Selaa kysymyksiä

Seksuaali-identiteetin sekasorto

Hei, olen pian 28-vuotias nainen ja muutaman viime vuoden aikana seksuaali-identiteettini on ollut melkoisessa myllerryksessä, enkä oikein tiedä enää, mitä ja ketä uskoa tai mitkä ajatukseni ja kokemukseni ovat "totta".

Yläasteiässä huomasin, että minua eivät pojat ja seurustelu kiinnostaneet lainkaan ja että se teki minusta jonkinlaisen kummajaisen. Tutkin asiaa ja löysin tietoa aseksuaalisuudesta, mikä tuntui silloin sopivan kuin nenä päähän. Seksi, pussailu, seurustelu ja kaikki siihen liittyvä tuntui täysin irrelevantilta minulle. En pitänyt asiasta mitään meteliä tai edes kertonut siitä kenellekään erästä ystävää lukuun ottamatta, koska kiinnostuksen puute seurusteluun ei ollut missään vaiheessa ongelma. Kotopuolessakin taidettiin vain huokaista helpotuksesta, kun istuin pahimmat teinivuodet kotona lukemassa, enkä riekkunut baareissa tai kuolannut poikien perään. En tästä syystä itsekään ajatellut asiaa tarkemmin ja pidinkin itseäni vuosikaudet aseksuaalina, mutta "käytännössä heterona".

Lukion jälkeen muutin opintojen perässä isommalle paikkakunnalle ja tutustuin uusiin ihmisiin. Lyhyestä virsi kaunis, vuosien kuluessa huomasin ihastuneeni naispuoliseen opiskelutoveriini, josta oli myös tullut hyvä ystäväni. Tai ainakin luulen ihastuneeni - en edelleenkään tullut edes ajatelleeksi mitään sohvalla vierekkäin istumista intiimimpää kanssakäymistä hänen kanssaan, mutta pidin häntä äärimmäisen kauniina, halusin viettää hänen kanssaan kaiken aikani ja pelkkä puhelinsoittokin häneltä aiheutti perhosia vatsassa ja teki minut suunnattoman onnelliseksi. En kuitenkaan koskaan kertonut hänelle tunteistani, koska en itsekään ollut varma, mitä tunsin. Kun hän sitten aloitti seurustelun erään toisen kanssa, yllätyin jopa itsekin, kuinka paljon se minuun sattui ja tajusin, että hän ei ollutkaan viehättynyt häneen "vain" ystävänä, vaan olisin mieluusti jakanut elämäni hänen kanssaan.

Siitä on nyt useampi vuosi ja vaikka olen päässyt ihastuksestani yli, tuntuu kuin sen jälkeen kaikki minussa olisi hiljalleen alkanut muuttua. Yritin olla ylianalysoimatta ihastustani, koska siihen ei liittynyt mitään seksuaalista ja sepitin itselleni olevani yhä "käytännössä hetero", mutta sain silti huomata kiinnittäväni enenevässä määrin huomiota viehättäviin naisiin, eikä ajatus seksistä tuntunut mahdottomalta, kun tulin ajatelleeksi, että partneri voisikin olla toinen nainen miehen sijaan, joskaan en edelleenkään kokenut seksiä mitenkään tarpeelliseksi. Tämä tajuaminen syöksi minut jokseenkin myrskyisään identiteettikriisiin, minkä päätteeksi päädyin myöntämään itselleni, etten taidakaan olla edes pikkuisen hetero. Terminä lesbo alkoi kuulostaa osuvammalta.

Olen keskustellut asiasta seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ystävieni kanssa ja heidän seurassaan minun on ikään kuin helppo tuntea itseni lesboksi. Heidän kokemuksensa ovat samankaltaisia kuin minulla, he eivät kyseenalaista termejä, joita itsestäni käytän ja he vaikuttavat vain ilahtuneilta siitä, että olen löytänyt tämän puolen itsestäni. Yksin jäädessäni minua kalvaa kuitenkin edelleen epäilys, josta en uskalla tai voi puhua kenellekään. Entä jos olenkin käsittänyt jotain väärin itsessäni? Mitä jos en ollutkaan ihastunut opiskelutoveriini - enhän halunnut seksiä - ja vain tulkitsin tunteitani väärin, ja kaikki siitä seurannut mieltyneisyys naiskauneuteen onkin vain jonkinlaisen itsesuggestion tuotos? Se, että tämä tajuaminen tulee tässä iässä, eikä esim. teininä, kun useimmat painivat näiden asioiden kanssa, ei myöskään auta asiaa. En uskalla luottaa ajatuksiini, koska tuntuu jotenkin hupsulta painia näiden asioiden kanssa, kun on jo aikuinen ja minun pitäisi olla jo jotenkin "valmis".

Osa lähipiiristäni myös sekoittaa ajatuksiani lisää. Eräs perheenjäseneni sanoi minulle, että ei usko minun olevan lesbo, koska vietän niin paljon aikaa "sellaisten" seurassa, että todennäköisesti vain kuvittelen itsekin olevani heistä yksi. Toinen sukulainen taas kommentoi, että minun ei ole tarpeellista tulla kaapista, koska en seurustele ja - suora lainaus - "kukaties tulet vielä muuttamaan mieltäsi". En ole edes uskaltanut kertoa kaikille perheenjäsenilleni seksuaalisuudestani, koska pelkään sen aiheuttavan repiviä ristiriitoja jo valmiiksi riitelyyn taipuvaisessa perheessäni. Töissä (meillä on pieni ja avoin työyhteisö) minua taas kiusoitellaan siitä, etten ymmärrä mieskomeuden päälle ja vaikka olen kertonut, ettei seksi kiinnosta minua ja työtoverini väittävät tietävänsä, mitä aseksuaalisuus on, he eivät tunnu ottavan minua vakavasti, koska seksi ei ole minusta iljettävää tai vastenmielistä. Tällaiset pienet ja isot kommentit päivästä ja viikosta toiseen tekevät minut epävarmaksi - ehkä en vaikuta tarpeeksi aseksuaalilta/lesbolta, koska en todellisuudessa olekaan sellainen? Tai ehkä minun pitäisi todistaa seksuaalinen suuntautumiseni jotenkin? Toisaalta en kuitenkaan jaksa jatkuvasti selitellä ja todistella itseäni, koska olen itsekin epävarma, enkä halua avautua kaikista seksuaalisuuteni kommervenkeistä ihan kenelle tahansa. Ja miten ylipäätään todistaisin olevani sekä viehättynyt naisiin, että aseksuaali? Kuka minua uskoisi, kun en itsekään ihan ymmärrä, miten tällainen kombo oikein toimii? Olenkin ottanut tavaksi selvitä näistä tilanteista palaamalla takaisin ajatukseen itestäni "käytännössä heterona" koska tosiaan, en ole koskaan seurustellut tai ollut minkäänlaisessa intiimissä suhteessa yhtään kehenkään, joten minulla ei ole varsinaisia todisteita homoseksuaalisuudestani. Mutta mitä enemmän olen tullut sinuiksi homoseksuaalisten taipumusteni kanssa, sitä rasittavammalta teeskentely tuntuu ja joskus lipsahdan roolistani, mikä luo hämmennystä kanssaihmisissä. Minusta tuntuu myös, että jatkuva seilaaminen roolista toiseen etäännyttää minut muista ihmisistä, koska he aistivat, etten ole aito.

Koen olevani jotenkin hukassa, tai vähintään eläväni kahdessa todellisuudessa. Luottoystävieni seurassa tunnen itseni vapaaksi olemaan juuri niin homo ja juuri sellaisella tavalla kuin hyvältä tuntuu, mutta muualla en ole oikein mitään, en aseksuaali, en lesbo, en hetero. Epäilen identiteettiäni, koska se ei ole pysyvä ja pelkään, että homoseksuaalisuutenikin on vain joku alitajuinen rooli muiden joukossa, olkoonkin, että niinä hetkinä, joina voin olla avoimesti naisiin viehättynyt aseksuaali, koen itseni eheäksi ja kokonaiseksi. En tiedä, mitä voisin tehdä, että elämääni tulisi selkeyttä ja identiteettiini pysyvyyttä. Muutin hiljattain uudelle paikkakunnalle työn perässä ja luotettavimmat ystäväni asuvat nyt 2-3 tunnin ajomatkan päässä, ja nykyinen kotipaikkakuntani on niin pieni, ettei täällä ole esimerkiksi Setan paikallistoimintaa. Lisäksi yleisilmapiiri on melko konservatiivinen. Koen itseni eksyneeksi, yksinäiseksi ja eristetyksi.

Hei!

Pohdit, mitä voisit tehdä, että elämääsi tulisi selvyyttä ja seksuaali-identiteettiisi pysyvyyttä. Kuvaat, miten teini-ikäisenä sinussa ei herännyt seksuaalista, eroottista tai romanttista kiinnostusta, seurustelu ja kaikki siihen liittyvä tuntuivat irrelevantilta. Olit löytänyt termin aseksuaalisuus ja totesit että sen määritelmä sopii hyvin sinun havaintoihin itsestäsi. Oletit kuitenkin, että olet aseksuaali hetero. Itsellesi yllätykseksi huomasit opiskeluaikanasi, että ystävyys ja kontaktit erään naispuolisen opiskelutoverisi kanssa herättivät sinussa vahvoja kokonaisvaltaisia tunteita ja tuntemuksia. Kun tämä aloitti seurustelun toisen ihmisen kanssa, yllätyit siitä, miten paljon se sinuun sattui. Sen jälkeen olet ollut epävarma omasta seksuaali-identiteetistäsi. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvien joukossa sinun on ollut helppo tuntea itsesi lesboksi, mutta yksin jäätyäsi epäilysi heräävät. Niitä vahvistavat lähipiirisi epäilevät kommentit. Pohdit myös sitä minkä perusteella ja minkä ikäisenä voi luotettavasti päätellä oman seksuaali-identiteettinsä ja missä määrin siinä voi ympäristö vaikuttaa.

Hämmennyksesi on hyvin ymmärrettävä. Arvelen vahvasti, että sinun prosessisi hankaluudet liittyvät enemmän sosiaaliseen ympäristöön kuin sinuun. Et ole mikään erityinen kombo. Et sinä ole ongelma vaan se, että ympäristö, jossa kasvat, ei anna sinulle riittävästi sellaista validoivaa/vahvistavaa peilausta, jota me kaikki tarvitsemme identiteetin rakentamisessa. On ymmärrettävää, että sinulla on ajatus, että olet ”käytännössä hetero, kunnes on vakuuttavasti muuta näyttöä”. Tämähän on yhteiskunnassa vallitseva perusolettamus. Heteroutta pidetään itsestään selvänä, vain kaikki siitä poikkeava pitää perustella, heteroutta ei tarvitse. Lähipiirisi käyttää juuri niitä myyttisiä sanontoja, joita eri seksuaalivähemmistöihin kuuluvat saavat toistuvasti kuulla ympäristöltään. ”Seksuaalivähemmistöön kuuluva seura tekee kaltaisekseen”. Miksiköhän aiempi heteroseksuaalien seura ei siinä onnistunut? ”Et voi tietää identiteettiäsi, kun et vielä seurustele, se voi vielä muuttua” Miten sitten hetero joka ei seurustele voi olla varma siitä, että on hetero ja että ei myöhemmin huomaa olevansa homo/lesbo? Eli kaikkia näitä väitteitä käytetään kyseenalaistamaan heteroseksuaalisuudesta erovan suuntautuminen mutta ei heteroseksuaalista. Lisäksi työtovereillasi on täysin virheellinen käsitys aseksuaalisuudesta. Aseksuaalisuus tarkoittaa sitä, että ihminen ei koe seksuaalista vetoa toisiin ihmisiin. Se ei tarkoita siis seksuaalisuuteen tai seksiin liittyvää vastenmielisyyttä, jolle on ihan oman terminsä: seksuaalinen aversio.

Kerrot että seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ystävieni kanssa ja heidän seurassaan sinun on ikään kuin helppo tuntea itseni lesboksi. Koet heidän kokemuksensa ovat samankaltaisina kuin itselläsi, he eivät kyseenalaista termejä, joita käytät itsestäsi. Mikä saa sinut mitätöimään sen, että luottoystävieni seurassa tunnet itseni vapaaksi olemaan juuri niin homo ja juuri sellaisella tavalla kuin hyvältä tuntuu? Onko se juuri tämän ympäröivän yhteiskunnan heterokeskeinen normisto ja ajattelutavat, jotka saavat sinut yksinäisyydessä epäröintien ja epätoivon partaalle?

Seksuaalisen identiteetin kehitys on meillä kullakin yksilöllinen prosessi, jonka keskiössä ovat omat seksuaaliset, eroottiset ja romanttiset tuntemukset ja tunteet. Emme voi tahdon voimalla ja tietoisuudella synnyttää sellaisia vahvoja kiintymyksen tunteita, joita sinulla oli tämän opiskelutoverin seurassa. Monille tällainen ihastuminen tulee itselle yllätyksenä ja vasta sen kautta tulee tietoiseksi omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan. Sille ei ole mitään ylä- tai alaikärajaa. Ei sen todentamiselle tarvita sitä, että seurustelee toisen kanssa. Suomessakin on tuhansia ja tuhansia iäkkäitä itsensä homoseksuaaliksi tunnistaneita ihmisiä, joilla ei ole ollut yhtään seurustelu- tai seksikumppania samaa sukupuolta olevan kanssa. Osa heistä elää yksin ja osa avioliitossa vastakkaista sukupuolta olevan kanssa. Ihminen voi seurustella ja olla avioliitossa vastakkaista sukupuolta olevan kanssa, vaikka hänen seksuaaliset/eroottiset/romanttiset tunteensa virittyvät voimakkaammin samaa sukupuolta oleviin. Tällaiset suhteiden taustalla on juuri kuvaamasi kaltainen ympäristö, joka ei anna riittävästi tukea homoseksuaalisen identiteetin vahvistumiselle.

Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että lähiympäristön, erityisesti omien vanhempien, hyväksyvä suhtautuminen tukee merkittävällä tavalla tasapainoisen seksuaalisen identiteetin kehittymistä seksuaalivähemmistöihin kuuluvien keskuudessa. Vertaistuki on monille alussa hyvin avaava ja avartava kokemus siitä, että tulee ymmärretyksi omana itsenään. Mutta jos omalta lähiympäristöltä ei saa lainkaan hyväksyntää sellaisena kuin mitä kokee olevansa, identiteettiin voi jäädä sisäistä hajanaisuutta, epävarmuutta. Tämä liittyy siihen, että lapsuudessa oma identiteetti kehittyy perheenjäsenten keskuudessa. Siksi vanhempien hyväksyntä aikuisuudessakin on merkittävä minän eheyttä vahvistava tekijä. Heteroseksuaalithan saavat tukea suuntautumiselleen toistuvasti – erikseen pyytämättä. Monelle homolle/lesbolle/biseksuaalillekin ollaan tarjoamassa tukea heteroseksuaalisen identiteetin vahvistamiseksi, ja osa menee siihen mukaan miellyttääkseen läheisiään ja tullakseen hyväksytyksi. Sinulle perheen tuki on ilmeisesti vielä ison työn takana. Siksi tarvitset lähellesi ainakin aika-ajoin juuri niitä ystäviä, joiden seurassa voit olla oma itsesi.

Vielä muutama ajatus aseksuaalisuudesta. Aseksuaalisuus ei ole selvärajainen ilmiö, niin kuin eivät ole hetero-, bi- ja homoseksuaalisuuskin. Ne ovat käsitteitä, joiden avulla ihminen voi kuvata jotain itsessään havaitsemaansa merkittävänä pitämäänsä piirrettä, esimerkiksi että ei koe juuri koskaan seksuaalista vetoa. Piirteen läsnäolon ei tarvitse merkitä jonkin toisen piirteen täydellistä poissaoloa. Esimerkiksi aseksuaaliksi itsensä määritellyt ihminen saattaa joissakin tilanteissa kokea seksuaalista vetoa (tai homoseksuaaliksi itsensä määritellyt voi kokea aika-ajoin vetoa vastakkaista sukupuolta kohtaan). Monille on käynyt niin, että on määritellyt itsensä aluksi aseksuaaliksi ja myöhemmin huomaa, että kokonaisvaltaisesti tyydyttävässä suhteessa virittyy myös seksuaalisesti toiseen. Tätä on ruvettu kutsumaan demiseksuaalisuudeksi. Osa aseksuaaleista puolestaan ei koe silloinkaan seksuaalista vetoa. Joku taas voi määritellä itsensä aseksuaaliksi homomanttiseksi, jolloin hän kokee romanttista vetoa samaa sukupuolta olevaa kohtaan ilman seksuaalista vetoa. Näillä käsitteillä voimme ilmaista sitä, mikä on meille itsellemme merkityksellistä, eikä kukaan toinen voi tulla ulkopuolelta määrittämään toisen kokemusta ja siihen liittyvää identiteettiä. Toisaalta identiteetin määrittely on yksilölle mahdollista vasta sosiaalisten suhteiden kautta, eroavuuksien ja samanlaisuuksien kokemusten tukemana.

Niin, mitä voisit tehdä, että elämääsi tulisi selkeyttä ja identiteettiisi pysyvyyttä? Siinä tarvitset ihmisiä, joille voit avoimesti kertoa omista kokemuksistasi ja tuntemuksistasi niin että ne kuullaan ja hyväksytään sellaisenaan, ilman kyseenalaistamista. Me kasvamme ihmisiksi keskinäisen kommunikaation avulla. Opimme ymmärtämään itseämme, kun saamme riittävän hyväksyvässä ilmapiirissä kertoa läheisillemme kokemuksistamme, tunteistamme ja ajatuksistamme. Kertoessamme omakohtaisista kokemuksistamme toisille, jotka aidosti kuuntelevat ja ottavat asiat vastaan sellaisenaan, ne muuttuvat todemmiksi ja me tulemme sosiaalisesti näkyväksi sekä itsellemme että toisillemme. Hyvässä seurassa, jossa on keskinäinen kunnioitus, tämä on itseään korjaava prosessi, niin että voimme vähitellen tarkentaa sitä mitä eri asiat itsellemme merkitsevät. Näin oma identiteettimme tarkentuu ja saa uusia vivahteita. Tällainen keskinäisen kunnioituksen ilmapiirissä tapahtuva ajatusten ja tunteiden ilmaisu ei edellytä toisen jatkuvaa tai fyysistä läsnäoloa. Moni on tehnyt sitä kirjeiden välityksellä tai puhelimitse. Joillekin kaunokirjallisuus, runot tai elokuvat ovat toimineet omien tunteiden peilinä, vaikka siinä ei ole välitöntä kahdenkeskistä vuorovaikutusta vaan peilaus on tapahtunut siten että tunnistaa tekstistä tai tarinasta itseään, omia tuntemuksiaan. Sivustolla www.sateenkaarisohva.fi on luettelo kirjallisuudesta ja elokuvista, joiden avulla voi peilata omaa seksuaalisuuttaan ja sukupuolikokemustaan.

Suosittelen että arvostat omia havaintojasi ja niihin liittyviä tuntemuksia valitessasi seuraasi. Pidä yhteyttä erityisesti heihin, joiden seurassa koet itsesi eheäksi ja joiden seurassa tulet kuulluksi ja saat olla omanlaisesi. He voivat olla tukenasi, kun väsyt ympäristön kielteisiin asenteisiin. Sinulla on oikeus olla juuri sinä ja tulla sellaisena näkyväksi – myös kaikkine epävarmuuksinesi. Silloin sinä voit olla toisille se, joka saa heidät näkyväksi omana itsenään.

Jussi Nissinen

Aiheet


Aseksuaalisuus
Hengellinen kaltoinkohtelu, eheyttäminen
Huolestunut vanhempi
Huono kohtelu palveluissa
Identiteettipohdinnat
Ikääntyminen
Kaapista ulostuleminen
Kun kumppanini ei ole sitä mitä oletin
Kun perhe tai läheiset ei hyväksy
Lapsen ja nuoren kehitys
Lasten saaminen ja vanhemmuus
Osakulttuurien haasteita
Palvelujen saatavuus
Pari- ja monisuhteet
Parisuhteen ja perheen muodostaminen
Pelot
Perhe ja suku
Seksi ja seksuaalisuus
Seksuaalinen suuntautuminen
Seksuaalinen väkivalta
Seksuaaliset mieltymykset
Seurustelun aloittaminen
Sukupuolen moninaisuus
Syrjintä- ja kiusaamiskokemukset
Terveys
Terveys, mielenterveys
Työelämä
Ulkonäkö
Uskonto ja hengellisyys
Vaikeus hyväksyä itseään
Vertaistuki
Yhteiskunta, lainsäädäntö
Yksinäisyys