Umpikujassa
Moi.
Olen 21-vuotias nainen ja olen tuntenut aina olevani vähän eksyksissä suuntautumiseni kanssa. Tämä johtuu ehkä siitä, että ainakin omasta mielestäni olen huono tulkitsemaan omia tunteitani. Olen seurustellut kahden miehen kanssa. Toisen kanssa tosissani, mutta heräsin jossain vaiheessa siihen, etten todella rakastanut häntä. Kokemuksia naisista minulla on vähän. Ne ovat jääneet lähinnä suutelemisen tasolle. Olen kokenut yhtä vahvaa ihastusta niin miehiä kuin naisiakin kohtaan ja sen kai pitäisi olla selventävä esimerkki siitä, että olen jotain homon ja heteron välistä. Ihastun omasta mielestäni ihmiseen en niinkään sukupuoleen. En tosin tiedä jäisivätkö tuntemukseni saman sukupuolen osalta vain ihastukseen.
Olen jo muutamalle läheiselleni ulkona biseksuaalina, mutta minusta tuntuu edelleen, etten tiedä tarkalleen mikä olen. Voiko tämä johtua siitä, etten ole vielä täysin hyväksynyt itseäni? Mietin näitä asioita välillä ihan liikaakin ja se häiritsee. Minua painaa myös se, että netissä usein näkee syrjintää homoseksuaalien osalta biseksuaaleja kohtaan, koska he eivät muka osaa päättää kumpi sukupuoli viehättää eniten. Moisen kuuleminen saa ainakin minut vetäytymään kuoreeni, koska omalla kohdallani ei tästä ainakaan ole kyse. Voisin luultavasti yhtä hyvin nimittää itseäni panseksuaaliksi, mutta sen sijaan olen käyttänyt sanaa bi. Ehkä osittain tottuneista syistä, koska olen kyseistä sanaa käyttänyt jo viisi vuotta.
Vähän aikaa sitten tapahtuneen eron jälkeen aloin ajatella tätä kaikkea enemmän. Ero tuntui jättävän minut tyhjän päälle. Suhde oli etäsuhde ja vei välillä paljon aikaani. Seurustelukumppaniani pidin parhaana kaverina, mutta kaikki muuttui eron jälkeen ja koska ystäväni muuttavat opiskelujen perässä toiselle paikkakunnalle on oloni todellakin tyhjä. Kaikesta huolimatta olen kuitenkin helpottunut kun voin viimein tutkia ja etsiä itseäni, mutta tunnen olevani jollain tavalla umpikujassa. Mitä voin tehdä?
Olen 21-vuotias nainen ja olen tuntenut aina olevani vähän eksyksissä suuntautumiseni kanssa. Tämä johtuu ehkä siitä, että ainakin omasta mielestäni olen huono tulkitsemaan omia tunteitani. Olen seurustellut kahden miehen kanssa. Toisen kanssa tosissani, mutta heräsin jossain vaiheessa siihen, etten todella rakastanut häntä. Kokemuksia naisista minulla on vähän. Ne ovat jääneet lähinnä suutelemisen tasolle. Olen kokenut yhtä vahvaa ihastusta niin miehiä kuin naisiakin kohtaan ja sen kai pitäisi olla selventävä esimerkki siitä, että olen jotain homon ja heteron välistä. Ihastun omasta mielestäni ihmiseen en niinkään sukupuoleen. En tosin tiedä jäisivätkö tuntemukseni saman sukupuolen osalta vain ihastukseen.
Olen jo muutamalle läheiselleni ulkona biseksuaalina, mutta minusta tuntuu edelleen, etten tiedä tarkalleen mikä olen. Voiko tämä johtua siitä, etten ole vielä täysin hyväksynyt itseäni? Mietin näitä asioita välillä ihan liikaakin ja se häiritsee. Minua painaa myös se, että netissä usein näkee syrjintää homoseksuaalien osalta biseksuaaleja kohtaan, koska he eivät muka osaa päättää kumpi sukupuoli viehättää eniten. Moisen kuuleminen saa ainakin minut vetäytymään kuoreeni, koska omalla kohdallani ei tästä ainakaan ole kyse. Voisin luultavasti yhtä hyvin nimittää itseäni panseksuaaliksi, mutta sen sijaan olen käyttänyt sanaa bi. Ehkä osittain tottuneista syistä, koska olen kyseistä sanaa käyttänyt jo viisi vuotta.
Vähän aikaa sitten tapahtuneen eron jälkeen aloin ajatella tätä kaikkea enemmän. Ero tuntui jättävän minut tyhjän päälle. Suhde oli etäsuhde ja vei välillä paljon aikaani. Seurustelukumppaniani pidin parhaana kaverina, mutta kaikki muuttui eron jälkeen ja koska ystäväni muuttavat opiskelujen perässä toiselle paikkakunnalle on oloni todellakin tyhjä. Kaikesta huolimatta olen kuitenkin helpottunut kun voin viimein tutkia ja etsiä itseäni, mutta tunnen olevani jollain tavalla umpikujassa. Mitä voin tehdä?
Hei!
Pohdit omaa seksuaalista identiteettiäsi. Kerrot ihastuvasti ihmiseen, et niinkään sukupuoleen ja biseksuaalisuus määritelmä tuntuu sinusta omalta. Mietit sitä että etkö ole vielä täysin hyväksynyt itseäsi, kun sinusta tuntuu että et vielä tarkalleen tiedä mikä olet.
Kerrot että sinulla olet seurustellut kahden miehen kanssa ja että naisista sinulla on toistaiseksi vähän kokemuksia. Ehkäpä se käytännön asia, että sinulla ei ole vielä ollut läheisempää seurustelusuhdetta naisen kanssa aiheuttaa sen että et vielä tarkalleen tiedä mikä olet. Suhteet naisiin ovat toistaiseksi olleet ihastuksen asteella etkä ole päässyt tutustumaan siihen miltä seurustelu naisen kanssa tuntuu. Poikkeaako se seurustelusta miehen kanssa vai onko niin että seurustelussakin olennaisempaa on kumppanin koko persoonallisuus kuin hänen sukupuolensa. Kun mietit sitä että etkö ole hyväksynyt sitä että ihastut myös naisiin, niin siihen löytynee vastaus siitä, annatko itsellesi luvan lähestyä sitä naista, jonka koet miellyttäväksi ja johon voisit ihastua. Onko siinä korkeampi kynnys kuin miehen kohdalla? Jos on niin liittyykö se siihen että ensimmäinen naissuhde vain jännittää niin kovasti vai mietitkö sitä mitä muut ajattelevat siitä että alkaisit seurustella naisen kanssa? Jos kyse on jälkimmäisestä, niin silloin voisi olla kyse että et ole vielä antanut itsellesi lupaa.
Olet pannut merkille että osalla homoseksuaaleista on kielteinen asennoituminen biseksuaaleihin tai panseksuaaleihin. Olettaisin että tämä asennoituminen on vähenemään päin varsinkin nuorempien ihmisten keskuudessa. Viime vuosina yhä useampi nuori on määritellyt itsensä panseksuaaliksi, mikä tarkoittaa kykyä ihastua ihmiseen riippumatta tämän sukupuolikokemuksestaan ja identiteetistään, mukaan lukien siis myös transukupuoliset, muunsukupuoliset ja intersukupuoliset ihmiset ja transvestiitit. Aiemmin ihmisiltä puuttui samaistumismahdollisuus biseksuaalisiin ihmisiin ja heidän piti eri tilanteissa valita heteroseksuaalisuuden ja homoseksuaalisuuden väliltä. Siksi osa biseksuaaleista esiintyi heteroiden keskuudessa heterona ja homoseksuaalien keskuudessa homona/lesbona tullakseen hyväksytyksi. Siksi biseksuaaleja ruvettiin pitämään epäluotettavina. Nyt kun on hieman paremmat mahdollisuudet esiintyä avoimesti biseksuaalina tai panseksuaalina, niin tilanne vähitellen varmasti helpottuu. Silti varmasti edelleenkin biseksuaalisuus/panseksuaalisuus herättää osassa ihmisiä ennakkoluuloja joiden mukaan tällaiseen ihmiseen ei voisi luottaa koska hän voi koska tahansa ihastua toista sukupuolta olevaan. Silloin jää näkymättämiin se ajatus että moni bi/panseksuaali ihastuu nimenomaan yksittäiseen ihmiseen, ei sukupuoleen ja että suhteen kestävyys riippuu siitä miten sen sisällä huolehditaan puolin ja toisin keskinäisestä yhteydestä ja kiintymyksestä.
Koet toisaalta olevasi umpikujassa ja toisaalta taas helpottunut kun voit viimein tutkia itseäsi. Ehkäpä se, että kuuntelet ja tutkailet tuntemuksiasi eri yhteyksissä, voi auttaa sinut ulos umpikujan näköalattomuudesta. Kerrot että olet ollut huono tulkitsemaan tunteitasi. Tunteiden tulkintaa helpottaisi kovasti, jos niitä voisi peilata ja niistä voisi keskustella jonkun luotettavan ihmisen kanssa. Yksin pohtiessa voi helposti jäädä jumiin, yhdessä peilaaminen antaa lisää näkökulmia. Onko sinulla lähipiirissä luotettavaa ihmistä, joka osaa suhtautua luontevasti homo/bi/panseksuaalisuuteen? Jos sellainen löytyy, niin voisiko keskustelut hänen kanssaan auttaa eteenpäin. Ellei tällaista löydy niin yksi vaihtoehto on, jos asut lähellä Helsinkiä, Tamperetta, Turkua, Jyväskylää tai Oulua, hakeutua Setan paikallisen järjestön ryhmätapaamisiin. Ryhmätapaamisissa voi kuulla muiden kokemuksia ja pohdintoja, mikä voi selkiyttää myös omaa ajattelua. Linkit järjestöjen kotisivuille löytyy osoitteesta seta.fi. Puhelinpäivystyksemme maanantaisin ja torstaisin numerossa 044 300 2355 on myös yksi mahdollisuus päästä keskustelemaan omista ajatuksista ja tuntemuksista. Älä jää tyhjän päälle vaan etsiydy vähitellen omaa tahtiasi ”ihmisten ilmoille” omana keskeneräisenä itsenäsi. Me kaikki olemme keskeneräisiä matkalaisia elämän poluilla!
Jussi Nissinen
Pohdit omaa seksuaalista identiteettiäsi. Kerrot ihastuvasti ihmiseen, et niinkään sukupuoleen ja biseksuaalisuus määritelmä tuntuu sinusta omalta. Mietit sitä että etkö ole vielä täysin hyväksynyt itseäsi, kun sinusta tuntuu että et vielä tarkalleen tiedä mikä olet.
Kerrot että sinulla olet seurustellut kahden miehen kanssa ja että naisista sinulla on toistaiseksi vähän kokemuksia. Ehkäpä se käytännön asia, että sinulla ei ole vielä ollut läheisempää seurustelusuhdetta naisen kanssa aiheuttaa sen että et vielä tarkalleen tiedä mikä olet. Suhteet naisiin ovat toistaiseksi olleet ihastuksen asteella etkä ole päässyt tutustumaan siihen miltä seurustelu naisen kanssa tuntuu. Poikkeaako se seurustelusta miehen kanssa vai onko niin että seurustelussakin olennaisempaa on kumppanin koko persoonallisuus kuin hänen sukupuolensa. Kun mietit sitä että etkö ole hyväksynyt sitä että ihastut myös naisiin, niin siihen löytynee vastaus siitä, annatko itsellesi luvan lähestyä sitä naista, jonka koet miellyttäväksi ja johon voisit ihastua. Onko siinä korkeampi kynnys kuin miehen kohdalla? Jos on niin liittyykö se siihen että ensimmäinen naissuhde vain jännittää niin kovasti vai mietitkö sitä mitä muut ajattelevat siitä että alkaisit seurustella naisen kanssa? Jos kyse on jälkimmäisestä, niin silloin voisi olla kyse että et ole vielä antanut itsellesi lupaa.
Olet pannut merkille että osalla homoseksuaaleista on kielteinen asennoituminen biseksuaaleihin tai panseksuaaleihin. Olettaisin että tämä asennoituminen on vähenemään päin varsinkin nuorempien ihmisten keskuudessa. Viime vuosina yhä useampi nuori on määritellyt itsensä panseksuaaliksi, mikä tarkoittaa kykyä ihastua ihmiseen riippumatta tämän sukupuolikokemuksestaan ja identiteetistään, mukaan lukien siis myös transukupuoliset, muunsukupuoliset ja intersukupuoliset ihmiset ja transvestiitit. Aiemmin ihmisiltä puuttui samaistumismahdollisuus biseksuaalisiin ihmisiin ja heidän piti eri tilanteissa valita heteroseksuaalisuuden ja homoseksuaalisuuden väliltä. Siksi osa biseksuaaleista esiintyi heteroiden keskuudessa heterona ja homoseksuaalien keskuudessa homona/lesbona tullakseen hyväksytyksi. Siksi biseksuaaleja ruvettiin pitämään epäluotettavina. Nyt kun on hieman paremmat mahdollisuudet esiintyä avoimesti biseksuaalina tai panseksuaalina, niin tilanne vähitellen varmasti helpottuu. Silti varmasti edelleenkin biseksuaalisuus/panseksuaalisuus herättää osassa ihmisiä ennakkoluuloja joiden mukaan tällaiseen ihmiseen ei voisi luottaa koska hän voi koska tahansa ihastua toista sukupuolta olevaan. Silloin jää näkymättämiin se ajatus että moni bi/panseksuaali ihastuu nimenomaan yksittäiseen ihmiseen, ei sukupuoleen ja että suhteen kestävyys riippuu siitä miten sen sisällä huolehditaan puolin ja toisin keskinäisestä yhteydestä ja kiintymyksestä.
Koet toisaalta olevasi umpikujassa ja toisaalta taas helpottunut kun voit viimein tutkia itseäsi. Ehkäpä se, että kuuntelet ja tutkailet tuntemuksiasi eri yhteyksissä, voi auttaa sinut ulos umpikujan näköalattomuudesta. Kerrot että olet ollut huono tulkitsemaan tunteitasi. Tunteiden tulkintaa helpottaisi kovasti, jos niitä voisi peilata ja niistä voisi keskustella jonkun luotettavan ihmisen kanssa. Yksin pohtiessa voi helposti jäädä jumiin, yhdessä peilaaminen antaa lisää näkökulmia. Onko sinulla lähipiirissä luotettavaa ihmistä, joka osaa suhtautua luontevasti homo/bi/panseksuaalisuuteen? Jos sellainen löytyy, niin voisiko keskustelut hänen kanssaan auttaa eteenpäin. Ellei tällaista löydy niin yksi vaihtoehto on, jos asut lähellä Helsinkiä, Tamperetta, Turkua, Jyväskylää tai Oulua, hakeutua Setan paikallisen järjestön ryhmätapaamisiin. Ryhmätapaamisissa voi kuulla muiden kokemuksia ja pohdintoja, mikä voi selkiyttää myös omaa ajattelua. Linkit järjestöjen kotisivuille löytyy osoitteesta seta.fi. Puhelinpäivystyksemme maanantaisin ja torstaisin numerossa 044 300 2355 on myös yksi mahdollisuus päästä keskustelemaan omista ajatuksista ja tuntemuksista. Älä jää tyhjän päälle vaan etsiydy vähitellen omaa tahtiasi ”ihmisten ilmoille” omana keskeneräisenä itsenäsi. Me kaikki olemme keskeneräisiä matkalaisia elämän poluilla!
Jussi Nissinen