Sukupuolen sekopäisyys
Olen 25-vuotias mieheksi syntynyt henkilö ja ilmeisesti trans-ihminen. Huomasin asian noin vuosi sitten, kun mietin seksuaalisuuttani ja aloin samalla miettimään naisena oloa. En ollut koskaan ennen tuntenut sillä tavalla, mutta yhtäkkiä naisena/feminiinisenä olemisessa oli jotakin hyvin säväyttävää, jopa eroottista. Ihan lapsena muistan joskus leikkineeni että olen tyttö. Ja kokeneeni joskus olevani vastine poikatytölle, eli jonkinlainen tyttöpoika, koska äitini toiveesta minulla oli pitkät hiukset, joiden takia koin ehkä olevani erilainen muihin poikiin verrattuna. Myös joskus muistan ottaneeni oudosti rooleja, jotka tuntuivat naiselle kuuluvilta, tai että niissä rooleissa koin olevani feminiininen.
Kuitenkin nämä uudet tuntemukset oli minulle todella yllättävä (ja järkyttävä) asia, sillä olin pitkään kokenut etten ymmärrä naisia ollenkaan, tai että minun on hankala kokea samaistumista ja yhteyttä heihin. Myöskään en koskaan aiemmin ollut kokenut asiassa mitään erityisen mielenkiintoista. Lapsena pitkien hiuksien takia minua joskus luultiin tytöksi, josta en pitänyt. Joskus minua myös haukuttiin hiuksieni takia.
Luin asiasta ja lopulta löysin erään itsensä muunsukupuoliseksi identifioivan ihmisen kertomuksen tuntemuksistaan, jonka koin hyvin omakseni. Tämä aiheutti minussa oudon tunteja kestävän tunneryöpyn, joka tuntui varmistavan että jotakin tosiaan oli pielessä sukupuolessani. Seuraavana päivänä minulle tuli kirjaimellisesti tunne siitä, että olen nainen miehen kehossa, enkä koskaan ennen ollut kokenut niin. Eikä silloin tunne naiseudesta tuntunut mitenkään minulta, vaan oudolta ja häiritsevältä, ja toivoin että se menisi pois. Ja niin menikin vain tullakseeni takaisin myöhemmin.
Tuntemukseni ovat outoja ja tuntuvat vaihtelevan (joka on minulle melko tuttua, sillä olen tunteiltani muutenkin epävakaa). Olen yrittänyt tehdä sitä mikä tuntuu perimmäiseltä minulta tai omalta, mutta huomannut etten ole löytänyt oikein mitään. Joskus koen tarpeen pukeutua täysin naiseksi, saadakseni purkaa feminiinisyyttäni. Joskus tämän jälkeen ikäänkuin herään taas eloon omassa miehen kehossa, tai koen jonkun "maskuliinisen energian" taas palaavan minuun. Joskus tunnen voivani kokea itseni oikeasti feminiiniseksi miehenä, (mutta jotenkin taipumukseni on ajatella etteivät "nämä ja nämä" jutut kuulu miehelle tjms). Joskus minusta tuntuu naiselta miehen kehossa, jolloin en pysty samaistumaan kehooni juuri ollenkaan (joka aiheuttaa epätoivoa ja kauhua). Joskus en huomaa tätä tunnetta, tai sitten minusta tuntuu feminiiniseltä mieheltä tai muulta miespuoliselta. Joskus minusta tuntuu, että olen ladyboy miehen vartalossa, joskus että olen sukupuolidysforinen nainen miehen vartalossa (mitä se ikinä tarkoittaakin), joskus että olen butch-lesbo. Ikään kuin mieleni hakisi vain jatkuvasti jotakin roolia tai muottia itselleen, eikä löydä sopivaa, koska tuntemukseni muuttuvat, tai niiden summa on enemmän kuin mikään niistä. Nykyään minua ei haluta olla yhtään missään muotissa, eikä minulla ole mitään käsitystä siitä mikä niistä on oikea.
Tämä on jatkunut vuoden, ja välillä varmaankin ympäristönkin vaikutuksesta luulin olevani miespuolinen taas lopullisesti, kunnes uusi maisemanvaihdos nosti taas pinnalle tahattomasti tukahdutetun feminiinisyyteni. Siitä lähtien minusta on tuntunut enemmän naiselta kuin mieheltä, vaikka edelleen "nainen" ei tunnu sukupuolelta, jolla voisiin selittää koko itseni. Enemmän tuntuu että naispuoli on nyt johtoasemassa enemmän kuin koskaan ennen. Yleensä minusta tuntui kehossani vain jotenkin rumalta. Nyt tunnen "haamuraajoja". Kadehdin joitakin naisia kun he näyttävät ainakin osittain siltä miltä minä haluaisin näyttää. Koen yhtäläisyyttä trans-naisten tarinoihin. Välillä tunnen kovaa dysforiaa ja halua saada naisen osia, tai olla mieluummin nainen kuin mies.
En voi elää normaalisti, koska tuntemukset ovat niin häiritseviä. Luulen, ettei tämä naisvaihe ole lopullinen, mutta tiedän myös ettei viimeinen. Myös otaksun näiden tunteiden vain kovenevan iän myötä, sekä tyytymättömyyden kehooni lisääntyvän. Tiedän, että on todellakin mahdollista, että minun pitää vaihtaa sukupuoltani. Mutta se tuntuu ahdistavalta ja olen välillä todella masentunut. Se tuntuu myös typerältä ja ärsyttävältä - että 25-vuotiaana joku osa minussa päättää etten enää voi olla mikä olen aina ollut, ja että muutun sisältä naiseksi itseni voimatta tehdä asialle yhtään mitään. Joku voisi sanoa, että olen löytämässä sen mikä olen aina ollut, mutta suoraan sanottuna en usko, että sukupuoleni on joku kohdussa leimattu polttomerkki, eikä ainakaan lapsuuteni ole antanut ymmärtää, että olisin enemmän naispuolinen (puhumattakaan siitä, että suuri osa lapsien sukupuoliongelmista korjaantuu itsestään). Sukupuolen täydellinen vaihtaminen tuntuu muutenkin hirveän radikaalilta, ja tahtoisin etsiä muunlaisia ratkaisuja tilan lievittämiseksi. Välillä olen pyöritellyt ajatusta alkaa pukeutumaan pelkkiin naisten vaatteisiin, tai muuttaa nimeni, mutta pidän nimestäni, enkä halua tulla pahoinpidellyksi.
Kuitenkin nämä uudet tuntemukset oli minulle todella yllättävä (ja järkyttävä) asia, sillä olin pitkään kokenut etten ymmärrä naisia ollenkaan, tai että minun on hankala kokea samaistumista ja yhteyttä heihin. Myöskään en koskaan aiemmin ollut kokenut asiassa mitään erityisen mielenkiintoista. Lapsena pitkien hiuksien takia minua joskus luultiin tytöksi, josta en pitänyt. Joskus minua myös haukuttiin hiuksieni takia.
Luin asiasta ja lopulta löysin erään itsensä muunsukupuoliseksi identifioivan ihmisen kertomuksen tuntemuksistaan, jonka koin hyvin omakseni. Tämä aiheutti minussa oudon tunteja kestävän tunneryöpyn, joka tuntui varmistavan että jotakin tosiaan oli pielessä sukupuolessani. Seuraavana päivänä minulle tuli kirjaimellisesti tunne siitä, että olen nainen miehen kehossa, enkä koskaan ennen ollut kokenut niin. Eikä silloin tunne naiseudesta tuntunut mitenkään minulta, vaan oudolta ja häiritsevältä, ja toivoin että se menisi pois. Ja niin menikin vain tullakseeni takaisin myöhemmin.
Tuntemukseni ovat outoja ja tuntuvat vaihtelevan (joka on minulle melko tuttua, sillä olen tunteiltani muutenkin epävakaa). Olen yrittänyt tehdä sitä mikä tuntuu perimmäiseltä minulta tai omalta, mutta huomannut etten ole löytänyt oikein mitään. Joskus koen tarpeen pukeutua täysin naiseksi, saadakseni purkaa feminiinisyyttäni. Joskus tämän jälkeen ikäänkuin herään taas eloon omassa miehen kehossa, tai koen jonkun "maskuliinisen energian" taas palaavan minuun. Joskus tunnen voivani kokea itseni oikeasti feminiiniseksi miehenä, (mutta jotenkin taipumukseni on ajatella etteivät "nämä ja nämä" jutut kuulu miehelle tjms). Joskus minusta tuntuu naiselta miehen kehossa, jolloin en pysty samaistumaan kehooni juuri ollenkaan (joka aiheuttaa epätoivoa ja kauhua). Joskus en huomaa tätä tunnetta, tai sitten minusta tuntuu feminiiniseltä mieheltä tai muulta miespuoliselta. Joskus minusta tuntuu, että olen ladyboy miehen vartalossa, joskus että olen sukupuolidysforinen nainen miehen vartalossa (mitä se ikinä tarkoittaakin), joskus että olen butch-lesbo. Ikään kuin mieleni hakisi vain jatkuvasti jotakin roolia tai muottia itselleen, eikä löydä sopivaa, koska tuntemukseni muuttuvat, tai niiden summa on enemmän kuin mikään niistä. Nykyään minua ei haluta olla yhtään missään muotissa, eikä minulla ole mitään käsitystä siitä mikä niistä on oikea.
Tämä on jatkunut vuoden, ja välillä varmaankin ympäristönkin vaikutuksesta luulin olevani miespuolinen taas lopullisesti, kunnes uusi maisemanvaihdos nosti taas pinnalle tahattomasti tukahdutetun feminiinisyyteni. Siitä lähtien minusta on tuntunut enemmän naiselta kuin mieheltä, vaikka edelleen "nainen" ei tunnu sukupuolelta, jolla voisiin selittää koko itseni. Enemmän tuntuu että naispuoli on nyt johtoasemassa enemmän kuin koskaan ennen. Yleensä minusta tuntui kehossani vain jotenkin rumalta. Nyt tunnen "haamuraajoja". Kadehdin joitakin naisia kun he näyttävät ainakin osittain siltä miltä minä haluaisin näyttää. Koen yhtäläisyyttä trans-naisten tarinoihin. Välillä tunnen kovaa dysforiaa ja halua saada naisen osia, tai olla mieluummin nainen kuin mies.
En voi elää normaalisti, koska tuntemukset ovat niin häiritseviä. Luulen, ettei tämä naisvaihe ole lopullinen, mutta tiedän myös ettei viimeinen. Myös otaksun näiden tunteiden vain kovenevan iän myötä, sekä tyytymättömyyden kehooni lisääntyvän. Tiedän, että on todellakin mahdollista, että minun pitää vaihtaa sukupuoltani. Mutta se tuntuu ahdistavalta ja olen välillä todella masentunut. Se tuntuu myös typerältä ja ärsyttävältä - että 25-vuotiaana joku osa minussa päättää etten enää voi olla mikä olen aina ollut, ja että muutun sisältä naiseksi itseni voimatta tehdä asialle yhtään mitään. Joku voisi sanoa, että olen löytämässä sen mikä olen aina ollut, mutta suoraan sanottuna en usko, että sukupuoleni on joku kohdussa leimattu polttomerkki, eikä ainakaan lapsuuteni ole antanut ymmärtää, että olisin enemmän naispuolinen (puhumattakaan siitä, että suuri osa lapsien sukupuoliongelmista korjaantuu itsestään). Sukupuolen täydellinen vaihtaminen tuntuu muutenkin hirveän radikaalilta, ja tahtoisin etsiä muunlaisia ratkaisuja tilan lievittämiseksi. Välillä olen pyöritellyt ajatusta alkaa pukeutumaan pelkkiin naisten vaatteisiin, tai muuttaa nimeni, mutta pidän nimestäni, enkä halua tulla pahoinpidellyksi.
Hei!
Kerrot siitä miten monin eri tavoin – välillä hyvin ristiriitaisin tuntemuksin – olet aistinut omaa sukupuoltasi viimeisen vuoden aikana. Olet huomannut kokemuksesi omasta sukupuolesta voi vaihdella eri päivinä ja eri yhteyksissä hyvinkin monimuotoisesti. Koet että tästä syystä et voi elää enää normaalisti. Olet miettinyt että pitääköhän sinun vaihtaa sukupuolta ja tämä ajatus tuntuu ahdistavalta. Sinua ärsyttää se että et voi enää luottaa siihen millaiseksi itsesi kulloinkin tunnet, vaan koet ajoittain muuttuvasi naiseksi voimatta tehdä sille mitään. Kerrot myös että olet muutenkin tunteiltasi epävakaa. Miten se näkyy elämässäsi? Onko se sinulle OK?
Kerrot että tämä ”sukupuolen sekopäisyys” – niin kuin kutsut sitä viestisi otsikossa – alkoi, kun mietit omaa seksuaalisuuttasi ja aloit samalla miettimään naisena oloa. Huomaan kysyväni, mikä sai sinut miettimään omaa seksuaalisuuttasi. Mitä muuta silloin tapahtui sinun elämässäsi? Millaisia seksuaalisia/eroottisia/intiimejä suhteita sinulla on ollut ja millaisia kokemuksia sinulla niihin liittyy? Miten koit oman sukupuolesi ja siihen liittyvän seksuaalisuuden suhteissasi?
Kerrot että lapsena koit ajoittain itsesi tyttöpojaksi, kun sinulla oli äitisi toivomuksesta pitkät hiukset. Toisaalta et pitänyt siitä että sinua luultiin tytöksi. Nautit joistakin tyttömäisistä piirteistäsi ja feminiinisistä rooleista, mutta se, että muut saattoivat luulla sinua tytöksi, ei tuntunut hyvältä. Ymmärsinkö oikein? Kulttuurissammehan ei etenkään miesten keskuudessa ole suhtauduttu ymmärtävästi ja kannustavasti siihen että poika voisi ilmaista feminiinisiä piirteitään. Kouluiässä, varsinkin murrosiässä, monille pojille yksi keskeisistä tarpeista on tulla hyväksytyksi pojaksi muiden poikien joukkoon. Silloin poika, jolla on feminiinisiä piirteitä, pyrkii usein peittämään ne. Moni rakentaakin itselleen maskuliinisen roolin suojautuakseen syrjinnältä. Murrosiässä ja sen jälkeen myös tutustuminen omaan seksuaalisuuteen on oma prosessinsa: millaiseksi koen itseni, keihin ihastun, millaisena haluan tulla nähdyksi? Aikuistumisen myötä ihmisillä on mahdollisuus vähitellen ottaa etäisyyttä niistä rooleistaan, joiden avulla on selviytynyt nuoruusvuosista. Silloin oma seksuaalisuus ja sukupuolikokemus voivat vapautua ahtaaksi koetuista lokeroistaan ja oma identiteetti tulee uudelleen kyseenalaiseksi.
Jyrkkä jako kahteen sukupuoleen mies/nainen ei anna riittävästi sosiaalista tilaa tutustua itsessä oleviin eri puoliin ja ilmentää niitä. Osa niistä voidaan luokitella feminiinisiksi, osa maskuliinisiksi ja osa neutraaleiksi sukupolijaon suhteen. Viime vuosina yhä useampi ihminen on avoimesti kyseenalaistanut sukupuolen kaksinapaisuuden. Moni onkin löytänyt itselleen määritelmän muunsukupuolinen. Siinä sukupuoli voidaan nähdä vähintään kolmiulotteisena avaruutena. Se antaa tilaa kokea itsensä eri päivinä ja eri tilanteissa erilaiseksi ja antaa itselle luvan tuoda sitä myös esiin muillekin. Ympäristö voi kokea sen hämmentävänä. Riittävän turvallinen lähipiiri voi kuitenkin vähitellen oppia hyväksymään toisen moni-ilmeisyyden ja oppii löytämään sitä myös itsestään. Toki on ympäristöjä ja yksilöitä, jotka haluavat palauttaa lähimmäisiään ahtaisiin lokeroihin ja voivat aiheuttaa lokeroista ulos pyrkiville suurtakin vahinkoa. Minuutemme rakentuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Kaikki tarvitsemme hyväksyvää ja johdonmukaista peilausta löytääksemme itsemme.
Onko sinulla lähipiirissä ihmistä, jonka kanssa voit turvallisin mielin puhua siitä miten koet itsesi? Onko lähelläsi ihmistä, joka on tietoinen siitä miten raskasta tämä ”sukupuolen sekopäisyys” sinulle ajoittain on? Kerrot ahdistuksesta, masennuksesta ja peloista. Niiden kanssa ei ole hyvä jäädä yksin. Siksi toivon että löydät lähellesi ihmisiä, joiden seurassa voit olla oma itsesi ja tulla hyväksytyksi eri puolinesi. Ellei sellaista löydy läheistäsi tai ystävistäsi niin sinun kannattaa varata aika sellaiselle terapeutille, joka on sinut sukupuolien moninaisuuden kanssa. Tästä voit saada lisätietoa mm. Sinuiksi palvelun puhelinpäivystyksestä joka on avoinna maanantaisin ja torstaisin numerossa 044 300 2355.
Jussi Nissinen
Kerrot siitä miten monin eri tavoin – välillä hyvin ristiriitaisin tuntemuksin – olet aistinut omaa sukupuoltasi viimeisen vuoden aikana. Olet huomannut kokemuksesi omasta sukupuolesta voi vaihdella eri päivinä ja eri yhteyksissä hyvinkin monimuotoisesti. Koet että tästä syystä et voi elää enää normaalisti. Olet miettinyt että pitääköhän sinun vaihtaa sukupuolta ja tämä ajatus tuntuu ahdistavalta. Sinua ärsyttää se että et voi enää luottaa siihen millaiseksi itsesi kulloinkin tunnet, vaan koet ajoittain muuttuvasi naiseksi voimatta tehdä sille mitään. Kerrot myös että olet muutenkin tunteiltasi epävakaa. Miten se näkyy elämässäsi? Onko se sinulle OK?
Kerrot että tämä ”sukupuolen sekopäisyys” – niin kuin kutsut sitä viestisi otsikossa – alkoi, kun mietit omaa seksuaalisuuttasi ja aloit samalla miettimään naisena oloa. Huomaan kysyväni, mikä sai sinut miettimään omaa seksuaalisuuttasi. Mitä muuta silloin tapahtui sinun elämässäsi? Millaisia seksuaalisia/eroottisia/intiimejä suhteita sinulla on ollut ja millaisia kokemuksia sinulla niihin liittyy? Miten koit oman sukupuolesi ja siihen liittyvän seksuaalisuuden suhteissasi?
Kerrot että lapsena koit ajoittain itsesi tyttöpojaksi, kun sinulla oli äitisi toivomuksesta pitkät hiukset. Toisaalta et pitänyt siitä että sinua luultiin tytöksi. Nautit joistakin tyttömäisistä piirteistäsi ja feminiinisistä rooleista, mutta se, että muut saattoivat luulla sinua tytöksi, ei tuntunut hyvältä. Ymmärsinkö oikein? Kulttuurissammehan ei etenkään miesten keskuudessa ole suhtauduttu ymmärtävästi ja kannustavasti siihen että poika voisi ilmaista feminiinisiä piirteitään. Kouluiässä, varsinkin murrosiässä, monille pojille yksi keskeisistä tarpeista on tulla hyväksytyksi pojaksi muiden poikien joukkoon. Silloin poika, jolla on feminiinisiä piirteitä, pyrkii usein peittämään ne. Moni rakentaakin itselleen maskuliinisen roolin suojautuakseen syrjinnältä. Murrosiässä ja sen jälkeen myös tutustuminen omaan seksuaalisuuteen on oma prosessinsa: millaiseksi koen itseni, keihin ihastun, millaisena haluan tulla nähdyksi? Aikuistumisen myötä ihmisillä on mahdollisuus vähitellen ottaa etäisyyttä niistä rooleistaan, joiden avulla on selviytynyt nuoruusvuosista. Silloin oma seksuaalisuus ja sukupuolikokemus voivat vapautua ahtaaksi koetuista lokeroistaan ja oma identiteetti tulee uudelleen kyseenalaiseksi.
Jyrkkä jako kahteen sukupuoleen mies/nainen ei anna riittävästi sosiaalista tilaa tutustua itsessä oleviin eri puoliin ja ilmentää niitä. Osa niistä voidaan luokitella feminiinisiksi, osa maskuliinisiksi ja osa neutraaleiksi sukupolijaon suhteen. Viime vuosina yhä useampi ihminen on avoimesti kyseenalaistanut sukupuolen kaksinapaisuuden. Moni onkin löytänyt itselleen määritelmän muunsukupuolinen. Siinä sukupuoli voidaan nähdä vähintään kolmiulotteisena avaruutena. Se antaa tilaa kokea itsensä eri päivinä ja eri tilanteissa erilaiseksi ja antaa itselle luvan tuoda sitä myös esiin muillekin. Ympäristö voi kokea sen hämmentävänä. Riittävän turvallinen lähipiiri voi kuitenkin vähitellen oppia hyväksymään toisen moni-ilmeisyyden ja oppii löytämään sitä myös itsestään. Toki on ympäristöjä ja yksilöitä, jotka haluavat palauttaa lähimmäisiään ahtaisiin lokeroihin ja voivat aiheuttaa lokeroista ulos pyrkiville suurtakin vahinkoa. Minuutemme rakentuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Kaikki tarvitsemme hyväksyvää ja johdonmukaista peilausta löytääksemme itsemme.
Onko sinulla lähipiirissä ihmistä, jonka kanssa voit turvallisin mielin puhua siitä miten koet itsesi? Onko lähelläsi ihmistä, joka on tietoinen siitä miten raskasta tämä ”sukupuolen sekopäisyys” sinulle ajoittain on? Kerrot ahdistuksesta, masennuksesta ja peloista. Niiden kanssa ei ole hyvä jäädä yksin. Siksi toivon että löydät lähellesi ihmisiä, joiden seurassa voit olla oma itsesi ja tulla hyväksytyksi eri puolinesi. Ellei sellaista löydy läheistäsi tai ystävistäsi niin sinun kannattaa varata aika sellaiselle terapeutille, joka on sinut sukupuolien moninaisuuden kanssa. Tästä voit saada lisätietoa mm. Sinuiksi palvelun puhelinpäivystyksestä joka on avoinna maanantaisin ja torstaisin numerossa 044 300 2355.
Jussi Nissinen