä on kyseenalaistanut hänelle annetun sukupuolimäärittelyn. Joillekin vaatimus luopua tästä sisäistetystä kuvasta tuntuu siltä että joutuisi luopumaan omasta rakkaasta lapsestaan kokonaan. Siksi vanhempi voikin kokea aluksi helpompana ajatuksen että katkaisee suhteen lapseensa kuin että seuraisi tämän muuttumista sellaiseksi millaisena ei vielä pysty häntä ajattelemaan. Tällöin vasta lapseen liittyvästä sisäistetystä kuvasta luopumiseen liittyvän surutyön (johon usein liittyy aluksi kieltämistä ja vihaisuutta) jälkeen mahdollistuu tutustuminen lapsen todelliseen minään. Tämä uusi tutustuminen voikin sitten ajan myötä osoittautua hyvinkin rikkaaksi ja onnea tuovaksi kokemukseksi.
Vanhempasi ovat käyneet TAYS:ssä keskusteluissa sinun tutkimuksiisi liittyen. Kyseiset tapaamiset liittyvät enemmänkin sinun diagnosointiprosessiisi eikä siinä ole riittävästi mahdollisuuksia terapeuttisen tuen antamiseen vanhemmille. Siksi olisikin tärkeää että vanhempasi voisivat saada sellaista keskusteluapua, jossa he voisivat avoimesti puhua omista ajatuksistaan, odotuksistaan, tunteistaan ja peloistaan. Vasta kun he ovat saaneet riittävästi tilaa ja peilausta omille tuntemuksilleen, tunteilleen (pettymykset, pelot jne) ja ajatuksilleen, ovat he valmiita ottamaan vastaan uutta tietoa ja avautumaan sille mitä sinä tarvitset heiltä tässä tilanteessa.
Tässä joitakin vaihtoehtoja joista voit kertoa vanhemmillesi. Valitettavasti osa niistä on keskittynyt Helsinkiin.
• Voit antaa vanhemmillesi meidän puhelinpäivystyksen numeron 044 300 2355 (avoinna ma ja to klo 19 – 21). Päivystäjillämme on kokemusta vastaavien perhekriisien kohtaamisesta ja osaamme kuunnella vanhempien huolia ja antaa tilaan heidän tuntemuksilleen.
• Sinuiksi –palvelu voi tarjota myös puhelimitse vertaistukea vanhemmalta, joilla on transsukupuolinen lapsi. Sitä voi tiedustella Sinuiksi –hankkeen toiminnanjohtajalta Mikko Väisäseltä (mikko.vaisanen@sinuiksi.fi, 040 5107 488).
• Meillä on mahdollisuus tarjota myös 1-5 keskustelutapaamista kasvokkain Helsingissä joko vanhemmillesi yksin tai parina tai yhdessä sinun kanssasi. Ajan voi varata päivystyksen kautta.
• Transtukipisteellä (transtukipiste.fi) on läheisille suunnattu vertaistukiryhmä Helsingissä.
• Helsingin Pride –tapahtuman yhteydessä järjestetään läheisten tapaaminen sunnuntaina 28.6. klo 13-15 Poikien talossa (poikientalo.fi).
• Vanhempasi voivat hakea keskusteluapua myös esim. kriisipäivystyksestä.
Toivottavasti vanhempasi saavat itselleen keskusteluapua. Viime kädessähän kyse on siitä että he rakastavat sinua ja sinä olet heille todella tärkeä ihminen. Sukupuolen korjausprosessi, joka on sinulle jo tuttu ja toivottu, on heille vielä outo ja pelottava. He pelkäävät menettävänsä sen pojan jota ovat rakastaneet eivätkä osaa iloita vielä siitä naisesta jota sinä jo mielessäsi olet.
Jussi Nissinen