Aseksuaali(ko)?
Olen jonkin verran yli kolmikymppinen cis-nainen, joka vielä pari vuotta sitten luuli olevansa ihan perus-hetero. Termin 'aromanttinen' kuulin muutama vuosi sitten ja se vaikutti ihan mielenkiintoiselta, mutta ei aluksi tuntunut liittyvän minuun. Sitten googlasin sen ja yht'äkkiä ne määritelmät osuivatkin aika hyvin. Olen kyllä ollut elämäni aikana ihastunut, mutta ne ihastukset ovat olleet lähinnä sellaisia "Haluan olla tuon ihmisen lähellä ja halia ja sellaista" -tyyppisiä. Esimerkiksi suutelu ei suoranaisesti ällötä, mutta ei ole myöskään sellaista, mitä ihastusteni kanssa erityisesti haluaisin tehdä. Samoin olen huomannut, että minulla hyvin harvoin on toivetta siitä, että ihastukseeni vastataan. Itse asiassa se ajatus hieman ahdistaa. Edellisen kerran olin ihastunut vuonna 2011. En koe olleeni koskaan rakastunut. Nykyään lähimmäs ihastumisen tunnetta pääsen lukiessani rakkausromaania tai katsoessani romanttista elokuvaa. Itse tosin en osaisi kirjoittaa rakkaustarinaa, koska en oikein ymmärrä, mitä siinä tapahtuu.
Seksuaalista suuntautumistani olen alkanut pohtia tämän vuoden alussa. Aikaisemmin en ole edes pahemmin ajatellut asiaa, tai siis olen pitänyt itsestään selvänä, että olen heteroseksuaali, koska kiihotun ja masturboin, sekä olen myös halunnut harrastaa seksiä jopa tietyn ihmisen kanssa (ehkä noin kolmisen kertaa elämässäni). Siis kunnes olemme aloittaneet. Saatan olla hyvinkin kiihottunut ennen ensimmäistä kosketusta, mutta minulle tunnelma jotenkin aina lässähtää, mitä lähemmäs yhdyntää mennään. Se ei ole epämiellyttävää eikä kivuliasta eikä mitään, mutta en myöskään saa siitä yhtään nautintoa (teini-ikäisenä, ennen kuin 22-vuotiaana menetin neitsyyteni, muistaakseni nautin suutelusta ja vaatteiden päältä koskettelusta paljonkin ja nimenomaan seksuaalisesti). Ja kun ajattelen esimerkiksi seksuaalifantasioita, joita minulla on ollut (tai yrittänyt olla), niin yleensä en ole itse millään tavoin osallisena, vaan ne ovat sellaisia romaani-tyyppisiä kohtauksia. Jos koetan kuvitella itseni siihen, niin alan nopeasti fantasioimaan selkähieronnasta (eikä siihen enää liity mitään seksuaalista, eikä fantasian muuttuminen ole tietoisesti tehtyä). Tämä siis jo paljon ennen kuin edes tiesin aseksuaalisuudesta. Minulla ei myöskään ole mitään negatiivisia tunteita seksiä kohtaan, enkä ole seksuaalisesti epävarma.
Olen nyt vajaa puoli vuotta kategorisoinut itseni aromanttiseksi aseksuaaliksi (tarkemmat kategoriat, joihin olen päätynyt, ovat lithromanttinen autokrossiseksuaali, mutta en oikein koe niille sen suurempaa tarvetta). Mietinkin nyt, että onko minulla oikeutta siihen. Uskoisin kuitenkin kokeneeni seksuaalista vetoa ihmisiin, mutta siitä on vuosia, kun se tunne olisi kestänyt muutamaa hetkeä kauempaa. Mietin kuitenkin, että onko tämä itseaiheutettua. Siis, että olenko jotenkin itse päässäni kehittänyt nämä reaktiot jotenkin suojellakseni itseäni esim. hylkäämiseltä. Pitkään luulin, että tämä kaikki johtuu masennuksesta tai masennuslääkityksestä, mutta nyt olen ollut terve ja lääkkeetön jo vuoden, eikä tilanne ole muuttunut. Ainoa muutos on ollut helpotus, kun aloin määrittelemään itseni aromanttiseksi aseksuaaliksi.
Seksuaalista suuntautumistani olen alkanut pohtia tämän vuoden alussa. Aikaisemmin en ole edes pahemmin ajatellut asiaa, tai siis olen pitänyt itsestään selvänä, että olen heteroseksuaali, koska kiihotun ja masturboin, sekä olen myös halunnut harrastaa seksiä jopa tietyn ihmisen kanssa (ehkä noin kolmisen kertaa elämässäni). Siis kunnes olemme aloittaneet. Saatan olla hyvinkin kiihottunut ennen ensimmäistä kosketusta, mutta minulle tunnelma jotenkin aina lässähtää, mitä lähemmäs yhdyntää mennään. Se ei ole epämiellyttävää eikä kivuliasta eikä mitään, mutta en myöskään saa siitä yhtään nautintoa (teini-ikäisenä, ennen kuin 22-vuotiaana menetin neitsyyteni, muistaakseni nautin suutelusta ja vaatteiden päältä koskettelusta paljonkin ja nimenomaan seksuaalisesti). Ja kun ajattelen esimerkiksi seksuaalifantasioita, joita minulla on ollut (tai yrittänyt olla), niin yleensä en ole itse millään tavoin osallisena, vaan ne ovat sellaisia romaani-tyyppisiä kohtauksia. Jos koetan kuvitella itseni siihen, niin alan nopeasti fantasioimaan selkähieronnasta (eikä siihen enää liity mitään seksuaalista, eikä fantasian muuttuminen ole tietoisesti tehtyä). Tämä siis jo paljon ennen kuin edes tiesin aseksuaalisuudesta. Minulla ei myöskään ole mitään negatiivisia tunteita seksiä kohtaan, enkä ole seksuaalisesti epävarma.
Olen nyt vajaa puoli vuotta kategorisoinut itseni aromanttiseksi aseksuaaliksi (tarkemmat kategoriat, joihin olen päätynyt, ovat lithromanttinen autokrossiseksuaali, mutta en oikein koe niille sen suurempaa tarvetta). Mietinkin nyt, että onko minulla oikeutta siihen. Uskoisin kuitenkin kokeneeni seksuaalista vetoa ihmisiin, mutta siitä on vuosia, kun se tunne olisi kestänyt muutamaa hetkeä kauempaa. Mietin kuitenkin, että onko tämä itseaiheutettua. Siis, että olenko jotenkin itse päässäni kehittänyt nämä reaktiot jotenkin suojellakseni itseäni esim. hylkäämiseltä. Pitkään luulin, että tämä kaikki johtuu masennuksesta tai masennuslääkityksestä, mutta nyt olen ollut terve ja lääkkeetön jo vuoden, eikä tilanne ole muuttunut. Ainoa muutos on ollut helpotus, kun aloin määrittelemään itseni aromanttiseksi aseksuaaliksi.
Hei
Kun olet miettinyt ja tutkaillut omia reaktioitasi seksiin ja romanttiseen läheisyyteen, mietit sitä, onko sinulla perusteita tai oikeutta määritellä itseäsi aromanttiseksi aseksuaaliksi (tai tarkemmin lithromanttinen autokrossiseksuaali) ja voisiko olla niin että olisit kehittänyt reaktiosi suojellaksesi itseäsi hylkäämiseltä. Olit pitkään ajatellut, että ehkäpä kaikki johtuikin masennuksesta ja masennuslääkityksestä.
Ihmisen seksuaalista ja emotionaalista kehitystä voidaan tarkastella hyvin monista lähtökohdista. Psykodynaaminen psykologia tarkastelee kumpaakin varhaisten vuorovaikutussuhteiden valossa. Silloin romanttisten tunteiden puuttuminen ja intiimimmästä seksuaalista kontaktista (esim. yhdyntä tai suuseksi) vetäytyminen tulkitaan suojautumiseksi kiintymyssuhdehaavan toistumiselta, mikä olisi seurausta siitä, että varhaisissa kiintymyssuhteissa lapsi olisi kokenut toistuvaa hylkäämistä. Näin toki voi joidenkin kohdalla olla. Masennus ja masennuslääkitys on myös usein liitetty heikentyneeseen seksuaaliseen haluun ja vetäytymiseen intiimistä läheisyydestä suhteessa toisiin ihmisiin. Myös ns. Asperger oireyhtymä, missä on kyse synnynnäisestä aivojen rakenteesta, on usein liitetty romanttisten tunnesuhteiden ja -ilmaisujen vähyyteen ja sekä seksuaalisten toimintojen erityismuotoihin, jolloin ne ei välttämättä liity tunnesuhteeseen toisen ihmisen kanssa. Näissä kaikissa on se ongelma, että aseksuaalisuus ja aromanttisuus nähdään oireena jostakin muusta ongelmasta tai ”poikkeavuudesta”.
Muutama vuosikymmen sitten homo- ja biseksuaalisuuteen suhtauduttiin hieman samalla tavalla kuin mitä äsken kuvasin suhtautumista aseksuaalisuuteen ja aromattisuuteen. Heteroseksuaalisuutta pidettiin ainoana terveenä seksuaalisuuden ja eroottisen romantiikan muotona. Siitä poikkeamista tarkasteltiin häiriönäkökulmasta. Mitä enemmän homo- ja biseksuaalit ovat tulleet esiin, sitä vaikeammaksi on tullut löytää yhdistävää tekijää heidän suuntautumiselleen. Sama on nyt tapahtumassa monien muiden seksuaalisten ja emotionaalisten suuntautumisten osalta. Seksuaalisuutta ja tunnesuhteiden muodostumista onkin hyvä tarkastella hyvin moniulotteisena ja monisyisenä kokonaisuutena ja antaa tilaa yksilöllisille variaatioille ilman tarvetta verrata sitä johonkin kulttuurisesti toivottuun kehityskulkuun. Nyt kun seksuaalisuuden ja tunnesuhteiden variaatioille on kehittynyt yhä enemmän nimiä, antaa se työvälineitä itsemäärittelylle ja erilaisille yksilöllisille koosteille siinä.
Toisaalta olisi hyvä, että emme liian tiukasti määrittele itseämme, niin että se sulkisi kokonaan pois mahdollisuuden muutoksilta ja uudenlaisilta kokemuksilta. Olemmehan orgaaninen kokonaisuus joka voi muuntua tai kasvaa ajan kuluessa. Identiteetit antavat meille näkyvyyttä ja turvaa ja helpottavat valintoja. Toisaalta ne voivat liian tiukasti määriteltyinä rajoittaa oma kasvua ihmisenä.
Eli vastaus vielä kysymykseesi siitä onko sinulla oikeus määritellä itsesi aromanttiseksi aseksuaaliksi. Kuten itse olet huomannut, ko käsitteet melko hyvin kuvaavat nykyistä olotilaasi. Se on identiteetti josta voi olla samalla tavalla ylpeä kuin romanttinen heteroseksuaali -identiteetistä. Samalla kannattaa olla avoin omille tuntemuksille ja tarpeille, niitä kuunnellen ja arvostaen.
Yksi tapa tutkailla itseään on piirtää paperille omasta seksuaalisesta, romanttisesta ja ystävyyssuhteiden kehityksestä polku. Siihen voi merkitä eri vuosien kohdalle erilaisia seksuaalisuuteen ja ihastumisiin ja muihin kiinnostuksiin liittyviä muistoja, kokemuksia ja havaintoja sekä mistä milloinkin sai aiheeseen liittyvää tietoa ja opetusta. Sinne voi merkitä sekä ihania että kamalia kokemuksia. Polkua voi halutessaan värittää mieleen tulevilla väreillä, piirroksilla ja kuvilla. Sinne voi merkitä myös omaan kehitykseen vaikuttaneiden ihmisten nimiä ja merkitä heidän kohdalleen mitä kaikkea on saanut häneltä matkani varrella.
Jussi Nissinen
Kun olet miettinyt ja tutkaillut omia reaktioitasi seksiin ja romanttiseen läheisyyteen, mietit sitä, onko sinulla perusteita tai oikeutta määritellä itseäsi aromanttiseksi aseksuaaliksi (tai tarkemmin lithromanttinen autokrossiseksuaali) ja voisiko olla niin että olisit kehittänyt reaktiosi suojellaksesi itseäsi hylkäämiseltä. Olit pitkään ajatellut, että ehkäpä kaikki johtuikin masennuksesta ja masennuslääkityksestä.
Ihmisen seksuaalista ja emotionaalista kehitystä voidaan tarkastella hyvin monista lähtökohdista. Psykodynaaminen psykologia tarkastelee kumpaakin varhaisten vuorovaikutussuhteiden valossa. Silloin romanttisten tunteiden puuttuminen ja intiimimmästä seksuaalista kontaktista (esim. yhdyntä tai suuseksi) vetäytyminen tulkitaan suojautumiseksi kiintymyssuhdehaavan toistumiselta, mikä olisi seurausta siitä, että varhaisissa kiintymyssuhteissa lapsi olisi kokenut toistuvaa hylkäämistä. Näin toki voi joidenkin kohdalla olla. Masennus ja masennuslääkitys on myös usein liitetty heikentyneeseen seksuaaliseen haluun ja vetäytymiseen intiimistä läheisyydestä suhteessa toisiin ihmisiin. Myös ns. Asperger oireyhtymä, missä on kyse synnynnäisestä aivojen rakenteesta, on usein liitetty romanttisten tunnesuhteiden ja -ilmaisujen vähyyteen ja sekä seksuaalisten toimintojen erityismuotoihin, jolloin ne ei välttämättä liity tunnesuhteeseen toisen ihmisen kanssa. Näissä kaikissa on se ongelma, että aseksuaalisuus ja aromanttisuus nähdään oireena jostakin muusta ongelmasta tai ”poikkeavuudesta”.
Muutama vuosikymmen sitten homo- ja biseksuaalisuuteen suhtauduttiin hieman samalla tavalla kuin mitä äsken kuvasin suhtautumista aseksuaalisuuteen ja aromattisuuteen. Heteroseksuaalisuutta pidettiin ainoana terveenä seksuaalisuuden ja eroottisen romantiikan muotona. Siitä poikkeamista tarkasteltiin häiriönäkökulmasta. Mitä enemmän homo- ja biseksuaalit ovat tulleet esiin, sitä vaikeammaksi on tullut löytää yhdistävää tekijää heidän suuntautumiselleen. Sama on nyt tapahtumassa monien muiden seksuaalisten ja emotionaalisten suuntautumisten osalta. Seksuaalisuutta ja tunnesuhteiden muodostumista onkin hyvä tarkastella hyvin moniulotteisena ja monisyisenä kokonaisuutena ja antaa tilaa yksilöllisille variaatioille ilman tarvetta verrata sitä johonkin kulttuurisesti toivottuun kehityskulkuun. Nyt kun seksuaalisuuden ja tunnesuhteiden variaatioille on kehittynyt yhä enemmän nimiä, antaa se työvälineitä itsemäärittelylle ja erilaisille yksilöllisille koosteille siinä.
Toisaalta olisi hyvä, että emme liian tiukasti määrittele itseämme, niin että se sulkisi kokonaan pois mahdollisuuden muutoksilta ja uudenlaisilta kokemuksilta. Olemmehan orgaaninen kokonaisuus joka voi muuntua tai kasvaa ajan kuluessa. Identiteetit antavat meille näkyvyyttä ja turvaa ja helpottavat valintoja. Toisaalta ne voivat liian tiukasti määriteltyinä rajoittaa oma kasvua ihmisenä.
Eli vastaus vielä kysymykseesi siitä onko sinulla oikeus määritellä itsesi aromanttiseksi aseksuaaliksi. Kuten itse olet huomannut, ko käsitteet melko hyvin kuvaavat nykyistä olotilaasi. Se on identiteetti josta voi olla samalla tavalla ylpeä kuin romanttinen heteroseksuaali -identiteetistä. Samalla kannattaa olla avoin omille tuntemuksille ja tarpeille, niitä kuunnellen ja arvostaen.
Yksi tapa tutkailla itseään on piirtää paperille omasta seksuaalisesta, romanttisesta ja ystävyyssuhteiden kehityksestä polku. Siihen voi merkitä eri vuosien kohdalle erilaisia seksuaalisuuteen ja ihastumisiin ja muihin kiinnostuksiin liittyviä muistoja, kokemuksia ja havaintoja sekä mistä milloinkin sai aiheeseen liittyvää tietoa ja opetusta. Sinne voi merkitä sekä ihania että kamalia kokemuksia. Polkua voi halutessaan värittää mieleen tulevilla väreillä, piirroksilla ja kuvilla. Sinne voi merkitä myös omaan kehitykseen vaikuttaneiden ihmisten nimiä ja merkitä heidän kohdalleen mitä kaikkea on saanut häneltä matkani varrella.
Jussi Nissinen