Selaa kysymyksiä

Mistä sukupuoli-identeettinsä tunnistaa

Mistä ihmeestä ihminen tietää sukupuoli-identiteettinsä? En tiedä miten hyvin voin luottaa tunteisiini, jotka hieman pohdintani aikana muuttuneet. Tiedän kyllä, että ihmisiä, jolla sukupuoli identiteetti "elää", mikä Genderfluid se olikaan. Yksi vaihtoehto ei kuitenkaan tunnu hyvältä, vaan jos oikein itseäni tajuan (minulla vaikeuksia joskus tuntuu ilmaista tunteitani), väärältä. Kaksi enempi vähempi hyvältä, joskin hieman jännittävältä. Johtuu ehkä siitä, että en ole tunteistani puhunut kuin valittujen kanssa. Joskus, jos tulee aika paljastaa laajemmin asia, tietysti luonnollisesti jännittää miten lähipiiri reagoi. Olen luultavasti hakeutumassa lähiaikoina tutkimuksiin kuitenkin.

Hei!
Heitit hyvän kysymyksen, johon en tiedä yksinkertaista enkä varmaa vastausta. Sukupuoleen liittyvän identiteetin kehityksessä kulkee lomittain ainakin kolme ulottuvuutta (ja niiden sisällä useita eri tasoja): fyysinen (sisältäen hormonaalisen, anatomisen ja neurologisen tason), psyykkinen ja sosiaalinen. Fyysiselläkin tasolla sukupuoli voi olla ”ristiriitainen” tai ”epäselvä”, esimerkkinä intersukupuolisuus. On myös pohdittu sitä, miten aivojen sukupuolittuminen raskauden aikana tapahtuu, ilmeisesti vaiheittain ja siinä voi olla erilaisia variaatioita. Sosiaalinen sukupuoli rakentuu ulkoa päin: millaiseksi vanhemmat, läheiset ja yhteiskunta yksilön määrittelevät ja mitä odotuksia siitä seuraa yksilölle. Hyvin pitkään länsimaissa on ollut vallalla ajatus, että sukupuolia voi olla vain kaksi, ja se määritellään heti syntymän jälkeen silmämääräisesti lapsen sukupuolielinten perusteella. Sen jälkeen lasta ruvetaan kohtelemaan joko tyttönä tai poikana. Kulttuurisesti sukupuolet on määritelty toistensa vastakohdiksi, korostaen niiden eroavuutta, vaikka yhtäläisyyksiä on itse asiassa enemmän kuin eroavuuksia. Psyykkinen sukupuoli rakentuu sitten tässä välimaastossa, monitahoisen kehollisen kokemusmaailman ja ulkoa annettujen kapeitten ja kontrasteja korostavien määrittelyjen välimaastossa. Sosiaalinen ympäristö pyrkii vielä varmistamaan, että lapsi ”löytää” sukupuolen mukaisena pidetyn käyttäytymistavan mm. reagoimalla torjuvasti pojan tyttömäisenä pidettyihin piirteisiin ja käyttäytymiseen ja pitämällä tytön poikamaisina pidettyjä piirteitä ja käyttäytymistä vain ohimenevänä vaiheena.

Ajattelen niin, että meissä on potentiaalia, psyykkisiä mahdollisuuksia, hyvin monenlaiseen kokemukseen itsestä ja omasta sukupuolesta. Samaistumme lapsuudessa jossain määrin sekä naispuolisiin että miespuolisiin aikuisiin, jotka pitävät meistä huolta ja näin opimme laajan kirjon reagointitapoja. Osalle sukupuoleen liittyvä minäkuva ja identiteetti ovat kuitenkin melko selkeitä ja johdonmukaisia jo 3 – 4 -vuotiaasta alkaen aina aikuisuuteen. Suurimalla osalla lapsista se vastaa syntymässä sukupuolielinten perusteella määriteltyö sosiaalista sukupuolta, osalla taas sille vastakkaista. Osalla se taas voi vaihdella eri ikävaiheissa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on tullut esille yhä enemmän nuoria, jotka eivät löydä paikkaansa kaksijakoisessa sukupuolijaottelussa. Osa on itsensä määrittelyssä ottanut käyttöön termin muunsukupuolisuus, osa termin sukupuoleton ja osa taas kokee termin genderfluid eli sukupuoli joustava omakseen. Tässä yhteydessä on pohdittu sitä, onko kyse ”normaalista” kasvuvaiheesta ennen kuin nuori löytää ”sen oikean” sukupuolensa vai pysyvämmästä psyykkisestä ominaisuudesta. Tässä yhteydessä on pohdittu myös sitä, onko sukupuolen sosiaalinen ja kulttuurinen määrittely liian kapea ja jyrkkäjakoinen, niin että osa sen takia jää kodittomaksi sukupuoltaan määritellessään. Kolmas mahdollisuus on se että kulttuurimme vähitellen hyväksyy entistä avoimemman sukupuolen määrittelyn kaksijakoisen sijaan.

Silloin kun ihminen kokee, että syntymässä annettu sukupuoli ei vastaa hänen psyykkistä kokemusta itsestään, haasteena on a) sosiaaliseen sukupuolen korjaaminen ja b) kehoon liittyvät korjaustoimet silloin kun yksilö kokee vierautta omassa kehossaan (sukupuolielimet, rinnat, karvoitus, ääni jne). Virallisen sosiaalisen sukupuolen kirjaamisessa toistaiseksi käytössä on toistaiseksi vain kaksi vaihtoehtoa: mies tai nainen. Monissa organisaatiossa on kuitenkin jo mahdollisuus ruksata kohta muu. Virallisen sukupuolen määrittelyn muuttaminen edellyttää Suomessa vielä toistaiseksi lääketieteellisen tutkimuksen ja transsukupuolisuus diagnoosin. Mm. Norjassa sen voi tehdä omalla ilmoituksella. Kehoon liittyvät korjaustoimet edellyttävät diagnoosin ja yksilökohtaisen hoitosuunnitelman.

Mutta palataan kysymykseesi. Kerroit että olet puhunut omista tuntemuksistasi valittujen kanssa ja sinua jännittää ottaa asia puheeksi laajemmin. Tämä on hyvin ymmärrettävää, koska läheisten reaktiot voivat tuntua loukkaavilta ja kyseenalaistavilta. Miten voisi varmistaa, että toinen todella haluaa ymmärtää miltä toisesta oma sukupuoli voi tuntua. Asian puheeksi ottaminen kannattaakin tehdä pienin askelin, aloittaen itselle turvallisimmista ihmisistä. Asian avoin käsittely ja itsensä eri puolien avoin esittely on kuitenkin tärkeä osa identiteetin kehitystä. Ihannehan olisi, että kukin meistä voisi turvallisesti tuoda esille sukupuolikokemuksemme eri puolia tarvitsematta pelätä ulkopuolelta tulevaa normittamista ja lokeroimista. Silloin kun voimme turvallisin mielin tutkailla ja ilmentää eri puoliamme itsestämme läheisten parissa, se auttaa vähitellen löytämään ja nimeämään nimenomaan oman kokemuksemme sukupuolestamme.

Transtukipisteellä toimii vertaisryhmiä sukupuoltaan pohtiville (transtukipiste.fi). Sinuksi palvelulla on netin kautta toimiva vertaischat, josta saat tietoa kotisivujemme kautta (sinuiksi.fi) kunhan syyskauden tapaamiset on ensin saatu kalenteriin. Voit tiedustella niistä myös Mikko Väisäseltä: mikko.vaisenen@sinuiksi.fi. Vertaisten kanssa on hyvä avoimin mielin ja tutkia nimenomaan omia kokemuksiaan samaistumatta liikaa toisten kokemuksiin. Sukupuoli rakentuu meissä kaikissa loppujen lopuksi hyvin yksilöllisesti.

Jussi Nissinen

Aiheet


Aseksuaalisuus
Hengellinen kaltoinkohtelu, eheyttäminen
Huolestunut vanhempi
Huono kohtelu palveluissa
Identiteettipohdinnat
Ikääntyminen
Kaapista ulostuleminen
Kun kumppanini ei ole sitä mitä oletin
Kun perhe tai läheiset ei hyväksy
Lapsen ja nuoren kehitys
Lasten saaminen ja vanhemmuus
Osakulttuurien haasteita
Palvelujen saatavuus
Pari- ja monisuhteet
Parisuhteen ja perheen muodostaminen
Pelot
Perhe ja suku
Seksi ja seksuaalisuus
Seksuaalinen suuntautuminen
Seksuaalinen väkivalta
Seksuaaliset mieltymykset
Seurustelun aloittaminen
Sukupuolen moninaisuus
Syrjintä- ja kiusaamiskokemukset
Terveys
Terveys, mielenterveys
Työelämä
Ulkonäkö
Uskonto ja hengellisyys
Vaikeus hyväksyä itseään
Vertaistuki
Yhteiskunta, lainsäädäntö
Yksinäisyys