Selaa kysymyksiä

Toistuvat pakkoajatukset

Hei, olen x-vuotias mies. Mieltäni riivaavat toistuvat pakko-ajatukset siitä, mitä jos olenkin homo (tai en olekaan hetero) niin kuin luulin. Ensimmäisen kerran ajatus iski paniikkikohtauksena, kun olin eronnut silloisesta tyttöystävästäni x vuotta sitten. Ero lähti aloitteestani, ja se johtui ahdistuksestani/tunteesta, että suhteesta on päästävä pois. Pakkoajatukseni kestivät pitkään ja pysyivät mielessäni varmaan pari vuotta, joskin ne helpottivat ajan kuluessa. Tapailin naisia jonkin verran eron jälkeen.

Erosin vastikään usean vuoden parisuhteesta tytön kanssa, ja syynä oli hieman jalostuneempi ahdistuksen tunne, pitkittynyt ajatus siitä että en halua viettää tämän ihmisen kanssa loppuelämääni, ja haluan vielä nähdä ja kokea asioita yksin sekä tavata muita naisia,vaikkakin häntä kovasti rakastin ja välitän edelleen. Vaikea päätös.

Eron myötä ja alkushokin/surun laskeuduttua tuttu ahdistus ja pakkoajatus palasi mieleen: olenkohan homo? Tarkistelen asiaa mittailemalla miespuolisia ystäviäni ja kuulostelen itseäni ja kehon reaktioitani. Huomaan, että ajatukset ja seksuaaliset mielikuvat miesten kanssa aiheuttavat minulle lähinnä ahdistusta. Tiedän olevani viehättynyt ainakin naisista, ja kavereitten kanssa baarissa annetut tuttavalliset pusut ja halit ollessani parisuhteessa eivät herättäneet minussa muuta kuin veljeyttä. Parisuhteiden aikana nämä ajatukset eivät ole minua vaivanneet, ja olen ollut aina varma omasta seksuaalisesta suuntautumisestani.

Tarhassa ollessani muistan leikkineeni niin poikien kuin tyttöjenkin kanssa aika pitkälle vietyjä replikointeja jonkun vanhemman vhs-nauhalta nähtyjä akteja. Löysin aikuisviihteen hyvin nuorena, x-vuotiaana, ja tuolloin tietokoneella selasin niin heteroille kuin homoillekin suunnattua materiaalia. Se oli jännittävää ja kivaa, molemmin päin. Myöhemmin aloin vain itsestään katsomaan heteroille suunnattua materiaalia, toki ihan liian varhaisessa vaiheessa ja ihan liikaa, etenkin murrosiässä :D.

Nämä kokemukset ovat aiheuttaneet minussa syyllisyyden tunnetta hyvin pitkään. Erot ovat laukaisseet nämä itseni kyseenalaistamiset ja nämä kokemukset tuntuvat olevan "selittäviä tekijöitä" ajatuksilleni. Mitä jos olenkin vain tukahduttanut tunteeni, valinnut heteropornon ja "ehdollistunut" naisista pitämiseen? Sehän selittäisi ahdistukseni parisuhteissa ja satunnaiset haluttomuuteni.

Kasvoin eroperheessä, ja äitini kamppaillessa masennuksen ja laskujen kanssa hän oli hyvin poissaoleva ja itsekäs ollessani x-vuotias ja siitä eteenpäin. Isäni kanssa minulla on aina ollut hyvät välit, vaikka olen kokenut lapsena kovaa ikävää kun häntä on nähnyt vähemmän. Olen aina ollut ahdistunut jostain, ja olen ollut hyvin herkkä lapsi. Pelottavat elokuvat, pelit tai musiikki ovat saattaneet valvottaa minua öisin. Taivun ahdistuneisuuteen ja yliajattelu on osa elämääni jatkuvasti, aiheesta riippumatta. Ehkä suhteeni vanhempiini ja turvattomuuden tunne kotona ovat aiheuttaneet sen, että olen valinnut selviytymisen kannalta paremmaksi vaihtoehdoksi valita heterous.

Kirjoittaessani tätä pelkoni tuntuu järjettömältä, ja haluaisin vain elää normaalia (heteromiehen) elämää, koska tiedän pitäväni siitä. Parisuhteissa tämä ajatus ei ole vaivannut minua, ja olen ollut varma itsestäni. Luulen, että ehkä haluaisin kuulla, että lapsuuden kokemukseni eivät ole tavattomia ettei minun tarvitsisi enää kantaa niistä syyllisyyttä tai antaa niille painoarvoa. Vasta vanhemmalla iällä olen tajunnut näiden asioiden ja lapsuuteni kokemusten vaikuttaneen kehitykseeni ja mielenterveyteeni, ja aionkin hakeutua terapeutin puheille puhumaan niin tästä kuin myös muista kipeistä asioista. Voi toki olla, että eron käsittelyn sijasta pakkoajatus on tullut sen tilalle. Kiitos vastauksestanne!

Hei!

Kiitos kysymyksestäsi. Hienoa, että olet lähtenyt hakemaan apua sinua vaivaaviin ajatuksiin.

Kuulostaa siltä, että tässä ei välttämättä ole kysymys seksuaalisuudesta lainkaan tai ei ainakaan seksuaalisesta suuntautumisesta. Yleensä homoksi havahtuvat (tai todellista homouttaan torjuvat) kuvaavat ihastumisia, seksifantasioita, muita mielikuvia tai kokemuksia toisten miesten kanssa. Jos sinulla on ahdistusta, vaikka ei kiinnostusta toisiin miehiin, ei oikein kuulosta siltä, että olisit löytämässä seksuaalisen identiteettisi. Jankuttavat ajatukset eivät voi muuttaa ketään homoksi – seksuaalinen suuntautuminen ylipäätään ei voi muuttua sitä tietoisesti muuttaen vaan se on synnynnäinen ominaisuus.

Olisi ehkä hyvä tehdä jonkinlaista aikajanaa ja pohtia millaiseen elämäntilanteeseen tai hetkiin tällaiset ajatukset liittyvät. Mistä muusta ne voisivat kertoa? Kanavoivatko ne jotain muuta ahdistusta? Oletko kokenut jotain traumaattista tai onko sinulla hyvin kuormittava elämäntilanne? Osasitkin hienosti kuvata elämänkokemuksiasi ja niiden yhteyttä ahdistukseen.

Lapsuudenkokemuksesi kuulostavat hyvin tavallisilta ja on ymmärrettävää, että varhain löydetty porno tai haasteet perheessä ovat herättäneet monenlaisia tunteita ja voivat vaivata pitkäänkin. Erot parisuhteissa voivat herättää samanlaisia turvattomuuden tunteita, joita olet lapsuudessa kokenut ja purkautua ahdistuksena ja pakkoajatuksina. Seksuaaliseen suuntautumiseen lapsuudenkokemuksilla ei ole vaikutusta, ahdistuneisuustaipumukseen kylläkin. Ahdistuneisuus ja pakkoajatukset voivat yhdistyä sattumanvaraisestikin tiettyyn asiaan, joten välttämättä ei ole suurtakaan merkitystä sillä, että ne sinun kohdallasi kohdistuvat seksuaaliseen suuntautumiseen. Tärkeämpää on pohtia, mikä pelko pakko-ajatuksen takana on: mihin ajattelet homoksi paljastumisen lopulta pahimmillaan johtavan? Minulla on ollut paljon kaltaisiasi asiakkaita – et ole yksin :-)

Haluan tässä kohtaa korostaa, että useilla meistä voi olla ajoittain tämänkaltaista oirehdintaa. Jos oireet haittaavat arkielämää, kuormittavat psyykkisesti tai vaivaavat pitkään on hyvä hakeutua avun piiriin. Pakkoajatuksissa on usein kysymys ikään kuin aivojen ”hikasta” eli jokin ajatus vain ”jää päälle”. Tilanteeseen löytyy hyvin apua keskusteluterapiasta ja joskus lääkekin voi olla avuksi. Joka tapauksessa kyseessä on hyvin tavallinen vaiva, josta voi päästä eroon. Tässä pakko-oireisesta häiriöstä (OCD) ylipäätään: https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00403

Tässä pakko-oireiden omahoidosta:
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/pakko-oireiden_omahoito/Pages/default.aspx
Suosittelen myös kirjaa Suvanta-Witikka: Työkirja Pakko-oireiden hoitoon (Duodecim 2021).

Olen kirjoittanut blogitekstin, jossa selitetään mistä seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvässä pakko-oireisuudessa on kysymys: https://aurinkoiseksi.blogi.net/blog/13/apua-mita-jos-olen-sittenkin-oikeasti-homohetero/ Tekstissä on linkki myös pidempään tutkielmaani aiheesta. Jos haet apua vaikkapa lääkärin (kunnan mielenterveyspalvelut) tai yksityisen psykoterapeutin kautta, niin voit näyttää tekstini heille, jos se omasta mielestäsi kuvaa tilannettasi. Älä jää yksin ahdistavien ajatustesi kanssa!

Ole uudelleen yhteydessä, jos tämä herättää sinussa uusia ajatuksia tai kysymyksiä, joita haluat miettiä yhdessä.
Kaikkea hyvää sinulle! :-)

Ystävällisesti,
Seksuaaliterapeutti Outi Santavuori
Sinuiksi-palvelu

Aiheet


Aseksuaalisuus
Hengellinen kaltoinkohtelu, eheyttäminen
Huolestunut vanhempi
Huono kohtelu palveluissa
Identiteettipohdinnat
Ikääntyminen
Kaapista ulostuleminen
Kun kumppanini ei ole sitä mitä oletin
Kun perhe tai läheiset ei hyväksy
Lapsen ja nuoren kehitys
Lasten saaminen ja vanhemmuus
Osakulttuurien haasteita
Palvelujen saatavuus
Pari- ja monisuhteet
Parisuhteen ja perheen muodostaminen
Pelot
Perhe ja suku
Seksi ja seksuaalisuus
Seksuaalinen suuntautuminen
Seksuaalinen väkivalta
Seksuaaliset mieltymykset
Seurustelun aloittaminen
Sukupuolen moninaisuus
Syrjintä- ja kiusaamiskokemukset
Terveys
Terveys, mielenterveys
Työelämä
Ulkonäkö
Uskonto ja hengellisyys
Vaikeus hyväksyä itseään
Vertaistuki
Yhteiskunta, lainsäädäntö
Yksinäisyys