Äiti ei tajua etten oo hetero vuosien kommeneista huolimatta
Hei! Oon 17-vuotias tyttö. Oon aseksuaali aromanttinen. Oon kertonut tästä jo läheisille kavereille eli oon osittain kaapista ulkona. Mua ei myöskään haittais jos muutkin kaverit/kuka tahansa tietäis siitä, joten jos asia tulis jollain tapaa puheeksi, kertoisin totuuden. Mua kuitenki kuumottelee perheelle kertominen.
Äiti on tehny selväks että sille ois ihan ok jos oisin lesbo. En kuitenkaa oo enää ihan varma mitä mieltä se on aromanttisuudesta tai -seksuaalisuudesta. Äiti on aina sanonu mulle kaikkea "poikaihkutusta" (esim. "Sitte ku meet naimisiin/sulla on poikaystävä..." tai vaikka lukion ekan päivän jälkeen "no oliko söpöjä poikia"). En oo ikinä antanu mitään syytä aatella et mua kiinnostais tällaset. Oon jo vuosia sanonu näihin kommentteihin suoraan torjuvan vastauksen ja useamman kerran sanonut, että mua ei kiinnosta pojat eikä tytöt. Oon toivonu et voisin välttää kaapista tulon kokonaan tällä taktiikalla.
Ilmesesti en. Äiti jatkaa näiden kommenttien tekoa ja muu perhe seuraa vierestä. Musta on alkanu tuntua että ei kukaan ihminen, joka hyväksyy aseksuaalisuuden/aromanttisuuden voi olla näin sokea mun vastausten tarkotusperälle. Ja perhe kyllä varmaanki tietää että aseksuaalisuus ja aromanttisuus on olemassa, ne on kaikella tapaa järkeviä, älykkäitä ja hyväksyviä. Äiti se oikeastaan onki mun ainoa huolenaihe just näiden kommenttien takia.
Musta tuntuu et se kieltää ajatuksen mun suuntautumisesta, tietoisesti tai ei, tai sit se tosissaan ei hyväksy aseksuaalisuuta/aromanttisuutta ainakaan omassa tyttäressään. Oon kuitenki sen ainoa tytär ja tiiän, että se varmasti haluais nähä mun menevän naimisiin ja hankkivan perheen.
Onko mun aika nyt ihan suoraan tulla kaapista ulos äidille ja perheelle? Mä tosi mielellään välttäisin konfliktia ja en haluais tehä mitään numeroa itestäni koska mulle mun suuntautuminen on aika pieni juttu.
Äiti on tehny selväks että sille ois ihan ok jos oisin lesbo. En kuitenkaa oo enää ihan varma mitä mieltä se on aromanttisuudesta tai -seksuaalisuudesta. Äiti on aina sanonu mulle kaikkea "poikaihkutusta" (esim. "Sitte ku meet naimisiin/sulla on poikaystävä..." tai vaikka lukion ekan päivän jälkeen "no oliko söpöjä poikia"). En oo ikinä antanu mitään syytä aatella et mua kiinnostais tällaset. Oon jo vuosia sanonu näihin kommentteihin suoraan torjuvan vastauksen ja useamman kerran sanonut, että mua ei kiinnosta pojat eikä tytöt. Oon toivonu et voisin välttää kaapista tulon kokonaan tällä taktiikalla.
Ilmesesti en. Äiti jatkaa näiden kommenttien tekoa ja muu perhe seuraa vierestä. Musta on alkanu tuntua että ei kukaan ihminen, joka hyväksyy aseksuaalisuuden/aromanttisuuden voi olla näin sokea mun vastausten tarkotusperälle. Ja perhe kyllä varmaanki tietää että aseksuaalisuus ja aromanttisuus on olemassa, ne on kaikella tapaa järkeviä, älykkäitä ja hyväksyviä. Äiti se oikeastaan onki mun ainoa huolenaihe just näiden kommenttien takia.
Musta tuntuu et se kieltää ajatuksen mun suuntautumisesta, tietoisesti tai ei, tai sit se tosissaan ei hyväksy aseksuaalisuuta/aromanttisuutta ainakaan omassa tyttäressään. Oon kuitenki sen ainoa tytär ja tiiän, että se varmasti haluais nähä mun menevän naimisiin ja hankkivan perheen.
Onko mun aika nyt ihan suoraan tulla kaapista ulos äidille ja perheelle? Mä tosi mielellään välttäisin konfliktia ja en haluais tehä mitään numeroa itestäni koska mulle mun suuntautuminen on aika pieni juttu.
Hei!
Olet lopen kyllästynyt äitisi kysymyksiin, joissa hän olettaa sinun olevan romanttisesti ja seksuaalisesti kiinnostunut pojista (tai vähintäänkin tytöistä). Ihmettelet miksi hän tekee niin, vaikka olet toistuvasti kertonut, että sinua ei kiinnosta sen paremmin pojat kuin tytötkään. Arvelet että hän tietää mitä aromanttisuus ja aseksuaalisuus ovat ja että ehkäpä hänen kysymystensä taustalla on toive nähdä sinut naimisissa ja perheellisenä.
Ihmisen suurimpia tarpeita on tulla nähdyksi oikein, omana itsenä kaikkine puolineen, sillä tavalla totena. On hyvin väsyttävää kohdata toistuvasti itseensä kohdistuvia toiveita, jotka tuntuvat vierailta. Silloin on vaikea päästä puhumaan toiselle itselle tärkeistä asioista ja tulla niissä ymmärretyksi. Siksi onkin tärkeää, että pääset vielä keskustelemaan äitisi kanssa asiasta niin että hän oikeasti oppii vähitellen ymmärtämään sinua uudella tavalla.
Arvelet että perheesi, äitisi mukaan lukien, tietää että aromanttisuus ja aseksuaalisuus ovat olemassa. Oletko tarkistanut, että näin todella on? Sen lisäksi olisi hyvä tarkistaa, että he ovat myös ymmärtäneet, mistä niissä on kyse. Suomalaisessa keskustelukulttuurissa nämä ovat edelleen siinä määrin uusia käsitteitä, että on todella paljon fiksuina pidettyjä ihmisiä, jotka ovat niistä tietämättömiä ja moni niistäkin, joka on kuullut niistä, ei ole perehtynyt asiaan sen tarkemmin. Aseksuaalisuuteen ja aromanttisuuteen liittyy hyvin paljon ennakkoluuloja ja tietämättömyyttä jopa terapiatyön ammattilaisten keskuudessa, ja heidän olettaisi kuitenkin olevan eturintamassa asian tiedostamisessa.
Aromanttisuus ja aseksuaalisuus ovat ihmisille vaikeampia hahmottaa kuin esim. homoseksuaalisuus, kun ne eivät tule näkyviksi samalla tavalla parisuhteiden myötä kuin heteroseksuaalisuus/romanttisuus tai homoseksuaalisuus/romanttisuus. Jos aikuistuvalla nuorella ei ole romanttista tai seksuaalista suhdetta toisen kanssa niin kulttuurissamme on automaattiseksi muodostunut tapa ajatella, että ”hän ei ole löytänyt vielä sitä oikeaa”. Eli kulttuurissamme elää automaattisen hetero-olettamuksen lisäksi automaattinen olettamus, että ihmiset ovat romanttisesti ja seksuaalisesti kiinnostuneita toisista ihmisistä. Tämä jälkimmäinen olettamus on jopa vahvempi kuin hetero-olettamus.
Heteroseksuaaleilla, joiden ei ole tarvinnut koskaan pohtia omaa seksuaalista ja romanttista suuntautumistaan, on vaikea hahmottaa sitä sisäistä prosessia, jonka kautta tullaan tietoiseksi esim. homoseksuaalisuudesta, pan/biseksuaalisuudesta, aseksuaalisuudesta ja aromanttisuudesta. Enemmistöön kuuluvina heillä ei ole ollut vastaavaa tiedostamisen prosessia, kun omat asiat ovat enimmäkseen menneet ympäristön odotusten mukaisesti. Kukin meistä ihmisistä tarkastelee maailmaa oman kokemusmaailmansa välittämänä ja värittämänä. Maailmankuvamme rikastuu vain sen kautta, että olemme aidosti kiinnostuneita kuulemaan toisten kokemuksista ja pohtimaan asioita heidän näkökulmastaan käsin. Seksuaalivähemmistöjen kohdalla ymmärretyksi tulemista vaikeuttaa se, että enemmistöön kuuluvat usein automaattisesti arvelevat, että heidän kokemusmaailmansa on jotenkin ”luonnollisempi” ja että vähemmistöihmisten kohdalla tämä luonnollisena pidetty kehitys on vain ”häiriintynyt”. Siksi seksuaalivähemmistöihin kuuluvat joutuvat usein toteamaan, että heitä ei oteta täysin todesta ja että he eivät saa samanlaista arvostusta kuin enemmistöön kuuluvat. Oma olettamukseni on, että erityisesti aseksuaalit ja aromanttiset henkilöt kohtaavat todella paljon tällaista (usein tiedostamatonta) ohittamista ja vähättelyä.
Arvelen että asian ”nostaminen pöydälle” on paras tapa auttaa äitiäsi ymmärtämään sinua entistä paremmin. Usein vanhemmille tällaisen uuden tiedon vastaanottaminen on vähittäinen prosessi. Se, että vanhempien on aluksi vaikea ymmärtää lapsensa kokemusta, johtuu siitä, että vanhempi katsoo lastaan häneen vuosien saatossa kohdistamiensa odotusten ja vanhemman omasta kokemusmaailmasta tulevien tulkintojen kautta. Sellaisen kuvan järjestäminen uuteen asentoon, niin että se ottaa aktiivisesti huomioon lapsen oman kokemusmaailman ja odotukset, ei yleensä tapahdu hetkessä vaan vaatii lapsen ja aikuisen toistuvia keskusteluja. Tässä mitataan vanhemman kypsyyttä, kun hänen on uskaltauduttava luopumaan aiemmin itsestään selvinä pidetyistä ja turvallisuutta tuoneista odotuksista. Usein siihen liittyy aluksi vaikeutta hyväksyä todellisuutta, sen jälkeen monille tulee suru, joka liittyy luopumiseen vanhasta kuvasta, ja sitten vähitellen tulee ilo, kun saa lapseensa uudenlaisen kontaktin, entistä tasavertaisemman.
Jos otat asian puheeksi äitisi kanssa, sinun kannattaa antaa hänelle luettavaksi siihen liittyvä asiatietoa. Hyviä kirjoja, joita saa mm. adlibris.com ja amazon.uk.com kirjakaupoista ovat: ”Asexuality: A Brief Introduction” ja ”The Invisible Orientation. An Introduction to Asexuality”. Lisäksi sinun kannattaa ladata Sinuiksi palvelun sivulta pdf-tiedosto ”Sinuiksi tulemisesta – Turvallisen ulostulon opas”. Se löytyy osoitteesta http://static.sinuiksi.fi/files/Sinuiksi_tuleminen-ulostulo-opas-2016.pdf. Ko. oppaassa on perustietoa sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta ja siihen liittyvästä ulostulosta. Kirjasesta voisi olla apua sekä sinulle että äidillesi.
Jussi Nissinen
Olet lopen kyllästynyt äitisi kysymyksiin, joissa hän olettaa sinun olevan romanttisesti ja seksuaalisesti kiinnostunut pojista (tai vähintäänkin tytöistä). Ihmettelet miksi hän tekee niin, vaikka olet toistuvasti kertonut, että sinua ei kiinnosta sen paremmin pojat kuin tytötkään. Arvelet että hän tietää mitä aromanttisuus ja aseksuaalisuus ovat ja että ehkäpä hänen kysymystensä taustalla on toive nähdä sinut naimisissa ja perheellisenä.
Ihmisen suurimpia tarpeita on tulla nähdyksi oikein, omana itsenä kaikkine puolineen, sillä tavalla totena. On hyvin väsyttävää kohdata toistuvasti itseensä kohdistuvia toiveita, jotka tuntuvat vierailta. Silloin on vaikea päästä puhumaan toiselle itselle tärkeistä asioista ja tulla niissä ymmärretyksi. Siksi onkin tärkeää, että pääset vielä keskustelemaan äitisi kanssa asiasta niin että hän oikeasti oppii vähitellen ymmärtämään sinua uudella tavalla.
Arvelet että perheesi, äitisi mukaan lukien, tietää että aromanttisuus ja aseksuaalisuus ovat olemassa. Oletko tarkistanut, että näin todella on? Sen lisäksi olisi hyvä tarkistaa, että he ovat myös ymmärtäneet, mistä niissä on kyse. Suomalaisessa keskustelukulttuurissa nämä ovat edelleen siinä määrin uusia käsitteitä, että on todella paljon fiksuina pidettyjä ihmisiä, jotka ovat niistä tietämättömiä ja moni niistäkin, joka on kuullut niistä, ei ole perehtynyt asiaan sen tarkemmin. Aseksuaalisuuteen ja aromanttisuuteen liittyy hyvin paljon ennakkoluuloja ja tietämättömyyttä jopa terapiatyön ammattilaisten keskuudessa, ja heidän olettaisi kuitenkin olevan eturintamassa asian tiedostamisessa.
Aromanttisuus ja aseksuaalisuus ovat ihmisille vaikeampia hahmottaa kuin esim. homoseksuaalisuus, kun ne eivät tule näkyviksi samalla tavalla parisuhteiden myötä kuin heteroseksuaalisuus/romanttisuus tai homoseksuaalisuus/romanttisuus. Jos aikuistuvalla nuorella ei ole romanttista tai seksuaalista suhdetta toisen kanssa niin kulttuurissamme on automaattiseksi muodostunut tapa ajatella, että ”hän ei ole löytänyt vielä sitä oikeaa”. Eli kulttuurissamme elää automaattisen hetero-olettamuksen lisäksi automaattinen olettamus, että ihmiset ovat romanttisesti ja seksuaalisesti kiinnostuneita toisista ihmisistä. Tämä jälkimmäinen olettamus on jopa vahvempi kuin hetero-olettamus.
Heteroseksuaaleilla, joiden ei ole tarvinnut koskaan pohtia omaa seksuaalista ja romanttista suuntautumistaan, on vaikea hahmottaa sitä sisäistä prosessia, jonka kautta tullaan tietoiseksi esim. homoseksuaalisuudesta, pan/biseksuaalisuudesta, aseksuaalisuudesta ja aromanttisuudesta. Enemmistöön kuuluvina heillä ei ole ollut vastaavaa tiedostamisen prosessia, kun omat asiat ovat enimmäkseen menneet ympäristön odotusten mukaisesti. Kukin meistä ihmisistä tarkastelee maailmaa oman kokemusmaailmansa välittämänä ja värittämänä. Maailmankuvamme rikastuu vain sen kautta, että olemme aidosti kiinnostuneita kuulemaan toisten kokemuksista ja pohtimaan asioita heidän näkökulmastaan käsin. Seksuaalivähemmistöjen kohdalla ymmärretyksi tulemista vaikeuttaa se, että enemmistöön kuuluvat usein automaattisesti arvelevat, että heidän kokemusmaailmansa on jotenkin ”luonnollisempi” ja että vähemmistöihmisten kohdalla tämä luonnollisena pidetty kehitys on vain ”häiriintynyt”. Siksi seksuaalivähemmistöihin kuuluvat joutuvat usein toteamaan, että heitä ei oteta täysin todesta ja että he eivät saa samanlaista arvostusta kuin enemmistöön kuuluvat. Oma olettamukseni on, että erityisesti aseksuaalit ja aromanttiset henkilöt kohtaavat todella paljon tällaista (usein tiedostamatonta) ohittamista ja vähättelyä.
Arvelen että asian ”nostaminen pöydälle” on paras tapa auttaa äitiäsi ymmärtämään sinua entistä paremmin. Usein vanhemmille tällaisen uuden tiedon vastaanottaminen on vähittäinen prosessi. Se, että vanhempien on aluksi vaikea ymmärtää lapsensa kokemusta, johtuu siitä, että vanhempi katsoo lastaan häneen vuosien saatossa kohdistamiensa odotusten ja vanhemman omasta kokemusmaailmasta tulevien tulkintojen kautta. Sellaisen kuvan järjestäminen uuteen asentoon, niin että se ottaa aktiivisesti huomioon lapsen oman kokemusmaailman ja odotukset, ei yleensä tapahdu hetkessä vaan vaatii lapsen ja aikuisen toistuvia keskusteluja. Tässä mitataan vanhemman kypsyyttä, kun hänen on uskaltauduttava luopumaan aiemmin itsestään selvinä pidetyistä ja turvallisuutta tuoneista odotuksista. Usein siihen liittyy aluksi vaikeutta hyväksyä todellisuutta, sen jälkeen monille tulee suru, joka liittyy luopumiseen vanhasta kuvasta, ja sitten vähitellen tulee ilo, kun saa lapseensa uudenlaisen kontaktin, entistä tasavertaisemman.
Jos otat asian puheeksi äitisi kanssa, sinun kannattaa antaa hänelle luettavaksi siihen liittyvä asiatietoa. Hyviä kirjoja, joita saa mm. adlibris.com ja amazon.uk.com kirjakaupoista ovat: ”Asexuality: A Brief Introduction” ja ”The Invisible Orientation. An Introduction to Asexuality”. Lisäksi sinun kannattaa ladata Sinuiksi palvelun sivulta pdf-tiedosto ”Sinuiksi tulemisesta – Turvallisen ulostulon opas”. Se löytyy osoitteesta http://static.sinuiksi.fi/files/Sinuiksi_tuleminen-ulostulo-opas-2016.pdf. Ko. oppaassa on perustietoa sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta ja siihen liittyvästä ulostulosta. Kirjasesta voisi olla apua sekä sinulle että äidillesi.
Jussi Nissinen