Kuinka sopeutua tavalliseen elämään?
Koen, että itse olen transgender naisesta agenderiin. Olen puhunut mun terapeutilleni sukupuolenkorjausleikkauksesta ja kaikesta siitä ja sinänsä mä oon matkalla kohti sitä ihmistä, joka mun kuuluukin olla. Perhe tietää, kaverit tietää, koulu tietää, oon kaapista ulkona 100%, mutta silti oon yhtä epävarma ja pelokas kuin mitä olin koko elämäni ennen kuin tulin kaapista. Tavallaan kaikki ulkopuoliset asiat on hoidossa, mutta psyykkinen ja sosiaalinen puoli on ihan paskana.
Tuntuu siltä, että mua ei koskaan tulla pitämään normaalina ihmisenä. Transgenderin leima tulee aina leijumaan mun yllä, ja vaikka tiedän että meitä on monta, niin silti omassa elämässä ja tuttavapiirissä olen yksi ainoista queer ihmisistä. Olen kaiken aikaa masentunut, yksinäinen ja pelokas, ja kaikki kohtelee mua kuin jotain avaruusoliota. Mun koulussa on tasan yks toinen kaapista ulkona oleva queer/trans ihminen. Siinä se.
Kuinka tuntea itsensä normaaliksi yhteiskunnassa ja kuinka käsitellä sitä, miten muut minua kohtelee trans ihmisenä? Mistä kaikkialta voin löytää tukea, ja mitä mun pitää tehdä itteni kanssa, että selviän hengissä tästä elämästä?
Tuntuu siltä, että mua ei koskaan tulla pitämään normaalina ihmisenä. Transgenderin leima tulee aina leijumaan mun yllä, ja vaikka tiedän että meitä on monta, niin silti omassa elämässä ja tuttavapiirissä olen yksi ainoista queer ihmisistä. Olen kaiken aikaa masentunut, yksinäinen ja pelokas, ja kaikki kohtelee mua kuin jotain avaruusoliota. Mun koulussa on tasan yks toinen kaapista ulkona oleva queer/trans ihminen. Siinä se.
Kuinka tuntea itsensä normaaliksi yhteiskunnassa ja kuinka käsitellä sitä, miten muut minua kohtelee trans ihmisenä? Mistä kaikkialta voin löytää tukea, ja mitä mun pitää tehdä itteni kanssa, että selviän hengissä tästä elämästä?
Hei Olli
Kuinka tuntea itsensä normaaliksi yhteiskunnassa, jos ei sulaudu sukupuolidikotomiaan? Tärkeä kysymys hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta. Tavoitteenasi on päästä tulevaisuudessa elämään ns. normaalia elämää joutumatta toistuvasti leimatuksi enemmistöstä poikkeavan piirteesi vuoksi. Epäilet että sellainen ei ehkä ole mahdollista kohdallasi. Huolesi on hyvin ymmärrettävä. On hyvä tutkailla sen sosiaalisia taustoja.
”Kaapista ulos tulolla” on kaksi puolta, joista ensimmäinen tuntuu vapauttavalta ja toinen voikin ajan mittaan tuntua kahlitsevalta. Ensimmäinen näistä puolista on se, että ulostulon jälkeen ei tarvitse salata toisilta jotain itselle tärkeää asiaa. Se vapauttaa ihmisen puhumaan omista asioistaan oikeilla nimillään. Toinen näistä puolista on se, että ulostulon jälkeen tuleekin – ainakin aluksi – nähdyksi ja ymmärretyksi erityisesti sen piirteen kautta, jonka on tuonut esille. Silloin voi käydä niin, että monia ulostuodusta piirteestä täysin riippumattomia asioita ruvetaankin näkemään vain sen kautta. Lisäksi varsinkin pienellä paikkakunnalla yksilöstä tehdään esille tuomansa piirteen ”mannekiini” jolloin hän joutuu ikään kuin edustamaan koko vähemmistöä monien silmissä.
Miten voisit vapautua tuosta erityisasemaan joutumisen loukosta tai jopa välttää sitä ainakin uusissa ihmissuhteissasi? Siinä voisi osaltaan auttaa se, jos oma lähiympäristösi ihmiset alkavat vähitellen kohdella sinua ikään kuin unohtaen sinun sukupuoli-identiteettisi erityisyyden erityisyyden ja nähdä sinut ensisijaisesti yhtenä yksilönä, jolla on monia erityispiirteitä, niin kuin kaikilla muillakin. Kukaan meistä ei ole samalla muotilla valettu kuin joku toinen (ehkäpä identtisiä kaksosia lukuun ottamatta). Eli silloin sinun sukupuoleen liittyvä erityispiirteesi ei ole sen kummallisempi asia kuin jonkin toisen ihmisen vaikkapa erilainen poliittinen tai uskonnollinen kanta tai jonkin toisen vegaanisuus. Tämä tietenkin edellyttää, että läheiset osaavat arvostaa ihmisten moninaisuutta. Nuori sukupolvi alkaa yhä enemmän vapautua dikotomisesta sukupuoliajattelusta ja osa kokee sen jopa hyvin ahdistavana ja arvostaa siitä vapautuneita. ”Mannekiinin” roolista pääsemistä helpottaa se, jos pääsee muuttamaan uudelle paikkakunnalle. Jos jäät asumaan pienehkölle paikkakunnalle mannekiinin rooli voi helpottua, jos sen rinnalle sinulle rakentuu muiden silmissä muita sinua kuvaavia arvostettuja piirteitä esim. työn tai muun osaamisen kautta.
Kysyt, mistä voit saada tukea. Ulostulon jälkeen vertaistuki on usein hyvä ”hengenpelastaja” ja ”mielenkohottaja”. Vertaisten kanssa voi jakaa omia turhautumiaan ja tulla ymmärretyksi siinä. Vertaisilta voi myös oppia uusia toimintamalleja, miten tulla toimeen torjuvassa tai ymmärtämättömässä ympäristössä. Ehkäpä helpottavinta vertaisryhmässä on se, että vartaisia yhdistävän piirteen osalta ei olekaan se ainoa eikä siitä tehdä numeroa. Pienellä paikkakunnalla on tietysti vaikea löytää vertaisia. Sinulla niitä on myös hyvin vähän lähelläsi. Silloin kannattaa hakeutua Setan jäsenjärjestön tai Transtukipisteen järjestämään vertaisryhmään (ks. seta.fi ja transtukipiste.fi). Sinuiksi palvelu tarjoaa chatin välityksellä toimivaa vertaisryhmää transihmisille: Sinuiksi-chat transihmisille ja sukupuoltaan pohtiville: 25.4., 30.5. ja 27.6. klo 18–20.00. Liveryhmiin osallistuminen on helppoa. Voit kirjautua Tukinetiin omalla anonyymillä käyttäjätunnuksella, kun olet täyttänyt lyhyen rekisteröitymislomakkeen. Saat käyttäjätunnuksen rekisteröitymällä osoitteessa www.tukinet.net/rekisteroityminen.tmpl. Halutessasi voit myös soittaa päivystykseemme, joka on avoinna maanantaisin ja torstaisin klo 19-21 numerossa 044 300 2355.
Jussi Nissinen
Kuinka tuntea itsensä normaaliksi yhteiskunnassa, jos ei sulaudu sukupuolidikotomiaan? Tärkeä kysymys hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta. Tavoitteenasi on päästä tulevaisuudessa elämään ns. normaalia elämää joutumatta toistuvasti leimatuksi enemmistöstä poikkeavan piirteesi vuoksi. Epäilet että sellainen ei ehkä ole mahdollista kohdallasi. Huolesi on hyvin ymmärrettävä. On hyvä tutkailla sen sosiaalisia taustoja.
”Kaapista ulos tulolla” on kaksi puolta, joista ensimmäinen tuntuu vapauttavalta ja toinen voikin ajan mittaan tuntua kahlitsevalta. Ensimmäinen näistä puolista on se, että ulostulon jälkeen ei tarvitse salata toisilta jotain itselle tärkeää asiaa. Se vapauttaa ihmisen puhumaan omista asioistaan oikeilla nimillään. Toinen näistä puolista on se, että ulostulon jälkeen tuleekin – ainakin aluksi – nähdyksi ja ymmärretyksi erityisesti sen piirteen kautta, jonka on tuonut esille. Silloin voi käydä niin, että monia ulostuodusta piirteestä täysin riippumattomia asioita ruvetaankin näkemään vain sen kautta. Lisäksi varsinkin pienellä paikkakunnalla yksilöstä tehdään esille tuomansa piirteen ”mannekiini” jolloin hän joutuu ikään kuin edustamaan koko vähemmistöä monien silmissä.
Miten voisit vapautua tuosta erityisasemaan joutumisen loukosta tai jopa välttää sitä ainakin uusissa ihmissuhteissasi? Siinä voisi osaltaan auttaa se, jos oma lähiympäristösi ihmiset alkavat vähitellen kohdella sinua ikään kuin unohtaen sinun sukupuoli-identiteettisi erityisyyden erityisyyden ja nähdä sinut ensisijaisesti yhtenä yksilönä, jolla on monia erityispiirteitä, niin kuin kaikilla muillakin. Kukaan meistä ei ole samalla muotilla valettu kuin joku toinen (ehkäpä identtisiä kaksosia lukuun ottamatta). Eli silloin sinun sukupuoleen liittyvä erityispiirteesi ei ole sen kummallisempi asia kuin jonkin toisen ihmisen vaikkapa erilainen poliittinen tai uskonnollinen kanta tai jonkin toisen vegaanisuus. Tämä tietenkin edellyttää, että läheiset osaavat arvostaa ihmisten moninaisuutta. Nuori sukupolvi alkaa yhä enemmän vapautua dikotomisesta sukupuoliajattelusta ja osa kokee sen jopa hyvin ahdistavana ja arvostaa siitä vapautuneita. ”Mannekiinin” roolista pääsemistä helpottaa se, jos pääsee muuttamaan uudelle paikkakunnalle. Jos jäät asumaan pienehkölle paikkakunnalle mannekiinin rooli voi helpottua, jos sen rinnalle sinulle rakentuu muiden silmissä muita sinua kuvaavia arvostettuja piirteitä esim. työn tai muun osaamisen kautta.
Kysyt, mistä voit saada tukea. Ulostulon jälkeen vertaistuki on usein hyvä ”hengenpelastaja” ja ”mielenkohottaja”. Vertaisten kanssa voi jakaa omia turhautumiaan ja tulla ymmärretyksi siinä. Vertaisilta voi myös oppia uusia toimintamalleja, miten tulla toimeen torjuvassa tai ymmärtämättömässä ympäristössä. Ehkäpä helpottavinta vertaisryhmässä on se, että vartaisia yhdistävän piirteen osalta ei olekaan se ainoa eikä siitä tehdä numeroa. Pienellä paikkakunnalla on tietysti vaikea löytää vertaisia. Sinulla niitä on myös hyvin vähän lähelläsi. Silloin kannattaa hakeutua Setan jäsenjärjestön tai Transtukipisteen järjestämään vertaisryhmään (ks. seta.fi ja transtukipiste.fi). Sinuiksi palvelu tarjoaa chatin välityksellä toimivaa vertaisryhmää transihmisille: Sinuiksi-chat transihmisille ja sukupuoltaan pohtiville: 25.4., 30.5. ja 27.6. klo 18–20.00. Liveryhmiin osallistuminen on helppoa. Voit kirjautua Tukinetiin omalla anonyymillä käyttäjätunnuksella, kun olet täyttänyt lyhyen rekisteröitymislomakkeen. Saat käyttäjätunnuksen rekisteröitymällä osoitteessa www.tukinet.net/rekisteroityminen.tmpl. Halutessasi voit myös soittaa päivystykseemme, joka on avoinna maanantaisin ja torstaisin klo 19-21 numerossa 044 300 2355.
Jussi Nissinen