Hetero(ko)?
Moi. Olen 15vuotias ja olen bi-seksuaali, mutta minua ahdistaa, se että pidän tytöistä. Haluaisin olla hetero, koska en hyväksy itseäni minään muuna. Se tuntuu oudolta ja väärältä olla kiinnostunut tytöistä, koska olen itsekin tyttö. Mikä minulla on? Olenko hetero?
Hei Nonna
Olet huomannut tykkääväsi tytöistä. Ilmeisesti tytöt siis herättävät sinussa hyviä tuntemuksia. Koet kuitenkin nuo tuntemukset vääriksi, koska ajattelet että on väärin olla kiinnostunut tytöistä jos on itsekin tyttö. Mietit sitä mistä tässä on kyse ja oletko siis hetero.
Tilanteesi on omakohtaisesti tuttu varmasti hyvin monelle nuorelle. Omat spontaanit tuntemukset kohdistuvat samaa sukupuolta olevaan. Se tuntuu toisaalta ihanalta ja toisaalta jotenkin väärältä. Kasvatuksessa ja kulttuurissamme edelleenkin pidetään lähes itsestään selvänä että tyttö rakastuu vain poikiin ja poika vain tyttöihin. Tähän meitä valmennetaan saduissa, päiväkodin leikeissä, vanhempien ja sukulaisten puheissa. Hyvin vähän kohtaamme kertomuksia jossa tyttö rakastuukin toiseen tyttöön ja he perustavat perheen ja elävät elämänsä onnellisena. Hyvin harva aikuinen kysyy 15-v tytöltä oletko löytänyt itsellesi poika- tai tyttöystävää, jonka kanssa seurustelet? Ei siis ihme että oma ihastuminen toiseen tyttöön voi tuntua väärältä, jos kukaan ympäristössä ei sitä osaa arvostaa tai pitää itsestään selvänä mahdollisuutena. Kyse on siitä että koulu- ja kotikasvatuksemme ei vielä riittävästi ota huomioon sitä että osa ihmisistä on luonnostaan homo- tai biseksuaalisia tai aseksuaalisia ja että heidän rakkaussuhteensa ovat yhtä arvokkaita kuin heteroseksuaalisten ihmisten. Silloin he eivät saa sitä tukea ja ihailua jota heteroseksuaalisiin suhteisiin kohdistuu.
Monet ovat yrittäneet ratkaista tilanteen niin, että ovat yrittäneet tukahduttaa tunteensa ja ihastuksensa. Se on ollut heille hyvin raskas tie, koska tunteet ovat meille tärkeä voimavara. Tunteet kertovat tarpeistamme. Jos emme kuuntele niitä niin menetämme kontaktin siihen mitä oikeasti tarvitsemme elämässä, mikä on meille arvokasta. Yhtenä esimerkkinä tunteiden tukahduttamisesta voisi olla tyttö joka pelkää lihomista. Hän opettelee torjumaan nälän tunteen. Siitä voi kehittyä hengenvaarallinen anoreksia.
Miten voisit ratkaista omien tunteittesi ja niihin kohdistuvien kielteisten ajatusten ristiriitaisen tilanteen, ilman että tukahdutat tunteitasi. Yksi tapa on ottaa asia puheeksi sellaisen ihmisen kanssa, joka voi hyväksyä sinut juuri sellaisena kuin olet. Kuka sinun lähelläsi rakastaa sinua kaikkein eniten juuri sellaisena kuin olet, ehdoitta? Löytyykö sellainen? Apua voi olla myös siitä että lukee vaikkapa romaanin, jossa kaksi tyttöä löytää toisensa ja oppivat vähitellen arvostamaan keskinäistä rakkauttaan. Yksi tällainen on Heli Krugerin kirja Olen koskettanut taivasta. Voin suositella sitä sinulle lämpimästi. Itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on, etenee pienin askelin. Joskus ne askeleet voivat pelottaa mutta vähitellen oma minä siinä vahvistuu ja olo sen sisällä vapautuu.
Jussi Nissinen
Olet huomannut tykkääväsi tytöistä. Ilmeisesti tytöt siis herättävät sinussa hyviä tuntemuksia. Koet kuitenkin nuo tuntemukset vääriksi, koska ajattelet että on väärin olla kiinnostunut tytöistä jos on itsekin tyttö. Mietit sitä mistä tässä on kyse ja oletko siis hetero.
Tilanteesi on omakohtaisesti tuttu varmasti hyvin monelle nuorelle. Omat spontaanit tuntemukset kohdistuvat samaa sukupuolta olevaan. Se tuntuu toisaalta ihanalta ja toisaalta jotenkin väärältä. Kasvatuksessa ja kulttuurissamme edelleenkin pidetään lähes itsestään selvänä että tyttö rakastuu vain poikiin ja poika vain tyttöihin. Tähän meitä valmennetaan saduissa, päiväkodin leikeissä, vanhempien ja sukulaisten puheissa. Hyvin vähän kohtaamme kertomuksia jossa tyttö rakastuukin toiseen tyttöön ja he perustavat perheen ja elävät elämänsä onnellisena. Hyvin harva aikuinen kysyy 15-v tytöltä oletko löytänyt itsellesi poika- tai tyttöystävää, jonka kanssa seurustelet? Ei siis ihme että oma ihastuminen toiseen tyttöön voi tuntua väärältä, jos kukaan ympäristössä ei sitä osaa arvostaa tai pitää itsestään selvänä mahdollisuutena. Kyse on siitä että koulu- ja kotikasvatuksemme ei vielä riittävästi ota huomioon sitä että osa ihmisistä on luonnostaan homo- tai biseksuaalisia tai aseksuaalisia ja että heidän rakkaussuhteensa ovat yhtä arvokkaita kuin heteroseksuaalisten ihmisten. Silloin he eivät saa sitä tukea ja ihailua jota heteroseksuaalisiin suhteisiin kohdistuu.
Monet ovat yrittäneet ratkaista tilanteen niin, että ovat yrittäneet tukahduttaa tunteensa ja ihastuksensa. Se on ollut heille hyvin raskas tie, koska tunteet ovat meille tärkeä voimavara. Tunteet kertovat tarpeistamme. Jos emme kuuntele niitä niin menetämme kontaktin siihen mitä oikeasti tarvitsemme elämässä, mikä on meille arvokasta. Yhtenä esimerkkinä tunteiden tukahduttamisesta voisi olla tyttö joka pelkää lihomista. Hän opettelee torjumaan nälän tunteen. Siitä voi kehittyä hengenvaarallinen anoreksia.
Miten voisit ratkaista omien tunteittesi ja niihin kohdistuvien kielteisten ajatusten ristiriitaisen tilanteen, ilman että tukahdutat tunteitasi. Yksi tapa on ottaa asia puheeksi sellaisen ihmisen kanssa, joka voi hyväksyä sinut juuri sellaisena kuin olet. Kuka sinun lähelläsi rakastaa sinua kaikkein eniten juuri sellaisena kuin olet, ehdoitta? Löytyykö sellainen? Apua voi olla myös siitä että lukee vaikkapa romaanin, jossa kaksi tyttöä löytää toisensa ja oppivat vähitellen arvostamaan keskinäistä rakkauttaan. Yksi tällainen on Heli Krugerin kirja Olen koskettanut taivasta. Voin suositella sitä sinulle lämpimästi. Itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on, etenee pienin askelin. Joskus ne askeleet voivat pelottaa mutta vähitellen oma minä siinä vahvistuu ja olo sen sisällä vapautuu.
Jussi Nissinen