Mitä neuvoksi?
Olen kohta 19-vuotias sateenkaarinuori, joka ei luokittele itseään sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen mukaan. Synnyin tyttönä mutta tällä hetkellä minusta tuntuu, etten ole kumpikaan (olen sen asian kanssa "sinut"). En koe vetoa ihmisiin, joilla on miehen uloke (ja sekin on fine mulle). Tulin kaapista alkuvuodesta 2015 ja vanhempani alkavat vihdoin hyväksymään suuntautumiseni (paras ystäväni ja ensirakkauteni oli eka, jolle kerroin, hänelle oli superfine nää jutut). Mutta ongelmana on, että sukupuoleni on perheelleni asia, joka on vaikea ymmärtää. En tykkää, että mua "tytötellään". Mulla on kaks veljeä (toinen on homo ja toinen ketero). Ne kutsuu mua virheellisesti siskokseen, mutta korjaavat sanalla "sisarus" (ei siksi että hyväksyisivät -päinvastoin. Vaan siksi etten suuttuisi)
Mutta vielä näistä mun vanhemmista. He eivät suostu kutsumaan mua mun poikanimellä ja muutenkaan eivät tajua miksi haluisin pienemmät rinnat.
Edellistä juttua vielä isompi ongelma on se että fanitan yhtä naispuolista laulajaa ja fanitukseni alkaa menemään pahasti yli. Albumit löytyy mutta sitten kun se alkaa menemään siihen, että puhun hänestä 24/7 (eli käytännössä koko ajan), aion ottaa tatuoinnin hänestä ja näen hänestä fantasiaunia. Minusta tuntuu kuin en pystyisi elämään ilman häntä). Hän kuuluu myös sateenkaariväestöön ja on kihloissa toisen naisen kanssa. ONKO TÄLLAINEN NORMAALIA???
En myöskään saa mielestäni yhtä toista tyyppiä, joka myös seurustelee tytön kanssa (käytin sanaa "tyyppi", koska hän ei koe olevansa kumpikaan, niinkuin en minäkään). Hän on niin ihana mulle ja semmonen läheisyysihminen, joka tykkää esim. halata. Minun on vaikeaa hyväksyä se tosiasia että hän on varattu. Mitä teen?
Ja vielä kolmas juttu. Mua pelottaa et oon sinkku koko loppuelämäni (Olen kyllä seurustellut sekä pojan että tytön kanssa, olivat tosin superlyhyitä juttuja). Äitini sanoi että jos lopettaisin aeimmin mainitusta laulajasta jatkuvan jauhamisen, löytäisin jonkun ihanan tytön/naisen todella nopeasti. Mutta: Minun on todella vaikeata olla puhumatta idolistani edes 10 minuutin ajan. Pitäisikö minun muuttaa itseäni muiden mieliksi?
Mutta vielä näistä mun vanhemmista. He eivät suostu kutsumaan mua mun poikanimellä ja muutenkaan eivät tajua miksi haluisin pienemmät rinnat.
Edellistä juttua vielä isompi ongelma on se että fanitan yhtä naispuolista laulajaa ja fanitukseni alkaa menemään pahasti yli. Albumit löytyy mutta sitten kun se alkaa menemään siihen, että puhun hänestä 24/7 (eli käytännössä koko ajan), aion ottaa tatuoinnin hänestä ja näen hänestä fantasiaunia. Minusta tuntuu kuin en pystyisi elämään ilman häntä). Hän kuuluu myös sateenkaariväestöön ja on kihloissa toisen naisen kanssa. ONKO TÄLLAINEN NORMAALIA???
En myöskään saa mielestäni yhtä toista tyyppiä, joka myös seurustelee tytön kanssa (käytin sanaa "tyyppi", koska hän ei koe olevansa kumpikaan, niinkuin en minäkään). Hän on niin ihana mulle ja semmonen läheisyysihminen, joka tykkää esim. halata. Minun on vaikeaa hyväksyä se tosiasia että hän on varattu. Mitä teen?
Ja vielä kolmas juttu. Mua pelottaa et oon sinkku koko loppuelämäni (Olen kyllä seurustellut sekä pojan että tytön kanssa, olivat tosin superlyhyitä juttuja). Äitini sanoi että jos lopettaisin aeimmin mainitusta laulajasta jatkuvan jauhamisen, löytäisin jonkun ihanan tytön/naisen todella nopeasti. Mutta: Minun on todella vaikeata olla puhumatta idolistani edes 10 minuutin ajan. Pitäisikö minun muuttaa itseäni muiden mieliksi?
Hei
Sinua vaivaa se, että veljesi ja äitisi eivät suostu hyväksymään sinun sukupuolesi liittyvää itsemäärittelyäsi puhuessaan sinulle vaan luokittelevat sinut tytöksi. Lisäksi olet huolissasi kahteen jos varattuun henkilöön liittyvistä ihastumisen ja ihailun tunteista. Pelkäät että (ehkäpä edelliseen liittyen) et onnistu löytämään sellaista seurustelusuhdetta, jossa viihtyisit ja joka kestäisi.
Ihminen, joka ei koe olevansa mies eikä nainen, joutuu toistuvasti turhautumaan siitä, että ympäristö kohtelee itseä sukupuolioletuksen mukaisesti. Silloin toivoisi että ainakin oma perhe ja läheiset tulisivat apuun ja ottaisivat vakavasti sen millaiseksi itsensä kokee. Valitettavasti perhe voi kuitenkin olla se haasteellisin yhteisö sukupuoleen liittyvän uudelleenmäärittelyn kohdalla. Sekä vanhemmat että sisarukset ovat vuosien aikana rakentaneet lapsistaan/sisaruksistaan sukupuolittuneen mielikuvan, joka toimii jo automaattisen reaktion/refleksin tasolla. Silloin edes hyvä yritys muuttaa opittua puhuttelutapaa ja mielikuvaa toisesta saa aikaan nopeita muutoksia. Se on tietysti hyvin loukkaavaa, jos läheisiltä ei löydy edes hyvää yritystä ottaa toisen minäkuvaa huomioon. Siinä tarvitaan omaa johdonmukaisuutta ja sitkeyttä ja sen tukena muualta saatua hyväksyntää oman itsenä.
Se mitä kuvaat ”ylikierroksille” menneestä fanituksesta on ymmärrettävää, varsinkin jos ko henkilö edustaa monia itselle tai mahdolliselle kumppanille toivomiaan ominaisuuksia. Eli tällainen fanittaminen on ymmärrettävä osa ihmisen kasvua ja tiettyyn rajaan asti siis myönteinen asia. Se voi kuitenkin mennä ylikierroksille, jolloin siitä on jo haittaa, koska se kapeuttaa omaa ajattelua ja ympäristöön liittyvää havainnointia. Ylikierroksille mennyt fanittaminen alkaa vähitellen rajoittamaan omaa kasvua, koska huomio on koko ajan mielikuvassa jostain ihmisestä, eikä todellisessa ihmisessä. Siinä ei pääse tutustumaan tunteittensa kohteeseen kaikkine puolineen eikä pääse tasavertaiseen suhteeseen tämän kanssa. Silloin se, mitä sinä olet, jää täysin varjoon.
Tilannettasi varmasti hankaloittaa se, että löytämäsi läheisyysihminen on myös varattuna, jolloin et pääse tutkimaan haluaisiko hän aloittaa seurustelusuhteen kanssasi. On varmasti surullista todeta että lähellä on ihana ihminen, jonka kanssa ei voikaan seurustella.
Miten sitten edetä siinä että ei jää sinkuksi loppu iäkseen. Silloin kannattaa varmaan oppia jotain fanituksensa kohteelta. Hänhän on varmasti tehnyt paljon työtä oman kehityksensä eteen. Eli olisi hyvä että huomiosi kohdistuisi vähitellen yhä enemmän siihen, millainen sinä olet ja millaiseksi haluat kehittyä. Mitä taitoja haluat kehittää itsessäsi. Missä olet jo aika hyvä, mutta voisit kehittyä paljon paremmaksi jos käytät siihen aikaa ja tarmoa. Millainen ihminen haluat olla muille? Miten voit siinä kehittyä?
Kuvittelemme usein, että onni tulee siitä että saa itselleen haluamiaan asioita tai haluamansa ihmissuhteen. Niistä voikin tulla aluksi onnen tunteita, mutta ne haihtuvat vähitellen, ellemme osaa viedä eteenpäin meille tärkeitä asioita ja ihmissuhteita. Kestävämpi onni tuleekin siitä mitä teemme ja annamme toisille. Silloin onni on omissa käsissämme, ei lainatavaraa muilta.
Kun mieleesi tulee tämä fanituksen tai ihastuksen kohde, niin anna heihin liittyvän hyvän tunteen olla itsessäsi, mutta muuta hieman heihin liittyvää ajatteluasi. Sen sijaan että ajattelisit että ”Voi kun en saa heitä omaksseni” voisikin ajatella: ”On todella ihanaa, että tuollaisia ihmisiä on olemassa ja minäkin voin kehittyä tuohon suuntaan, vaikka en voikaan tulla täysin samanlaiseksi”. Voit ottaa heidät sisällesi voiman ja neuvon antajiksi sen sijaan että haaveilisit ulkoista suhdetta heihin. Sinä olet elämäsi tärkein ihminen. Kohtelethan itseäsi arvostaen. Silloin varmasti joku tunnistaa sinussa sellaista viehätystä, että haluaa tutustua sinuun oikein kunnolla.
Jussi Nissinen
Sinua vaivaa se, että veljesi ja äitisi eivät suostu hyväksymään sinun sukupuolesi liittyvää itsemäärittelyäsi puhuessaan sinulle vaan luokittelevat sinut tytöksi. Lisäksi olet huolissasi kahteen jos varattuun henkilöön liittyvistä ihastumisen ja ihailun tunteista. Pelkäät että (ehkäpä edelliseen liittyen) et onnistu löytämään sellaista seurustelusuhdetta, jossa viihtyisit ja joka kestäisi.
Ihminen, joka ei koe olevansa mies eikä nainen, joutuu toistuvasti turhautumaan siitä, että ympäristö kohtelee itseä sukupuolioletuksen mukaisesti. Silloin toivoisi että ainakin oma perhe ja läheiset tulisivat apuun ja ottaisivat vakavasti sen millaiseksi itsensä kokee. Valitettavasti perhe voi kuitenkin olla se haasteellisin yhteisö sukupuoleen liittyvän uudelleenmäärittelyn kohdalla. Sekä vanhemmat että sisarukset ovat vuosien aikana rakentaneet lapsistaan/sisaruksistaan sukupuolittuneen mielikuvan, joka toimii jo automaattisen reaktion/refleksin tasolla. Silloin edes hyvä yritys muuttaa opittua puhuttelutapaa ja mielikuvaa toisesta saa aikaan nopeita muutoksia. Se on tietysti hyvin loukkaavaa, jos läheisiltä ei löydy edes hyvää yritystä ottaa toisen minäkuvaa huomioon. Siinä tarvitaan omaa johdonmukaisuutta ja sitkeyttä ja sen tukena muualta saatua hyväksyntää oman itsenä.
Se mitä kuvaat ”ylikierroksille” menneestä fanituksesta on ymmärrettävää, varsinkin jos ko henkilö edustaa monia itselle tai mahdolliselle kumppanille toivomiaan ominaisuuksia. Eli tällainen fanittaminen on ymmärrettävä osa ihmisen kasvua ja tiettyyn rajaan asti siis myönteinen asia. Se voi kuitenkin mennä ylikierroksille, jolloin siitä on jo haittaa, koska se kapeuttaa omaa ajattelua ja ympäristöön liittyvää havainnointia. Ylikierroksille mennyt fanittaminen alkaa vähitellen rajoittamaan omaa kasvua, koska huomio on koko ajan mielikuvassa jostain ihmisestä, eikä todellisessa ihmisessä. Siinä ei pääse tutustumaan tunteittensa kohteeseen kaikkine puolineen eikä pääse tasavertaiseen suhteeseen tämän kanssa. Silloin se, mitä sinä olet, jää täysin varjoon.
Tilannettasi varmasti hankaloittaa se, että löytämäsi läheisyysihminen on myös varattuna, jolloin et pääse tutkimaan haluaisiko hän aloittaa seurustelusuhteen kanssasi. On varmasti surullista todeta että lähellä on ihana ihminen, jonka kanssa ei voikaan seurustella.
Miten sitten edetä siinä että ei jää sinkuksi loppu iäkseen. Silloin kannattaa varmaan oppia jotain fanituksensa kohteelta. Hänhän on varmasti tehnyt paljon työtä oman kehityksensä eteen. Eli olisi hyvä että huomiosi kohdistuisi vähitellen yhä enemmän siihen, millainen sinä olet ja millaiseksi haluat kehittyä. Mitä taitoja haluat kehittää itsessäsi. Missä olet jo aika hyvä, mutta voisit kehittyä paljon paremmaksi jos käytät siihen aikaa ja tarmoa. Millainen ihminen haluat olla muille? Miten voit siinä kehittyä?
Kuvittelemme usein, että onni tulee siitä että saa itselleen haluamiaan asioita tai haluamansa ihmissuhteen. Niistä voikin tulla aluksi onnen tunteita, mutta ne haihtuvat vähitellen, ellemme osaa viedä eteenpäin meille tärkeitä asioita ja ihmissuhteita. Kestävämpi onni tuleekin siitä mitä teemme ja annamme toisille. Silloin onni on omissa käsissämme, ei lainatavaraa muilta.
Kun mieleesi tulee tämä fanituksen tai ihastuksen kohde, niin anna heihin liittyvän hyvän tunteen olla itsessäsi, mutta muuta hieman heihin liittyvää ajatteluasi. Sen sijaan että ajattelisit että ”Voi kun en saa heitä omaksseni” voisikin ajatella: ”On todella ihanaa, että tuollaisia ihmisiä on olemassa ja minäkin voin kehittyä tuohon suuntaan, vaikka en voikaan tulla täysin samanlaiseksi”. Voit ottaa heidät sisällesi voiman ja neuvon antajiksi sen sijaan että haaveilisit ulkoista suhdetta heihin. Sinä olet elämäsi tärkein ihminen. Kohtelethan itseäsi arvostaen. Silloin varmasti joku tunnistaa sinussa sellaista viehätystä, että haluaa tutustua sinuun oikein kunnolla.
Jussi Nissinen