Kaikki tapahtui liian nopeasti
Hei! Olen 17-vuotias tyttö ja asun äidin, isän ja siskoni kanssa. Meillä oli ihan tavalliset perhesuhteet, kunnes tulin kaapista 2016 kesällä.
Olen homoseksuaali ja minulla on ollut tyttöystävä jo yli puolen vuoden. Viime kesänä tiesin, että pian on kerrottava vanhemmilleni seksuaalisuudestani ja tyttöystäväni, mutta en ollut siihen vielä itse henkisesti valmis. Äitini oli aiemmin sanonut, että hyväksyy tytöt tyttöjen kanssa ja pojat poikien. Tyttöystäväni tuli viikonlopuksi meille ja viikonlopun jälkeen äiti tuli huoneeseeni ja kysyi että mikä tämä homo juttu nyt oikein on, hän oli todella vihainen. Aluksi ihmettelin, että mistä äiti tiesi suhteestani tyttöystävääni, mutta sitten tajusin omistavani kaksi fritsua kaulassani viikonlopun jälkeen. Äiti suuttui ja puhui päiviä siitä, miten olen valinnut väärän tien ja että hänen on vaikea hyväksyä tätä asiaa. Äiti ja isä riitelivät iltaisin tästä asiasta koska isänikin on rasisti homoja kohtaan. Äiti väitti, että he kyllä pitävät tyttöystäväni mutta ei vain pysty hyväksymään suhdettamme. Seuraavan kerran kun tyttöystäväni tuli meille kylään, ei kumpikaan vanhemmista hänelle moikannut. Pikkuhiljaa äiti ei enää puhunut asiasta ja siitä tuli jonkinlainen tabu. Isän kanssa en ole puhunut ollenkaan asiasta koska emme ole niin läheisiä. Väitin äidilleni olevani biseksuaali koska luulen hänen hyväksyvänsä sen paremmin. Vanhempani myös kritisoivat pukeutumistyyliäni (olen poikamainen), enkä uskalla kertoa olevani genderfluid.
Alkoi ajat, kun tunsin alakuloisuutta ja tunteen ettei minua hyväksyvä kotona. Ahdisti olla paikassa, jossa kaikki kamala oli tapahtunut. Aloin viiltelemään itseäni käsivarteen ja itkin joka yö. Tätä on jatkunut nyt yli kolme kuukautta. Tilanne ei tunnu etenevän ja en uskalla hakea apua esim. koulukuraattorilta koska pelkään että sieltä soitetaan kotiin (olenhan alaikäinen). En ole siis mahdollisesta masennuksestani kertonut vanhemmilleni koska luulen etteivät he hyväksyisi sitäkään.
Minua myös ahdistaa, jos tyttöystäväni pitää ottaa puheeksi vanhemmilleni. Asumme eri kaupungeissa, joten minun on aina ilmoitettava, jos lähden tyttöystävälleni tai toisin päin. Äidin äänensävy aina muuttuu kun esim. lähtöni tyttöystävälleni otetaan puheeksi ja se ahdistaa minua paljon.
Olen hyvin väsynyt koska tein koko kesän rankkaa työtä ja käyn lukiota. Tuntuu etten saa koskaan levätä ja en jaksa enää henkisesti arjessa. Koulunkäyntini menee huonommin ja itken edelleen joka yö ja välillä saatan satuttaa itseäni, koska nuo asiat eivät mene mielestäni pois. En tiedä mitä pitäisi tehdä
Olen homoseksuaali ja minulla on ollut tyttöystävä jo yli puolen vuoden. Viime kesänä tiesin, että pian on kerrottava vanhemmilleni seksuaalisuudestani ja tyttöystäväni, mutta en ollut siihen vielä itse henkisesti valmis. Äitini oli aiemmin sanonut, että hyväksyy tytöt tyttöjen kanssa ja pojat poikien. Tyttöystäväni tuli viikonlopuksi meille ja viikonlopun jälkeen äiti tuli huoneeseeni ja kysyi että mikä tämä homo juttu nyt oikein on, hän oli todella vihainen. Aluksi ihmettelin, että mistä äiti tiesi suhteestani tyttöystävääni, mutta sitten tajusin omistavani kaksi fritsua kaulassani viikonlopun jälkeen. Äiti suuttui ja puhui päiviä siitä, miten olen valinnut väärän tien ja että hänen on vaikea hyväksyä tätä asiaa. Äiti ja isä riitelivät iltaisin tästä asiasta koska isänikin on rasisti homoja kohtaan. Äiti väitti, että he kyllä pitävät tyttöystäväni mutta ei vain pysty hyväksymään suhdettamme. Seuraavan kerran kun tyttöystäväni tuli meille kylään, ei kumpikaan vanhemmista hänelle moikannut. Pikkuhiljaa äiti ei enää puhunut asiasta ja siitä tuli jonkinlainen tabu. Isän kanssa en ole puhunut ollenkaan asiasta koska emme ole niin läheisiä. Väitin äidilleni olevani biseksuaali koska luulen hänen hyväksyvänsä sen paremmin. Vanhempani myös kritisoivat pukeutumistyyliäni (olen poikamainen), enkä uskalla kertoa olevani genderfluid.
Alkoi ajat, kun tunsin alakuloisuutta ja tunteen ettei minua hyväksyvä kotona. Ahdisti olla paikassa, jossa kaikki kamala oli tapahtunut. Aloin viiltelemään itseäni käsivarteen ja itkin joka yö. Tätä on jatkunut nyt yli kolme kuukautta. Tilanne ei tunnu etenevän ja en uskalla hakea apua esim. koulukuraattorilta koska pelkään että sieltä soitetaan kotiin (olenhan alaikäinen). En ole siis mahdollisesta masennuksestani kertonut vanhemmilleni koska luulen etteivät he hyväksyisi sitäkään.
Minua myös ahdistaa, jos tyttöystäväni pitää ottaa puheeksi vanhemmilleni. Asumme eri kaupungeissa, joten minun on aina ilmoitettava, jos lähden tyttöystävälleni tai toisin päin. Äidin äänensävy aina muuttuu kun esim. lähtöni tyttöystävälleni otetaan puheeksi ja se ahdistaa minua paljon.
Olen hyvin väsynyt koska tein koko kesän rankkaa työtä ja käyn lukiota. Tuntuu etten saa koskaan levätä ja en jaksa enää henkisesti arjessa. Koulunkäyntini menee huonommin ja itken edelleen joka yö ja välillä saatan satuttaa itseäni, koska nuo asiat eivät mene mielestäni pois. En tiedä mitä pitäisi tehdä
Hei Hilja
Toivottavasti olet jotenkin jaksanut pitää itsestäsi ja suhteestasi huolta. Sinulla on täysi oikeus tunteisiisi ja poikamaiseen pukeutumiseen. On todella surullista, että vanhempasi kieltäytyvät tutustumasta sinuun sellaisena kuin mitä olet! Ethän voi olla muuta. Omalla menettelyllään he nyt vaarantavat suhteensa sinuun ja hankaloittavat elämääsi enemmän kuin ymmärtävät. Sinun rakkautesi tyttöystävääsi kohtaan on yhtä arvokas kuin esimerkiksi vanhempasi keskinäinen rakkaus. On hyvin ymmärrettävää, että sinua ahdistaa asua paikassa jossa sinua ei hyväksytä sellaisena kuin mitä olet.
Olisi todella tärkeää, että et yritä nyt selvitä tilanteesta yksin vaan kerrot ahdistavasta tilanteestasi esimerkiksi kouluterveydenhoitajalle. Häntä sitoo vaitiolovelvollisuus ja sille on tiukat rajat, missä tilanteessa hän saa kertoi asioistasi vanhemmillesi. Kun tapaat terveydenhoitajan, niin voit kysyä tästä asiasta aivan ensimmäisenä, jotta voit varmistua turvallisuudestasi. Esimerkiksi seksuaaliseen suuntautumiseesi liittyvät asiat ovat sinun yksityisyyttäsi eikä hoitaja saa kertoa siitä kenellekään ilman lupaasi. Kouluterveydenhoitajan ensisijainen tehtävä on turvata nuoren hyvinvointi ja terveys ja auttaa nuorta selviytymään ongelmistaan. Vaitiolon hän voi rikkoa vain silloin kun sinun terveytesi on vakavasti uhattuna. Silloinkin se tehdään vain nuoren turvallisuutta ajatellen, ei sitä vahingoittaen!
Jos tilanne on edelleen akuutti, niin suosittelen, että soitat Sinuiksi palvelun päivystävään puhelimeen, joka on avoinna maanantaisin ja torstaisin klo 19-21 numerossa 044 300 2355. Keskustelun aikana voimme etsiä sinulle vertaistukea ja keinoja selvitä tästä tukalasta tilanteesta. Myös Mannerheimin lastensuojeluliiton päivystävä puhelin on turvallinen ja asiantunteva taho, jonka puoleen voit kääntyä, ks: http://www.mll.fi/mll/auttavatpuhelimet/lnpn/
Muista että ongelma ei ole sinussa vaan niissä asenteissa joita vanhempasi ovat oppineet omassa kasvuympäristössään. Asia on heille vaikea, mutta se ei oikeuta heitä vaikeuttamaan sinun elämääsi.
Jussi Nissinen
Toivottavasti olet jotenkin jaksanut pitää itsestäsi ja suhteestasi huolta. Sinulla on täysi oikeus tunteisiisi ja poikamaiseen pukeutumiseen. On todella surullista, että vanhempasi kieltäytyvät tutustumasta sinuun sellaisena kuin mitä olet! Ethän voi olla muuta. Omalla menettelyllään he nyt vaarantavat suhteensa sinuun ja hankaloittavat elämääsi enemmän kuin ymmärtävät. Sinun rakkautesi tyttöystävääsi kohtaan on yhtä arvokas kuin esimerkiksi vanhempasi keskinäinen rakkaus. On hyvin ymmärrettävää, että sinua ahdistaa asua paikassa jossa sinua ei hyväksytä sellaisena kuin mitä olet.
Olisi todella tärkeää, että et yritä nyt selvitä tilanteesta yksin vaan kerrot ahdistavasta tilanteestasi esimerkiksi kouluterveydenhoitajalle. Häntä sitoo vaitiolovelvollisuus ja sille on tiukat rajat, missä tilanteessa hän saa kertoi asioistasi vanhemmillesi. Kun tapaat terveydenhoitajan, niin voit kysyä tästä asiasta aivan ensimmäisenä, jotta voit varmistua turvallisuudestasi. Esimerkiksi seksuaaliseen suuntautumiseesi liittyvät asiat ovat sinun yksityisyyttäsi eikä hoitaja saa kertoa siitä kenellekään ilman lupaasi. Kouluterveydenhoitajan ensisijainen tehtävä on turvata nuoren hyvinvointi ja terveys ja auttaa nuorta selviytymään ongelmistaan. Vaitiolon hän voi rikkoa vain silloin kun sinun terveytesi on vakavasti uhattuna. Silloinkin se tehdään vain nuoren turvallisuutta ajatellen, ei sitä vahingoittaen!
Jos tilanne on edelleen akuutti, niin suosittelen, että soitat Sinuiksi palvelun päivystävään puhelimeen, joka on avoinna maanantaisin ja torstaisin klo 19-21 numerossa 044 300 2355. Keskustelun aikana voimme etsiä sinulle vertaistukea ja keinoja selvitä tästä tukalasta tilanteesta. Myös Mannerheimin lastensuojeluliiton päivystävä puhelin on turvallinen ja asiantunteva taho, jonka puoleen voit kääntyä, ks: http://www.mll.fi/mll/auttavatpuhelimet/lnpn/
Muista että ongelma ei ole sinussa vaan niissä asenteissa joita vanhempasi ovat oppineet omassa kasvuympäristössään. Asia on heille vaikea, mutta se ei oikeuta heitä vaikeuttamaan sinun elämääsi.
Jussi Nissinen