Miten kertoa vanhemmille transsukupuolisuudesta
Moi. Mä olen parikymppinen transmies ja menossa korjaushoitoihin pian. Kavereille ja ystäville olen jo kertonut, mutta vanhemmille + muille sukulaisille en. Ei olla hirviän läheisiä ja mua pelottaa se aivan sikana. Mun perhe ei ole kovin liberaali ajatusmaailmaltaan, ja pelkään huonoa reagointia. Mua ei haittaaisi jos ne ei haluais pitää enää yhteyttä, mutta esim ilkeilyä en haluais tän asian tiimoilta enää kuulla. Mikähän ois paras tapa kertoa vanhemmille niin että he ymmärtäis kuin tärkee asia tää mulle on?
Hei
Anteeksi että palvelumme ruuhkautumisen vuoksi pääsen vastaamaan viestiisi vasta nyt.
Vanhemmille transsukupuolisuudesta kertominen on monille transmiehille ja -naisille yksi prosessin hankalimmista haasteista. Reaktioita on vaikea ennakoida ja niiltä suojautuminen on hankalaa. Emme voi sille mitään, että vanhempien suusta tulevat ikävät sanat osuvat paljon syvemmälle kuin muiden ihmisten. Syynä on se, että heistä olemme olleet pieninä riippuvaisia ja siksi heillä on ”oikotie” tunteisiimme, halusimme sitä tai ei.
Vanhemmille lapsen transsukupuolisuus voi olla shokki, jonka yli pääsemiseen he tarvitsevat aikaa. Osalla vanhemmista rakkaus lapseen on niin voimakas, että he ovat valmiita muuttamaan vähitellen omia käsityksiään ja tutustumaan lapseensa sellaisena kuin mitä hän syvimmiltään on. Osalle taas tulee halu suojella lasta ”väärältä ratkaisulta” kuvitellen että tietäisivät lastaan paremmin mikä on hänelle hyväksi. Osalla taas herää hätä siitä, mitä muut ajattelevat heistä vanhempina. Sitä lapsen on varmasti vaikea kestää, kun muiden mielipiteet ajavat sen ylitse mikä on lapselle itselleen parasta. Joissakin perheissä voi löytyä vähitellen uusi tasapaino, jossa lapsi on omana itsenään tervetullut muiden joukkoon. Jossakin perheissä tämä prosessi voi olla kuitenkin hyvin, hyvin pitkä. Prosessia nopeuttaisi, jos vanhemmat hakisivat vertaistukea muista vanhemmista, joilla on vastaava tilanne. Transtukipisteellä on vertaistukiryhmiä läheisille ja vanhemmille ks.: http://transtukipiste.fi/transtukipisteen-ryhmat/#Läheiset.
Mikä olisi sitten paras keino kertoa asiasta? Yleensä olen suositellut kirjeen kirjoittamista. Siinä voit kertoa itsellesi merkittäviä asioita omasta kehityksestäsi, nykytilanteestasi ja tulevaisuudestasi. Samalla on hyvä kertoa millä tavalla vanhemmat ovat olleet sinulle eri elämänvaiheissa tärkeitä. Paikallaan voi olla kertoa myös siitä mitä transsukupuolisuus on ja korostaa, että se on synnynnäinen piirre ihmisessä, ei kasvatuksen ja tai valinnan tulos. Voit myös kertoa mistä vanhemmat voivat halutessaan saada lisää tietoa ja vertaistukea. Kirjeessä on se hyvä puoli, että vanhemmat voivat halutessaan lukea sitä uudestaan ja uudestaan. Usein alussa on vaikea käsittää mistä kaikesta olikaan kyse. Siksi olisi hyvä, että siinä olisi mukana vanhempia rohkaisevia ja tukevia viestejä, jotka auttavat sulattamaan viestin sisältöä.
Sinuiksi palvelun sivuilta voit ladata turvallisen ulostulon oppaan Sinuiksi tuleminen, ks:
http://static.sinuiksi.fi/files/Sinuiksi_tuleminen-ulostulo-opas-2016.pdf
Siitä voit löytää lisää vinkkejä ulostuloosi.
Jussi Nissinen
Anteeksi että palvelumme ruuhkautumisen vuoksi pääsen vastaamaan viestiisi vasta nyt.
Vanhemmille transsukupuolisuudesta kertominen on monille transmiehille ja -naisille yksi prosessin hankalimmista haasteista. Reaktioita on vaikea ennakoida ja niiltä suojautuminen on hankalaa. Emme voi sille mitään, että vanhempien suusta tulevat ikävät sanat osuvat paljon syvemmälle kuin muiden ihmisten. Syynä on se, että heistä olemme olleet pieninä riippuvaisia ja siksi heillä on ”oikotie” tunteisiimme, halusimme sitä tai ei.
Vanhemmille lapsen transsukupuolisuus voi olla shokki, jonka yli pääsemiseen he tarvitsevat aikaa. Osalla vanhemmista rakkaus lapseen on niin voimakas, että he ovat valmiita muuttamaan vähitellen omia käsityksiään ja tutustumaan lapseensa sellaisena kuin mitä hän syvimmiltään on. Osalle taas tulee halu suojella lasta ”väärältä ratkaisulta” kuvitellen että tietäisivät lastaan paremmin mikä on hänelle hyväksi. Osalla taas herää hätä siitä, mitä muut ajattelevat heistä vanhempina. Sitä lapsen on varmasti vaikea kestää, kun muiden mielipiteet ajavat sen ylitse mikä on lapselle itselleen parasta. Joissakin perheissä voi löytyä vähitellen uusi tasapaino, jossa lapsi on omana itsenään tervetullut muiden joukkoon. Jossakin perheissä tämä prosessi voi olla kuitenkin hyvin, hyvin pitkä. Prosessia nopeuttaisi, jos vanhemmat hakisivat vertaistukea muista vanhemmista, joilla on vastaava tilanne. Transtukipisteellä on vertaistukiryhmiä läheisille ja vanhemmille ks.: http://transtukipiste.fi/transtukipisteen-ryhmat/#Läheiset.
Mikä olisi sitten paras keino kertoa asiasta? Yleensä olen suositellut kirjeen kirjoittamista. Siinä voit kertoa itsellesi merkittäviä asioita omasta kehityksestäsi, nykytilanteestasi ja tulevaisuudestasi. Samalla on hyvä kertoa millä tavalla vanhemmat ovat olleet sinulle eri elämänvaiheissa tärkeitä. Paikallaan voi olla kertoa myös siitä mitä transsukupuolisuus on ja korostaa, että se on synnynnäinen piirre ihmisessä, ei kasvatuksen ja tai valinnan tulos. Voit myös kertoa mistä vanhemmat voivat halutessaan saada lisää tietoa ja vertaistukea. Kirjeessä on se hyvä puoli, että vanhemmat voivat halutessaan lukea sitä uudestaan ja uudestaan. Usein alussa on vaikea käsittää mistä kaikesta olikaan kyse. Siksi olisi hyvä, että siinä olisi mukana vanhempia rohkaisevia ja tukevia viestejä, jotka auttavat sulattamaan viestin sisältöä.
Sinuiksi palvelun sivuilta voit ladata turvallisen ulostulon oppaan Sinuiksi tuleminen, ks:
http://static.sinuiksi.fi/files/Sinuiksi_tuleminen-ulostulo-opas-2016.pdf
Siitä voit löytää lisää vinkkejä ulostuloosi.
Jussi Nissinen