Mikä olen?
Hei!
Olen 33-vuotias nainen. Vuosia seurustellut miesten kanssa. Mutta ko 11-vuotiaana ensimmäisen kerran ihastunut parhaaseen ystävääni. Olen todella huolissani, sillä vuosien saatossa paine ja tarve biseksuaaliseen parisuhteeseen tuntuu vain kasvaneen päivä päivältä. Olen tällä hetkellä naimisissa neljättä vuotta aviomiehen kanssa. Olemme avoimesti puhuneet tilanteestani ja hän on jopa antanut siunauksensa sille, että jos koen tarvetta ns. kokeilla.
En kuitenkaan tunne asiaa oikeaksi miestäni kohtaan. Olen sen verran vanhan koulukunnan edustaja, että jos alkaisinkin tutkailemaan omaa seksuaalisuuttani, ei olisi oikein pysyä naimisissa nykyisen miehen kanssa.
Seuraukset häntä kohtaan voisivat olla järkyttävät enkä haluaisi häntä satuttaa. Siksi en ole mitään asian suhteen tehnyt. Tietenkin asia on vaikea, sillä olen kasvanut kodissa, jossa homoseksuaalisuutta pidettiin pahana asiana ja olen oppinut siihen, että minunkin on oltava hetero,
Viimeisin kahden vuoden ajan asia on vaivannut minua viikoittain. Avioliitossani on muitakin ongelmia traumaattisten kokemusteni vuoksi. Seksi on lähes kokonaan loppunut, sillä se ahdistaa minua. Lisäksi ihastunut naisiin. Tälläkin hetkellä olen ihastunut erääseen opiskelukaveriini, joka ei kyllä taida ajatella minusta samoin. Mutta silti tämä kertoo, että olen jonkinlaisessa murroksessa ja olen onneton.
En tiedä, onko kyse siitä, että olen elänyt vuosikausia ahdistavassa suhteessa hallitsevaan ja alistavaan äitiin, joka vihdoin viime syksynä kuoli. Kaikesta huolimatta äiti oli minulle rakas, mutta helpotus silti tuli, kun äiti kuoli. Nyt koen olevani vapaampi toteuttamaan itseäni. Ja se helpottaa minua huomattavasti. Isänikin on löytänyt terveen parisuhteen.
Kaipaisin neuvoja tilanteeseeni ja että kuinka voisin selvittää itselleni ketään satuttamatta, että olenko biseksuaali vai kenties täysin naisiin mieltynyt (en pidä sanasta lesbo). Lisäksi huolettaa kaksi lastani - miten he suhtautuvat tilanteeseen, jos todella tajuan, että en löydä sielunkumppania miehestä vaan naisesta. Vaikuttaako se negatiivisesti heidän omaan identiteettinsä ja kokevatko he hylkäämisenä sen?
En tiedä ja siksi kyselen tässä.
Kuinka uskallan ja ennen kaikkea, kuinka löydän henkilöitä, joiden kanssa voisin tutustua omaan seksuaalisuuteeni turvallisesti?
Olen 33-vuotias nainen. Vuosia seurustellut miesten kanssa. Mutta ko 11-vuotiaana ensimmäisen kerran ihastunut parhaaseen ystävääni. Olen todella huolissani, sillä vuosien saatossa paine ja tarve biseksuaaliseen parisuhteeseen tuntuu vain kasvaneen päivä päivältä. Olen tällä hetkellä naimisissa neljättä vuotta aviomiehen kanssa. Olemme avoimesti puhuneet tilanteestani ja hän on jopa antanut siunauksensa sille, että jos koen tarvetta ns. kokeilla.
En kuitenkaan tunne asiaa oikeaksi miestäni kohtaan. Olen sen verran vanhan koulukunnan edustaja, että jos alkaisinkin tutkailemaan omaa seksuaalisuuttani, ei olisi oikein pysyä naimisissa nykyisen miehen kanssa.
Seuraukset häntä kohtaan voisivat olla järkyttävät enkä haluaisi häntä satuttaa. Siksi en ole mitään asian suhteen tehnyt. Tietenkin asia on vaikea, sillä olen kasvanut kodissa, jossa homoseksuaalisuutta pidettiin pahana asiana ja olen oppinut siihen, että minunkin on oltava hetero,
Viimeisin kahden vuoden ajan asia on vaivannut minua viikoittain. Avioliitossani on muitakin ongelmia traumaattisten kokemusteni vuoksi. Seksi on lähes kokonaan loppunut, sillä se ahdistaa minua. Lisäksi ihastunut naisiin. Tälläkin hetkellä olen ihastunut erääseen opiskelukaveriini, joka ei kyllä taida ajatella minusta samoin. Mutta silti tämä kertoo, että olen jonkinlaisessa murroksessa ja olen onneton.
En tiedä, onko kyse siitä, että olen elänyt vuosikausia ahdistavassa suhteessa hallitsevaan ja alistavaan äitiin, joka vihdoin viime syksynä kuoli. Kaikesta huolimatta äiti oli minulle rakas, mutta helpotus silti tuli, kun äiti kuoli. Nyt koen olevani vapaampi toteuttamaan itseäni. Ja se helpottaa minua huomattavasti. Isänikin on löytänyt terveen parisuhteen.
Kaipaisin neuvoja tilanteeseeni ja että kuinka voisin selvittää itselleni ketään satuttamatta, että olenko biseksuaali vai kenties täysin naisiin mieltynyt (en pidä sanasta lesbo). Lisäksi huolettaa kaksi lastani - miten he suhtautuvat tilanteeseen, jos todella tajuan, että en löydä sielunkumppania miehestä vaan naisesta. Vaikuttaako se negatiivisesti heidän omaan identiteettinsä ja kokevatko he hylkäämisenä sen?
En tiedä ja siksi kyselen tässä.
Kuinka uskallan ja ennen kaikkea, kuinka löydän henkilöitä, joiden kanssa voisin tutustua omaan seksuaalisuuteeni turvallisesti?
Hei! Anteeksi että pääsen vasta nyt paneutumaan viestiisi.
Olet 11-vuotiaana ensimmäisen kerran ihastunut parhaaseen ystävääsi. Kotona kuitenkin opit että sinun tulee olla hetero, eli seurustella miehen kanssa. Viimeisen kahden vuoden aikana naisiin kohdistuvat tunteet ovat käyneet mielessäsi viikoittain. Seksi miehesi kanssa on lähes kokonaan loppunut, koska se ahdistaa sinua. Toteat myös, että avioliitossa on muitakin ongelmia traumaattisten kokemustesi vuoksi. Pohdit tilannetta myös lastesi kannalta, miten heihin vaikuttaisi, jos huomaisit löytäväsi sielunkumppanisi naisesta etkä miehestä. Pohdit, kuinka löytää henkilö, jonka kanssa voisit tutustua omaan seksuaalisuuteesi turvallisesti.
Huomaan että tässä lomittuu toisiinsa sinun seksuaalinen ja romanttinen suuntautumisesi, nykyisen parisuhteen tilanne ja suhde lapsiisi. Otan ensin pohdintaan seksuaalisen/eroottisen suuntautumisesi. Viestistäsi on luettavissa, että paine tutkia suhdettasi naisiin on kasvanut vuosien kuluessa ainakin viime vuosina. Nuoruusvuosina siihen ei ollut mahdollisuuksia kodin asenneilmapiirin vuoksi. Nyt äidin kuoleman jälkeen koet olevasi vapaampi toteuttamaan itseäsi, mutta pidikkeenä on edelleen ainakin jossain määrin nykyinen avioliitto, huoli lasten kehityksestä sekä epävarmuus siitä miten voisit turvallisesti tutustua seksuaalisuuteesi suhteessa naisiin.
Tutkailen aluksi sinulle seksuaalisuuden tutusmiseen turvattomuutta tuottavia asioita, joita vietistäsi ilmenee. Yksi niistä on se, et haluaisi satuttaa miestäsi, joka on kyllä antanut luvan tutkailla asiaa. Tämä on arvostettavaa vastuun ottoa sinun puoleltasi. Siksi sinun kannattaakin miehesi kanssa puhua auki, miten hän arvelee reagoivansa, jos käykin niin että joku nainen valloittaa sydämesi. On tärkeää, että siinä suhteessa sinulla on riittävän turvallinen olo etukäteen. Muutenhan tutkailu tapahtuisi epävarmuuden ilmapiirissä.
Viestissäsi kerrot, että avioliitossa on muitakin ongelmia traumaattisten kokemusten vuoksi. Hämäräksi jää, minkä tyyppisistä traumaattisista kokemuksista on kyse ja liittyvätkö ne nykyiseen suhteeseen vai aiempiin ja onko niitä onnistuttu käsittelemään. Jos traumaattiset kokemukset liittyvät nykyiseen suhteeseen, niin onko siitä muodostunut syvä loukkaantuminen toista kohtaan? Jos näin on käynyt, niin sellainen kannattaisi käsitellä niin että loukannut osapuoli ymmärtää tekemänsä vahingon vakavuuden ja sen jälkeen osaa pyytää sitä rehellisesti anteeksi loukatulta. Tällainen puhdistaa ilmaa riippumatta siitä jatketaanko suhdetta vai ei. Jos trauma liittyy intiimisyyteen tai seksiin, niin on ymmärrettävää, että seksi kumppanin kanssa ahdistaa. Jos trauma liittyy aiempaan suhteeseen, niin sekin olisi hyvä käsitellä, ettei se pääse tuhoamaan sinulle tärkeitä suhteita nyt ja jatkossa.
Sinun kannattaakin harkita käyntiä joko yksin tai yhdessä puolisosi kanssa joko seksuaaliterapeutilla tai pariterapeutilla. Yhdessä seksuaalisuuteen ja parisuhdeasioihin perehtyneen asiantuntijan kanssa voisi olla turvallista tutkia omia seksuaalisuuteen ja parisuhteisiin liittyviä kokemuksia ja toiveita. Sen jälkeen voi turvallisemmin mielin tehdä sellaisia ratkaisuja jotka tuntuvat aidosti hyviltä ja omilta, vaikka niihin liittyisi myös kipua. Pari/seksuaaliterapeutteja voit etsiä esim googlaamalla ”seksuaaliterapeutti + paikkakunta” tai tutustumalla Seksologisen seuran asiantuntijaluetteloon osoitteessa seksologinenseura.fi.
Mitä taas lapsiin tulee, niin lapsille kaikkein tärkeintä on, että heidän vanhempansa voivat hyvin ja että heillä on riittävästi aikaa lapsilleen. Siihen nähden se, mitä sukupuolta äidin tai isän kumppani on, on lopulta vähämerkityksellinen asia. Paljon merkityksellisempi asia heille on se, miten äiti kohtelee kumppaniaan ja miten kumppani kohtelee äitiä: lisääkö se turvallisuuden tunnetta ja avoimuutta kotona.
Entä miten voisit löytää henkilöitä, joiden kanssa voit turvallisesti tutustua omaan seksuaalisuuteesi. Jos ymmärsin oikein, niin tässä tarkoitat erityisesti naisiin kohdistuvaa seksuaalista vetoa. Setan jäsenjärjestöillä on keskusteluryhmiä, joissa voi turvallisin mielin tunnustella omaa oloaan tarvitsematta hävetä naisiin kohdistuvia tuntemuksiaan ja ajatuksiaan, ilman että tilanteisiin liittyisi seksuaalista toimintaa. Sivustolta www.seta.fi/jasenjarjestot löydät linkit Setan jäsenjärjestöjen kotisivuille ja niiltä sitten tietoa paikallisesta toiminnasta. Erityisesti naisille suunnattu Setan jäsenjärjestö on Mummolaakso, joka järjestää naisia rakastaville naisille monenlaista toimintaa, ks. www.mummolaakso.fi.
Toivottavasti sait vastauksestani askelmerkkejä, joiden avulla voit edetä kohti hyvällä tavalla omalta tuntuvaa elämää.
Jussi Nissinen
Olet 11-vuotiaana ensimmäisen kerran ihastunut parhaaseen ystävääsi. Kotona kuitenkin opit että sinun tulee olla hetero, eli seurustella miehen kanssa. Viimeisen kahden vuoden aikana naisiin kohdistuvat tunteet ovat käyneet mielessäsi viikoittain. Seksi miehesi kanssa on lähes kokonaan loppunut, koska se ahdistaa sinua. Toteat myös, että avioliitossa on muitakin ongelmia traumaattisten kokemustesi vuoksi. Pohdit tilannetta myös lastesi kannalta, miten heihin vaikuttaisi, jos huomaisit löytäväsi sielunkumppanisi naisesta etkä miehestä. Pohdit, kuinka löytää henkilö, jonka kanssa voisit tutustua omaan seksuaalisuuteesi turvallisesti.
Huomaan että tässä lomittuu toisiinsa sinun seksuaalinen ja romanttinen suuntautumisesi, nykyisen parisuhteen tilanne ja suhde lapsiisi. Otan ensin pohdintaan seksuaalisen/eroottisen suuntautumisesi. Viestistäsi on luettavissa, että paine tutkia suhdettasi naisiin on kasvanut vuosien kuluessa ainakin viime vuosina. Nuoruusvuosina siihen ei ollut mahdollisuuksia kodin asenneilmapiirin vuoksi. Nyt äidin kuoleman jälkeen koet olevasi vapaampi toteuttamaan itseäsi, mutta pidikkeenä on edelleen ainakin jossain määrin nykyinen avioliitto, huoli lasten kehityksestä sekä epävarmuus siitä miten voisit turvallisesti tutustua seksuaalisuuteesi suhteessa naisiin.
Tutkailen aluksi sinulle seksuaalisuuden tutusmiseen turvattomuutta tuottavia asioita, joita vietistäsi ilmenee. Yksi niistä on se, et haluaisi satuttaa miestäsi, joka on kyllä antanut luvan tutkailla asiaa. Tämä on arvostettavaa vastuun ottoa sinun puoleltasi. Siksi sinun kannattaakin miehesi kanssa puhua auki, miten hän arvelee reagoivansa, jos käykin niin että joku nainen valloittaa sydämesi. On tärkeää, että siinä suhteessa sinulla on riittävän turvallinen olo etukäteen. Muutenhan tutkailu tapahtuisi epävarmuuden ilmapiirissä.
Viestissäsi kerrot, että avioliitossa on muitakin ongelmia traumaattisten kokemusten vuoksi. Hämäräksi jää, minkä tyyppisistä traumaattisista kokemuksista on kyse ja liittyvätkö ne nykyiseen suhteeseen vai aiempiin ja onko niitä onnistuttu käsittelemään. Jos traumaattiset kokemukset liittyvät nykyiseen suhteeseen, niin onko siitä muodostunut syvä loukkaantuminen toista kohtaan? Jos näin on käynyt, niin sellainen kannattaisi käsitellä niin että loukannut osapuoli ymmärtää tekemänsä vahingon vakavuuden ja sen jälkeen osaa pyytää sitä rehellisesti anteeksi loukatulta. Tällainen puhdistaa ilmaa riippumatta siitä jatketaanko suhdetta vai ei. Jos trauma liittyy intiimisyyteen tai seksiin, niin on ymmärrettävää, että seksi kumppanin kanssa ahdistaa. Jos trauma liittyy aiempaan suhteeseen, niin sekin olisi hyvä käsitellä, ettei se pääse tuhoamaan sinulle tärkeitä suhteita nyt ja jatkossa.
Sinun kannattaakin harkita käyntiä joko yksin tai yhdessä puolisosi kanssa joko seksuaaliterapeutilla tai pariterapeutilla. Yhdessä seksuaalisuuteen ja parisuhdeasioihin perehtyneen asiantuntijan kanssa voisi olla turvallista tutkia omia seksuaalisuuteen ja parisuhteisiin liittyviä kokemuksia ja toiveita. Sen jälkeen voi turvallisemmin mielin tehdä sellaisia ratkaisuja jotka tuntuvat aidosti hyviltä ja omilta, vaikka niihin liittyisi myös kipua. Pari/seksuaaliterapeutteja voit etsiä esim googlaamalla ”seksuaaliterapeutti + paikkakunta” tai tutustumalla Seksologisen seuran asiantuntijaluetteloon osoitteessa seksologinenseura.fi.
Mitä taas lapsiin tulee, niin lapsille kaikkein tärkeintä on, että heidän vanhempansa voivat hyvin ja että heillä on riittävästi aikaa lapsilleen. Siihen nähden se, mitä sukupuolta äidin tai isän kumppani on, on lopulta vähämerkityksellinen asia. Paljon merkityksellisempi asia heille on se, miten äiti kohtelee kumppaniaan ja miten kumppani kohtelee äitiä: lisääkö se turvallisuuden tunnetta ja avoimuutta kotona.
Entä miten voisit löytää henkilöitä, joiden kanssa voit turvallisesti tutustua omaan seksuaalisuuteesi. Jos ymmärsin oikein, niin tässä tarkoitat erityisesti naisiin kohdistuvaa seksuaalista vetoa. Setan jäsenjärjestöillä on keskusteluryhmiä, joissa voi turvallisin mielin tunnustella omaa oloaan tarvitsematta hävetä naisiin kohdistuvia tuntemuksiaan ja ajatuksiaan, ilman että tilanteisiin liittyisi seksuaalista toimintaa. Sivustolta www.seta.fi/jasenjarjestot löydät linkit Setan jäsenjärjestöjen kotisivuille ja niiltä sitten tietoa paikallisesta toiminnasta. Erityisesti naisille suunnattu Setan jäsenjärjestö on Mummolaakso, joka järjestää naisia rakastaville naisille monenlaista toimintaa, ks. www.mummolaakso.fi.
Toivottavasti sait vastauksestani askelmerkkejä, joiden avulla voit edetä kohti hyvällä tavalla omalta tuntuvaa elämää.
Jussi Nissinen