Selaa kysymyksiä

Mikä minä olen

Olen nuori, pian 13v "tyttö" joka on epävarma seksuaalisesta suuntautumisestaan ja sukupuolestaan. Olen ollut ihastunut sekä tyttöihin että poikiin, ja tunnen olevani bi, mutta en ole varma.

En uskalla kertoa näistä asioista vanhemmilleni, he kyllä ovat monien asioiden suhteen ymmärtäväisiä, esimerkiksi vaatemakuni (en pidä esimerkiksi mekoista paljoa, saatan joihinkin yksityistilaisuuksiin laittaa sellaisen, mutta minusta tuntuu hiukan ahdistavalta käyttää mekkoa tai hametta. Tässä asiassa vaikeus onkin se, että esimerkiksi itsenäisyyspäivän tansseihin mennessäni (kaksi vuotta sitten) tunsin oloni koko ajan ahdistavaksi mekossa julkisella paikalla. Minun kuitenkin oletetaan käyttävän mekkoa tällaisissa tilaisuuksissa, koska olen "tyttö". Vanhempani myös tukivat minua, kun kerroin tahtovani lyhyemmät hiukset (en ole vielä leikkauttanut, mutta äitini auttaa minua miettimään minulle sopivaa hiustyyliä).

Myös aina kun olen ollut mukana jossakin roolipelissä tai leikissä mukana, hahmoni on ollut useimmiten poika. Pienempänä vietin myös enemmän aikaa poikien kanssa, ja olin enemmän kiinnostunut samoista asioista kuin he. En ole ikinä pitänyt nukeilla leikkimisestä. Perheessäni on minun lisäkseni ainoastaan poikia, ja vietänkin heidän kanssaan paljon aikaa (vaikka eivät kaikki minulle biologista sukua olekaan). Tykkään rakennella legoja, sekä luen enimmäkseen "pojille suunnattuja" kirjoja. Nykyään olen kuitenkin alkanut tekemään enemmän samoja juttuja kuin muut ikäiseni tytöt. Monet kuitenkin sanovat minua oudoksi (lähimpien kavereiden suusta tiedän sen olevan kehu, mutta muiden sanomana se kuulostaa ikävältä). En kuitenkaan tosiaan pidä itseäni poikana enkä tyttönä, enkä myöskään muunsukupuolisena. Jos kuitenkin johonkin lomakkeeseen pitää valita, olen enemmän tyttö kuin poika.

Vanhemmistani vielä, jos esimerkiksi televisiossa tulee jotakin homouteen liittyvää, vanhempani alkavat usein vitsailla aiheesta, joka tuntuu minusta loukkaavalta (sekä itseni, että muutaman ystäväni puolesta). Yleensä he myös käyttävät mieluummin esimerkiksi sanoja "lepakko" tai "homppeli", kuin lesbo ja homo. Tämä ei tunnu minusta kivalta, mutta en uskalla sanoa heille että olen hyvin epävarma seksuaalisesta suuntautumisestani, sillä pelkään heidän reaktiotaan.

Myöskään ystävilleni en ole uskaltanut kertoa, sillä osa heistä käyttää sanaa homo haukkumasanana, tai vitsailee aiheesta. Tämä on mielestäni erittäin loukkaavaa, ja olen siitä heille sanonutkin, mutta he eivät näytä ymmärtävän. Osa kyllä on ihan suvaitsevaisia, mutta en ole varma miten he suhtautuisivat jos kertoisin. Kouluni missä olen, on nimittäin erittäin jälkeenjäänyt, esimerkiksi jos luokka pitää jakaa puoliksi niin se on aina että "tytöt ja pojat". Menen silloin tyttöjen puolelle, mutta en varsinaisesti tunnu kuuluvan kumpaankaan. Liikuntakin on jaettu että "tytöt ja pojat" erikseen, ja opettajamme välillä puhuu että:
"Otetaan sitten välillä näitä vähän tyttömäisempiä kysymyksiä ettei koko ajan puhuta urheilusta"
Tai
"Pojat saavat halutessaan mennä pelaamaan jalkapalloa nyt, mitä te tytöt tahdotte tehdä?"
Tämä on mielestäni ahdistavaa, ja toivon että mennessäni ylä-asteelle, uusi kouluni olisi edistyksellisempi tällaisten asioiden suhteen.

En siis uskalla tulla kaapista osittain myös kouluni takia. Vaihdan joka tapauksessa koulua asuinkaupunkiini nyt kun menen yläkouluun, mutta osittain tahtoisin jatkaa samassa paikassa, sillä kaikki irl kaverini ovat siellä. En ole kovin hyvä luomaan ihmiskontakteja, ja minua pelottaa etten yläkoulussa saa ketään luotettavaa ystävää, jolle voisin kertoa asioistani.

Asian kertomista kavereille nyt vaikeuttaa entisestään se, että olen ollut jo pidemmän aikaa ihastunut erääseen parhaista kavereistani. Hän on suvaitsevainen kaikenlaisia ihmisiä kohtaan, ja olemme erittäin läheisiä. Halailemme usein, vietämme paljon aikaa yhdessä (yleensä kuitenkin niin että siinä on eräs toinenkin hyvä ystäväni mukana), ja ymmärrämme pelkästään katsomalla toisiamme silmiin, mitä toinen ajattelee. Olemme myös tanssineet yhdessä hitaita (lähinnä varmaan kuitenkin vain ystävyysmielessä), mutta minulle se merkkasi paljon. En kuitenkaan tahdo menettää ystävyyttämme, joten en siksi uskalla kertoa hänellekkään.

Tässä miettimiäni kysymyksiä:
Mikä minä oikein olen sukupuoleltani, vai olenko mikään?
Miten voin kertoa perheelleni ja ystävilleni sukupuolestani ja bi-seksuaalisuudestani?
Pitääkö/kannattaako minun edes kertoa heille?
Miten pääsen eroon ahdistuksen tunteesta näissä asioissa, vai pääsenkö mitenkään?
Kannattaako minun puhua jollekin muulle tästä asiasta? (Minulla on eräs luotettava ja ystävällinen nettikaveri joka on lesbo, ja pari vuotta minua vanhempi. Kannattaako hänelle puhua?)

Kiitos jo etukäteen ja anteeksi sekava viesti!

Hei

Viestisi on erittäin selkä, ei lainkaan sekava. Sen perusteella voin päätellä, että sinä olet paljon asioita ajatellut fiksu nuori ihminen, jolla on erittäin hyvä äidinkielellä kirjoittamisen taito.

Pohdit omaa sukupuolen kokemistasi ja sitä keihin oikein samaistuisit: tyttöihin, poikiin, muunsukupuolisiin. Olet viihtynyt enimmäkseen poikien seurassa, olet leikkinyt pojille tyypillisiä leikkejä ja olet vierastanut mekkoja/hameita. Viime aikoina olet alkanut tehdä enemmän samoja juttuja kuin tytöt, mutta siitä huolimatta monet sanovat sinua oudoksi. Et pidä itseäsi poikana etkä tyttönä, etkä myöskään muunsukupuolisena (olet ilmeisesti lukenut muunsukupuolisuuden kuvauksia esim. sivustolta transtukipiste.fi/muunsukupuolisuus). Jos jotain pitää valita niin laittaisit itsesi lähemmäksi tyttöä kuin poikaa.

Sukupuoli koostuukin hyvin monen tason ilmiöistä ja kokemuksista (kromosomit, neurologinen kehitys sikiönä ja aikuisena, hormonitoiminta, anatomia, aistisuus, varhaiset kokemukset, nuoruusiän kokemukset, käytössä olevat sosiaaliset samaistumismallit, käsitteet ja normit jne.). Sen vuoksi sukupuolen kokeminen on aina yksilöllinen tapahtuma ja erilaiset luokittelut sukupuolen mukaan ovat enemmän tai vähemmän ”likiarvoja”. Mitä enemmän olen tähän aihepiiriin tutustunut, sitä enemmän minua harmittaa tarve luokitella ihmisiä sukupuolen mukaan, koska pelkkä sukupuolileima kertoo hyvin vähän miestä kenestäkään. Paljon antoisampi olisi tietää, mikä on ihmisen oma kokemus ja hänen sille antamansa omakohtainen kuvaus em. käsitteiden ulkopuolelta. Kuvaat erittäin hyvin sitä rakenteellista väkivaltaa, jota monissa kouluissa tapahtuu, kun ryhmiä, toimintoja ja erilaisia odotuksia muodostetaan lasten oletetun sukupuolen mukaisesti.

Kun kerrot että koet olevasi enemmän tyttö kuin poika, mutta perinteiset tyttöjen leikit ja pukeutuminen eivät sinua kiinnosta, niin siitä tulee mieleeni monen itsensä lesboksi tai biseksuaaliksi mieltäneen ihmisen kertomus lapsuudestaan. Seksuaalinen suuntautuminen samaa sukupuolta kohtaan saattaa olla ainakin osittain synnynnäinen ilmiö, johon osalla liittyy lapsuudessa ”sukupuoliepätyypilliset” leikit, eli että tytöt viihtyvät paremmin poikien suosimissa leikeissä.

Yritän nyt vastata kysymyksiisi:
1. Mikä olet sukupuoleltasi? Tähän kukaan ulkopuolinen ei voi vastata sinun puolestasi. Anna itsellesi aikaa löytää sille parhaiten sopiva sana tai sanayhdistelmä. Voit kehittää siitä eri versioita eri yhteyksiä ajatellen. Etäisimmille ihmisille voit sanoa vaikka että olen tyttö, jolla on niitä ja niitä piirteitä tai että olen enemmän tyttö kuin poika, mutta en kovin tyttömäinen. Läheisimmille voit kertoa sitten asiasta tarkemmin.
2. Mitä voit kertoa perheellesi ja ystävillesi sukupuolestasi ja biseksuaalisuudestasi. Kertominen kannattaa aloittaa henkilöstä, johon luotat kaikkein eniten. Voit kertoa hänelle omista havainnoistasi sukupuoleen ja seksuaaliseen kiinnostukseesi liittyen. Kerro hänelle samalla että sinulle on tärkeää että näitä sinun tuntemuksiasi ja havaintojasi ei väheksytä, koska ne ovat merkittävä osa sinua. Sen jälkeen voit kertoa että näiden tuntemusten perusteella koet olevasi bi-seksuaali tyttö, jolla on …(poikamaisia piirteitä?). Sitten yhdessä voitte miettiä, kenelle kertoisit asiasta seuraavaksi. Kertomisen voit aloittaa myös kirjeen muodossa, varsinkin kun osaat todella hyvin kirjoittaa hankalistakin asioista.
3. Pitääkö, kannattako edes kertoa heille? Kertomisen hyvä puoli sekä sinulle että vanhemmillesi ja ystävillesi on se, että sen jälkeen voit kertoa sinulle tärkeistä asioista omana itsenäsi sensuroimatta osaa sinulle merkittävistä asioista. Silloin vanhemmat ja ystävät oppivat tuntemaan sinut paljon syvemmältä ja voivat paremmin olla tukenasi ongelmien ja ilon hetkien kohdatessa. Riskinä on se, että jos joku heistä ei suostu hyväksymään kertomaasi vaan mitätöi kokemuksesi, niin teidän suhde säröytyy ainakin joksikin aikaa. Voi olla, että ko. henkilö tarvitsee aikaa uuden tiedon sulatteluun ja pystyy vähitellen hyväksymään asian. Kannattaa välttää tiukkaa sanasotaa termeistä. Tärkeintä olisi, että sinun kokemuksesi tulisi kuulluksi ja arvostetuksi sellaisenaan. Voi olla, että tuntemuksesi ja identiteettisi muuttuvat myöhemmin, jos ovat muuttuakseen. Silti se, miten nyt koet asiat, on OK. Voit sitten kertoa miten toivot heidän kutsuvan sinua.
4. Miten pääsee eroon ahdistuksen tunteista näissä asioissa? Ahdistus lievenee, kun niitä voi tarkastella rauhassa, mieluiten yhdessä luotettavan ihmisen kanssa, joka osaa kuunnella mitä toisella on sydämellään.
5. Kannattaako puhua muille, esim. 2 vuotta vanhemmalle nettikaverille, joka on lesbo? Kannattaa. Kannattaa puhua ihmiselle, jonka tiedät avarakatseiseksi, joka puhuu muista kunnioittavasti. Kannattaa puhu kouluterveydenhoitajalle, jolla on vaitiolovelvollisuus. Uskoisin että kannattaa kertoa myös tuolle nettikaverille, niin hän voi kertoa sinulle omista kokemuksistaan vapautuneemmin.

Jussi Nissinen

Aiheet


Aseksuaalisuus
Hengellinen kaltoinkohtelu, eheyttäminen
Huolestunut vanhempi
Huono kohtelu palveluissa
Identiteettipohdinnat
Ikääntyminen
Kaapista ulostuleminen
Kun kumppanini ei ole sitä mitä oletin
Kun perhe tai läheiset ei hyväksy
Lapsen ja nuoren kehitys
Lasten saaminen ja vanhemmuus
Osakulttuurien haasteita
Palvelujen saatavuus
Pari- ja monisuhteet
Parisuhteen ja perheen muodostaminen
Pelot
Perhe ja suku
Seksi ja seksuaalisuus
Seksuaalinen suuntautuminen
Seksuaalinen väkivalta
Seksuaaliset mieltymykset
Seurustelun aloittaminen
Sukupuolen moninaisuus
Syrjintä- ja kiusaamiskokemukset
Terveys
Terveys, mielenterveys
Työelämä
Ulkonäkö
Uskonto ja hengellisyys
Vaikeus hyväksyä itseään
Vertaistuki
Yhteiskunta, lainsäädäntö
Yksinäisyys