Mikä olen?
Moi. Olen tällä hetkellä 16 vuotias tyttö ja olen tuohon tyttö nimikkeeseen oikeen tyytyväinen. Mutta olen ihan pienestä pitäen tykänny välillä leikkiä esittää ja kuvitella olevani poika. Lapsena kun tuli leikittyä tyttöporukalla jotain roolileikkiä, johon tarvittiin yks poikarooli, niin tarjouduin yleensä oleen se. Sanoin sen sillai ku se olis isokin myönnytys mutta oikeesti halusin olla se. Myöhemmin koulun näytelmissä mulle oli ihan sama, kumman roolin sain. Tykkään yhä edelleen kuvitella itteni pojan rooliin esim. olen kehitelly itelleni sellasen poikahahmon, joksi pukeudun välillä. Kokeilin sitä aluks ihan vain huvin vuoksi mutta se olikin yllättävän kivaa kuvitella olevansa poika. Mä en oo koskaan myöskään tajunnu tai tykänny niistä niin sanotuista tyttöjen jutuista esim. prinsessaleikit ja vaatteista sekä pojista puhuminen yläasteella. En halua itteeni mihinkään tiettyyn muottiin mutta haluisin saada tälle jonku selityksen. Koska tuntuu vähän hassulta, ku näkee kavereiden tekevän niitä ns. perus tyttöjen juttuja joita en tajuu ja on nähny pienestä pitäen kuinka tytöt ei yhtää haluu asettua pojan roolii ja mä oon aina halunnu ku se on vaa ollu mahollista. Eli lyhyesti oon tyytyväinen tytön rooliin mutta välillä haluun kuvitella ja esittää olevani poika. Mistä vois olla kyse?
Hei!
Olet oikein tyytyväinen tytön rooliin ja nimikkeeseen. Ihmettelet samalla sitä, että olet pienestä pitäen halunnut esittää olevasi poika ja monet ns. tyttöjen jutut eivät sinua juuri kiinnosta. Mistä siinä voisi olla kyse?
Voisiko siinä olla kyse siitä että kulttuurissamme on liian ahtaat roolit sille miten tyttöjen ja poikien tulisi käyttäytyä ja mistä heidän pitäisi pitää ja mistä ei. Ihmisinä meissä kaikissa on kuitenkin ainakin jossain määrin myös ”vastakkaiselle” sukupuolelle tyypillisenä pidettyjä piirteitä, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Osa koittaa kaikin keinoin niitä peitellä. Ajattelen niin, että kyky eläytyä ”vastakkaisen” sukupuolen asemaan on eduksi omassa kasvussa ja ihmissuhteissa. Kautta aikojen on ollut naisia, joita tyypilliset ”naisten jutut” ei juuri kiinnosta, ja miehiä, jotka eivät ole kotonaan tyypillisten ”miesten juttujen” parissa, samalla kun he kokevat itsensä naisiksi ja miehiksi.
On siis monta tapaa olla ja ilmentää olevansa nainen (ja ilmentää miehisinäkin pidettyjä puoliaan) ja monta tapaa olla ja ilmentää olevansa mies (ja ilmentää feminiinisinäkin pidettyjä puoliaan). Sen lisäksi on ihmisiä, jotka eivät koe kumpaakaan sukupuolta omakseen (muunsukupuolisuus) ja niitä, jotka kokevat olevansa enimmäkseen tai kokonaan ”vastakkaista sukupuolta” kuin miksi heidät on lapsena määritelty (transsukupuolisuus). Lisäksi on ihmisiä, joilla on ajoittain voimakas tarve ilmentää kokonaisvaltaisesti itsestään löytämäänsä ”vastakkaisen” sukupuolen olemusta samalla kun ovat suuren osan ajasta tyytyväisiä syntymässä määriteltyyn sukupuoleensa (transvestisuus).
Sukupuoli on meille kullekin yksilöllinen kooste monia eri ominaisuuksia ja niihin liittyviä tuntemuksia. Kullakin meistä on oikeus ilmentää eri puoliamme ilman ahtaiden sukupuolinormien rajoituksia.
Jussi Nissinen
Olet oikein tyytyväinen tytön rooliin ja nimikkeeseen. Ihmettelet samalla sitä, että olet pienestä pitäen halunnut esittää olevasi poika ja monet ns. tyttöjen jutut eivät sinua juuri kiinnosta. Mistä siinä voisi olla kyse?
Voisiko siinä olla kyse siitä että kulttuurissamme on liian ahtaat roolit sille miten tyttöjen ja poikien tulisi käyttäytyä ja mistä heidän pitäisi pitää ja mistä ei. Ihmisinä meissä kaikissa on kuitenkin ainakin jossain määrin myös ”vastakkaiselle” sukupuolelle tyypillisenä pidettyjä piirteitä, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Osa koittaa kaikin keinoin niitä peitellä. Ajattelen niin, että kyky eläytyä ”vastakkaisen” sukupuolen asemaan on eduksi omassa kasvussa ja ihmissuhteissa. Kautta aikojen on ollut naisia, joita tyypilliset ”naisten jutut” ei juuri kiinnosta, ja miehiä, jotka eivät ole kotonaan tyypillisten ”miesten juttujen” parissa, samalla kun he kokevat itsensä naisiksi ja miehiksi.
On siis monta tapaa olla ja ilmentää olevansa nainen (ja ilmentää miehisinäkin pidettyjä puoliaan) ja monta tapaa olla ja ilmentää olevansa mies (ja ilmentää feminiinisinäkin pidettyjä puoliaan). Sen lisäksi on ihmisiä, jotka eivät koe kumpaakaan sukupuolta omakseen (muunsukupuolisuus) ja niitä, jotka kokevat olevansa enimmäkseen tai kokonaan ”vastakkaista sukupuolta” kuin miksi heidät on lapsena määritelty (transsukupuolisuus). Lisäksi on ihmisiä, joilla on ajoittain voimakas tarve ilmentää kokonaisvaltaisesti itsestään löytämäänsä ”vastakkaisen” sukupuolen olemusta samalla kun ovat suuren osan ajasta tyytyväisiä syntymässä määriteltyyn sukupuoleensa (transvestisuus).
Sukupuoli on meille kullekin yksilöllinen kooste monia eri ominaisuuksia ja niihin liittyviä tuntemuksia. Kullakin meistä on oikeus ilmentää eri puoliamme ilman ahtaiden sukupuolinormien rajoituksia.
Jussi Nissinen