Apua muunsukupuolisen dysforiaan?
Olen identifioitunut sukupuolettomaksi jo kohta kolme vuotta. Minulla oli joskus aivan hirveä määrä sukupuolidysforiaa, mutta lopulta suurella taistelulla pääsin yli asiasta. Pystyin unohtamaan asian ja nauttimaan taas elämästäni. Nyt tämä olo on kuitenkin taas täällä. Vihaan niitä kehoni osia, jotka osoittavat parhaiten biologisen sukupuoleni. Tämä dysforia ei kuitenkaan ole vielä yhtä pahaa, kuin silloin ehkä vuosi sitten. En haluaisi joutua taas siihen ahdistuksen pyörremyrskyyn. Onko mitään keinoja, millä voisin saada dysforiani kuriin vielä, kun se on pientä? Vai eikö se jätä minua ikinä rauhaan? Onko oikea ratkaisu vain yrittää unohtaa ja olla ajattelematta kehoni inhottavia kohtia? Vanhemmistani ei ole ainakaan apua tässä. Vaikka ystäväni kunnioittavat ja tukevat minua parhaani mukaan, eivät he cis-henkilöinä voi auttaa samalla tavalla. Mihinkään fyysisiin muutoksiin minulla ei ole mahdollisuutta 15-vuotiaana.
Hei!
Pohdit löytyisikö jokin keino, jolla saisit hallintaan uudelleen aktivoituneen vihan niitä kehon osia kohtaan, jotka osoittavat parhaiten biologisen sukupuolesi. Pohdit sitä, onko oikea ratkaisu vain yrittää unohtaa ja olla ajattelematta kehosi inhottavia kohtia. Tuossa pohdinnassa on oma viisautensa kunhan siihen lisää neutraalien ja myönteisten puolien kehittämisen.
Huolemme usein ohjaavat havaitsemistamme niin että huolen kohteeseen liittyvät havainnot alkavat hallita koko havaintokenttää. Silloin, kun jokin kehon osa tuntuu itseltä vieraalta, niin itseä tarkastellessa se helposti tuleekin havaintojen keskiöön ja muu osa kehosta jää vaille ansaitsemaansa huomiota. Realistisemman kokonaiskuvan saavuttamiseksi oma huomiokenttä olisikin hyvä laajentaa niin että kokonaisuus tulisi yksittäisiä osia merkittävämmäksi. Itsetunnon kannalta olisi hyvä tunnistaa erityisesti niitä kehon osia, joihin oma suhde on ongelmaton tai jopa myönteinen. Sekä sisäiseen että ulkoiseen kehonkuvaan vaikuttaa merkittävästi myös se, millaista ryhtiä ylläpitää, miten liikkuu ja liikehtii, miten pukeutuu ja miten huolehtii hiuksistaan. Voimme itse asiassa vaikuttaa hyvinkin paljon siihen miltä vaikutamme ulospäin ja miltä oma keho tuntuu. Siinä ei auta niinkään vihan kohdistaminen joihinkin kehon osiin kuin se että tutkailee ja tunnustelee missä asennoissa tulee hyvä luonteva olo, millä tavoin luontevaa oloa voi tukea asusteilla, eleillä, liikuntaa harrastamalla, äänenkäytöllä, ilmeillä jne.
Miltä tuntuisi ajatus, että itseäsi, kehoasi, ryhtiäsi, liikkumistasi, pukeutumistasi jne. tutkailemalla voit vähitellen löytää oman persoonallisen tapasi olla sellainen ihminen omassa kehossasi mitä sisimmiltäsi koet olevasi. Se, että löydät myönteisen vaikuttamisen keinoja, todennäköisesti helpottaa kielteiseksi kokemiesi kehon osien merkitystä kokonaiskuvassa sinusta itsellesi ja muille. Silloin sinun on paljon helpompi rakastaa itseäsi ja kehittyä haluamaasi suuntaan.
Jussi Nissinen
Pohdit löytyisikö jokin keino, jolla saisit hallintaan uudelleen aktivoituneen vihan niitä kehon osia kohtaan, jotka osoittavat parhaiten biologisen sukupuolesi. Pohdit sitä, onko oikea ratkaisu vain yrittää unohtaa ja olla ajattelematta kehosi inhottavia kohtia. Tuossa pohdinnassa on oma viisautensa kunhan siihen lisää neutraalien ja myönteisten puolien kehittämisen.
Huolemme usein ohjaavat havaitsemistamme niin että huolen kohteeseen liittyvät havainnot alkavat hallita koko havaintokenttää. Silloin, kun jokin kehon osa tuntuu itseltä vieraalta, niin itseä tarkastellessa se helposti tuleekin havaintojen keskiöön ja muu osa kehosta jää vaille ansaitsemaansa huomiota. Realistisemman kokonaiskuvan saavuttamiseksi oma huomiokenttä olisikin hyvä laajentaa niin että kokonaisuus tulisi yksittäisiä osia merkittävämmäksi. Itsetunnon kannalta olisi hyvä tunnistaa erityisesti niitä kehon osia, joihin oma suhde on ongelmaton tai jopa myönteinen. Sekä sisäiseen että ulkoiseen kehonkuvaan vaikuttaa merkittävästi myös se, millaista ryhtiä ylläpitää, miten liikkuu ja liikehtii, miten pukeutuu ja miten huolehtii hiuksistaan. Voimme itse asiassa vaikuttaa hyvinkin paljon siihen miltä vaikutamme ulospäin ja miltä oma keho tuntuu. Siinä ei auta niinkään vihan kohdistaminen joihinkin kehon osiin kuin se että tutkailee ja tunnustelee missä asennoissa tulee hyvä luonteva olo, millä tavoin luontevaa oloa voi tukea asusteilla, eleillä, liikuntaa harrastamalla, äänenkäytöllä, ilmeillä jne.
Miltä tuntuisi ajatus, että itseäsi, kehoasi, ryhtiäsi, liikkumistasi, pukeutumistasi jne. tutkailemalla voit vähitellen löytää oman persoonallisen tapasi olla sellainen ihminen omassa kehossasi mitä sisimmiltäsi koet olevasi. Se, että löydät myönteisen vaikuttamisen keinoja, todennäköisesti helpottaa kielteiseksi kokemiesi kehon osien merkitystä kokonaiskuvassa sinusta itsellesi ja muille. Silloin sinun on paljon helpompi rakastaa itseäsi ja kehittyä haluamaasi suuntaan.
Jussi Nissinen