Uskonnollisen ystävän hyvinvointi huolettaa
Hei. Minua on pitkään vaivannut ystävyyssuhde erään erittäin uskovaisen ystäväni kanssa (hän on uskovaisesta suvusta). Olen vasta hiljattain tajunnut, että taidankin olla bi, ja sitä kautta myös sen, että olen häneen ehkä enemmänkin ihastunut. Olemme tunteneet kouluajoista asti, ja hän on mielestäni aina erottunut joukosta hyvin positiivisena, määrätietoisena ja jotenkin puoleensa vetävänä ihmisenä. Minä en ole ollut seurustelusuhteessa omien sekavien tunteideni vuoksi, eikä hänkään tietääkseni. Joskus puhuimme seurustelusta (en vielä silloin tiennyt olevani bi), ja yllätyin kuinka negatiivinen asenne hänellä oli koko asiaan. Etenkin kun hän on yleensä asian kuin asian suhteen positiivinen.
Asia jäi jotenkin vaivaamaan mieltäni, ja olen alkanut pohtimaan, että mitä jos hän ei koekaan vetoa vastakkaiseen sukupuoleen vaan omaansa ja siksi kokee asian luotaantyöntäväksi. Tai ehkä hän on aseksuaali tms. Minun tekisi mieli ottaa asia jotenkin puheeksi hänen kanssaan, mutta en tiedä onko se ollenkaan viisasta. Hyvin todennäköisesti ystävyyssuhteemme loppuisi siihen. Ja ehkä aihe herättäisi hänessä ahdistavia ajatuksia. En halua aiheuttaa hänelle hänen maailmankuvansa pohjalta syntyvää ahdistusta tms. Minulle riittää hyvin ystävyyssuhdekin hänen kanssaan, mutta harmittaa hänen puolestaan, jos hän ajattelee että hänen täytyy elää ja pärjätä koko elämänsä yksin. Pelottaa, että hän menettää vähitellen positiivisuutensa ja elämänilonsa, koska hänellä ei ole sitä ihmistä, jolle jakaa elämän ilot ja surut.
Toisaalta en tiedä, miten hän itse näkee itsensä. Voi olla niinkin, että hän tiedostaa suuntauksensa (mikä ikinä se onkaan), ja on vain päättänyt elää ilman parisuhdetta vakaumuksensa mukaisesti. Eli voi olla että murehdin turhaan, ja kyselyni olisivatkin vain haitaksi hänelle. Tai sitten se ei ole hänelle oma valinta, mutta hän tuntee olevansa yksin asian kanssa, jolloin se voisi auttaa, että joku muukin ottaisi aiheen puheeksi.
Aihetta on vaikea lähestyä mitään kautta ilman, että se tuntuisi tungettelevalta. Miten voisin ottaa aiheen puheeksi sillä tavalla hienovaraisesti, ettei se tuntuisi suoraan henkilökohtaiselta kysymykseltä? Vai olisiko tosiaan parempi antaa asian vain olla? Millä tavoin voisin tukea ystävääni yleisesti ottaen?
Asia jäi jotenkin vaivaamaan mieltäni, ja olen alkanut pohtimaan, että mitä jos hän ei koekaan vetoa vastakkaiseen sukupuoleen vaan omaansa ja siksi kokee asian luotaantyöntäväksi. Tai ehkä hän on aseksuaali tms. Minun tekisi mieli ottaa asia jotenkin puheeksi hänen kanssaan, mutta en tiedä onko se ollenkaan viisasta. Hyvin todennäköisesti ystävyyssuhteemme loppuisi siihen. Ja ehkä aihe herättäisi hänessä ahdistavia ajatuksia. En halua aiheuttaa hänelle hänen maailmankuvansa pohjalta syntyvää ahdistusta tms. Minulle riittää hyvin ystävyyssuhdekin hänen kanssaan, mutta harmittaa hänen puolestaan, jos hän ajattelee että hänen täytyy elää ja pärjätä koko elämänsä yksin. Pelottaa, että hän menettää vähitellen positiivisuutensa ja elämänilonsa, koska hänellä ei ole sitä ihmistä, jolle jakaa elämän ilot ja surut.
Toisaalta en tiedä, miten hän itse näkee itsensä. Voi olla niinkin, että hän tiedostaa suuntauksensa (mikä ikinä se onkaan), ja on vain päättänyt elää ilman parisuhdetta vakaumuksensa mukaisesti. Eli voi olla että murehdin turhaan, ja kyselyni olisivatkin vain haitaksi hänelle. Tai sitten se ei ole hänelle oma valinta, mutta hän tuntee olevansa yksin asian kanssa, jolloin se voisi auttaa, että joku muukin ottaisi aiheen puheeksi.
Aihetta on vaikea lähestyä mitään kautta ilman, että se tuntuisi tungettelevalta. Miten voisin ottaa aiheen puheeksi sillä tavalla hienovaraisesti, ettei se tuntuisi suoraan henkilökohtaiselta kysymykseltä? Vai olisiko tosiaan parempi antaa asian vain olla? Millä tavoin voisin tukea ystävääni yleisesti ottaen?
Hei
Olet tullut hiljakkoin tietoiseksi omasta biseksuaalisuudestasi ja siitä että tunteesi uskovaista ystävääsi kohtaan sisältävät myös ihastumisen tunteita. Sen myötä olet alkanut pohtia mistä hänen kielteinen suhtautumisensa seurustelua kohtaan johtuu. Olet miettinyt yhtenä vaihtoehtona sitä, olisiko hänenkin kohdallaan kyse siitä että hän ei ehkä olekaan hetero, ja on sen vuoksi aiheesta ahdistunut. Haluaisit keskustella aiheesta hänen kanssaan mutta koet sen tungettelevaksi.
Kannattaakin olla aika sensitiivinen kun lähestyy aihepiiriä, joka on herättänyt toisessa negatiivisia reaktioita. Ulkopuolisena kannattaa olla myös hyvin varovainen syysuhteiden hakemisessa. Negatiiviinen suhtautuminen seurusteluun voi johtua hyvin monista eri syistä.
Oma ajatukseni on, että voit auttaa itseäsi, ystävääsi ja keskinäistä ystävyyssuhdettanne parhaiten kertomalla omasta kehityksestäsi. Esim. mukava saunailta, jossa vaihdetaan kuulumisia ja vähitellen mennään ihmissuhteet teemaan. Siinä voit sitten kertoa omista epävarmuuksistasi mm. seurustelun ja seksuaalisuutesi alueella ja siitä miten olet kokenut esim. vanhempasi parisuhteen. Voi olla, että se rohkaisee ystävääsi avaamaan jotain omista kokemuksistaan, tunteistaan ja ajatuksistaan. Voi olla myös niin että hän haluaa vaihtaa puheenaihetta. Silloin on hyvä kunnioittaa hänen rajojaan. Voihan kuitenkin käydä niinkin, että hän myöhemmin itse palaa aihepiiriin, jos kokee sen itselleen hyödylliseksi. Olet omalla tavallasi antanut luvan aiheen käsittelyyn kanssasi ja vastuu jatkosta on hänellä itsellään.
Jussi Nissinen
Olet tullut hiljakkoin tietoiseksi omasta biseksuaalisuudestasi ja siitä että tunteesi uskovaista ystävääsi kohtaan sisältävät myös ihastumisen tunteita. Sen myötä olet alkanut pohtia mistä hänen kielteinen suhtautumisensa seurustelua kohtaan johtuu. Olet miettinyt yhtenä vaihtoehtona sitä, olisiko hänenkin kohdallaan kyse siitä että hän ei ehkä olekaan hetero, ja on sen vuoksi aiheesta ahdistunut. Haluaisit keskustella aiheesta hänen kanssaan mutta koet sen tungettelevaksi.
Kannattaakin olla aika sensitiivinen kun lähestyy aihepiiriä, joka on herättänyt toisessa negatiivisia reaktioita. Ulkopuolisena kannattaa olla myös hyvin varovainen syysuhteiden hakemisessa. Negatiiviinen suhtautuminen seurusteluun voi johtua hyvin monista eri syistä.
Oma ajatukseni on, että voit auttaa itseäsi, ystävääsi ja keskinäistä ystävyyssuhdettanne parhaiten kertomalla omasta kehityksestäsi. Esim. mukava saunailta, jossa vaihdetaan kuulumisia ja vähitellen mennään ihmissuhteet teemaan. Siinä voit sitten kertoa omista epävarmuuksistasi mm. seurustelun ja seksuaalisuutesi alueella ja siitä miten olet kokenut esim. vanhempasi parisuhteen. Voi olla, että se rohkaisee ystävääsi avaamaan jotain omista kokemuksistaan, tunteistaan ja ajatuksistaan. Voi olla myös niin että hän haluaa vaihtaa puheenaihetta. Silloin on hyvä kunnioittaa hänen rajojaan. Voihan kuitenkin käydä niinkin, että hän myöhemmin itse palaa aihepiiriin, jos kokee sen itselleen hyödylliseksi. Olet omalla tavallasi antanut luvan aiheen käsittelyyn kanssasi ja vastuu jatkosta on hänellä itsellään.
Jussi Nissinen