Muunsukupuolisuuden kanssa kaapista
Voinko 30+-vuotiaana ilmoittaa ihmisille olevani muunsukupuolinen ts. sukupuoleton tai genderfluid? Millä tavalla sen teen? Entä jos tulee tilanne, jossa en ole valmis tulemaan kaapista läsnä oleville henkilöille, mutta ihmiset "jaotellaan" sukupuolen mukaan? Koen em. tilanteet aika hankalina. Olen kuitenkin syntymässä määritellyn sukupuolen näköinen.
Hei!
Sinulla on täydet oikeudet määritellä itsesi muunsukupuoliseksi tai sukupuolettomaksi. Kukaan ulkopuolinenhan ei voi tietää tai määritellä mitä sinä sisimmässäsi tunnet ja tiedät olevasi. Kaksijakoinen sukupuoliajattelu ei valitettavasti anna lainkaan sosiaalista tilaa yksilön oikeudelle itse määritellä sukupuoltaan vaan se tehdään ulkopuolelta löyhiin olettamuksiin perustuen. Siksi yksittäiset ihmiset joutuvat toistuvasti, itsensä epäasiallisille reaktioille altistaen, kyseenalaistamaan muiden automaattisia ajattelutapoja. Tilanteet joissa ihmiset sukupuolitetaan joko naisiksi tai miehiksi ovat todella kiusallisia ihmisille, jotka eivät tunnista itseään kummastakaan näistä vaihtoehdoista. Tämä jaottelu kahteen sukupuoleen on sitä paitsi useimmissa tilanteissa aivan turhaa. Miten sitten toimia näissä tilanteissa?
Yksi tapa voisi olla toteamus: ”Vaikka ehkä näytänkin naiselta/mieheltä, en nyt kyllä samaistu oikein kumpaankaan sukupuolilokeroon.” Tämä saattaa kuitenkin joissakin tilanteissa johtaa omaa yksityisyyttä häiritseviin tilanteisiin: epäasialliseen uteliaisuuteen tai reagointiin läsnä olevien taholta. Joskus voi toimia niin, että aluksi suostuu jompaankumpaan lokeroon ja sen jälkeen kuitenkin kyseenalaistaa yleisellä tasolla tällaisen jaottelun väkivaltaisena menettelynä yksilöllisyyttä kohtaan. Tämä voi vähitellen avata toisten silmiä. Aina tällaisen keskustelun mahdollisuutta ei kuitenkaan ole: esimerkiksi silloin kun on valittava joko miesten tai naisten WC. Inva WC toki voi antaa mahdollisuuden väistämiselle.
Haastavinta on varmaankin sellainen tilanne, jossa itselle tärkeä ihminen korostaa puheissaan ja käyttäytymisessään toisen olettamaansa sukupuolta, esimerkiksi niin että kehuu toisen naisellisina/miehekkäinä pitämiään piirteitä, ja hänelle ei syystä tai toisesta voi ainakaan toistaiseksi sanoa että itseä tämä hänen sukupuolittunut asennoitumisensa häiritsee todella paljon. Voisiko silloin haastaa tätä ihmistä keskusteluissa kyseenalaistamaan sukupuolittunutta ajattelua, koska se voi johtaa vääriin johtopäätöksiin. Yksi tapa toimia epäsuorasti on katsella yhdessä elokuvaa, jossa kauniilla tavalla rikotaan sukupuoliolettamuksia (esim. TransAmerica). (Siihen ei siis sovi sellaiset elokuvat joissa sukupuolidikotomian kyseenlaistaville nauretaan.) Toki näihinkin tilanteisiin sisältyy se riski että kuulee itselleen tärkeän ihmisen suusta moninaisuutta loukkaavia kannanottoja. Toisaalta se voi olla yksi tilaisuus todeta että tästä te ajattelette hyvin eri tavalla. Irtisanoutuminen toisen itseä loukkaavista asenteista on kunkin itsetunnolle tärkeää, vaikka se tuntuu aluksi turhauttavalta tai pelottavalta. Vertaistuki muilta muunsukupuolisilta voi osaltaan auttaa siinä että jaksaa kyseenalaistaa toisten päähänpinttymiä. Itsenä nähdyksi tuleminen on kuitenkin sen vaivan arvoista.
Jussi Nissinen
Sinulla on täydet oikeudet määritellä itsesi muunsukupuoliseksi tai sukupuolettomaksi. Kukaan ulkopuolinenhan ei voi tietää tai määritellä mitä sinä sisimmässäsi tunnet ja tiedät olevasi. Kaksijakoinen sukupuoliajattelu ei valitettavasti anna lainkaan sosiaalista tilaa yksilön oikeudelle itse määritellä sukupuoltaan vaan se tehdään ulkopuolelta löyhiin olettamuksiin perustuen. Siksi yksittäiset ihmiset joutuvat toistuvasti, itsensä epäasiallisille reaktioille altistaen, kyseenalaistamaan muiden automaattisia ajattelutapoja. Tilanteet joissa ihmiset sukupuolitetaan joko naisiksi tai miehiksi ovat todella kiusallisia ihmisille, jotka eivät tunnista itseään kummastakaan näistä vaihtoehdoista. Tämä jaottelu kahteen sukupuoleen on sitä paitsi useimmissa tilanteissa aivan turhaa. Miten sitten toimia näissä tilanteissa?
Yksi tapa voisi olla toteamus: ”Vaikka ehkä näytänkin naiselta/mieheltä, en nyt kyllä samaistu oikein kumpaankaan sukupuolilokeroon.” Tämä saattaa kuitenkin joissakin tilanteissa johtaa omaa yksityisyyttä häiritseviin tilanteisiin: epäasialliseen uteliaisuuteen tai reagointiin läsnä olevien taholta. Joskus voi toimia niin, että aluksi suostuu jompaankumpaan lokeroon ja sen jälkeen kuitenkin kyseenalaistaa yleisellä tasolla tällaisen jaottelun väkivaltaisena menettelynä yksilöllisyyttä kohtaan. Tämä voi vähitellen avata toisten silmiä. Aina tällaisen keskustelun mahdollisuutta ei kuitenkaan ole: esimerkiksi silloin kun on valittava joko miesten tai naisten WC. Inva WC toki voi antaa mahdollisuuden väistämiselle.
Haastavinta on varmaankin sellainen tilanne, jossa itselle tärkeä ihminen korostaa puheissaan ja käyttäytymisessään toisen olettamaansa sukupuolta, esimerkiksi niin että kehuu toisen naisellisina/miehekkäinä pitämiään piirteitä, ja hänelle ei syystä tai toisesta voi ainakaan toistaiseksi sanoa että itseä tämä hänen sukupuolittunut asennoitumisensa häiritsee todella paljon. Voisiko silloin haastaa tätä ihmistä keskusteluissa kyseenalaistamaan sukupuolittunutta ajattelua, koska se voi johtaa vääriin johtopäätöksiin. Yksi tapa toimia epäsuorasti on katsella yhdessä elokuvaa, jossa kauniilla tavalla rikotaan sukupuoliolettamuksia (esim. TransAmerica). (Siihen ei siis sovi sellaiset elokuvat joissa sukupuolidikotomian kyseenlaistaville nauretaan.) Toki näihinkin tilanteisiin sisältyy se riski että kuulee itselleen tärkeän ihmisen suusta moninaisuutta loukkaavia kannanottoja. Toisaalta se voi olla yksi tilaisuus todeta että tästä te ajattelette hyvin eri tavalla. Irtisanoutuminen toisen itseä loukkaavista asenteista on kunkin itsetunnolle tärkeää, vaikka se tuntuu aluksi turhauttavalta tai pelottavalta. Vertaistuki muilta muunsukupuolisilta voi osaltaan auttaa siinä että jaksaa kyseenalaistaa toisten päähänpinttymiä. Itsenä nähdyksi tuleminen on kuitenkin sen vaivan arvoista.
Jussi Nissinen