Kumppanini tahtoo avoimen suhteen. Minä en.
Hei,
Mitä tehdä tilanteessa, kun kumppani tahtoo avoimen suhteen ja itse ei? Vähän taustaa, eli olemme opiskelijoita, seurustelleet yli x vuotta ja parisuhteemme on kohdannut vaikeuksia etenkin minun persoonallisuushäiriöni vuoksi. Tiedän olevani raskas ja vaikea puoliso ja olemme keskustelleet parisuhteestamme useaan otteeseen. Emme kuitenkaan kumpikaan tahdo erota.
Kumppanini ehdotti avointa suhdetta ja se tuntui heti alusta saakka aivan järkyttävän hirvittävältä idealta. Keskustelimme aiheesta pitkään (ja keskustelemme yhä), mutta lopputulos oli se, että suhteemme päätyisi eroon, jos emme kokeilisi avointa. Niinpä olemme nyt kuukauden verran olleet avoimessa suhteessa ja minä koen aivan järkyttävää, suorastaan lamauttavaa ahdistusta asiasta. En kuitenkaan voi puhua rehellisesti kumppanille asiasta, koska se olisi 99% todennäköisyydellä eron paikka enkä missään tapauksessa tahdo erota.
Olen saanut jopa hillittyä persoonallisuushäiriöni aiheuttamaa impulsiivista ja "huonoa" käytöstä, sillä olen varma siitä, että jos "sekoilisin", kumppanini tajuaisi kuinka huono parisuhteemme on ja jättäisi minut. Tämä tavallinen, rauhallinen arki vie paljon voimia, kun jokaista sanaa ja tekoa joutuu miettimään ja omia tunteita pitää hillitä. Olen kuitenkin onnistunut tässä ja jopa puoliso on huomannut sen ja olen itsestäni ylpeä. Kuitenkin itken sitten hysteerisesti suihkussa, koska ahdistaa, enkä voi puhua fiiliksistäni.
Kumppanini on jutellut eräälle henkilölle jo pidemmän aikaa ja he viettävät paljon aikaa yhdessä. Ovat myös suudelleet ainakin kerran ja kumppanini on kertonut rehellisesti, että tahtoisi harrastaa seksiä tämän kanssa. Ajatus musertaa minut totaalisesti. Olen kuitenkin täysin valmis puremaan hammasta ja sinnittelemään asian kanssa, jotta parisuhteemme jatkuisi. Toivon, että tämä olisi vain ns. hetken huumaa.
En kuitenkaan tiedä kuinka kauan jaksan piilotella tunteitani. Eroaminen ei oikeasti ole vaihtoehto, sillä rakastamme toisiamme ja tulevaisuudensuunnitelmat ovat valmiina.
Mitä tehdä tilanteessa, kun kumppani tahtoo avoimen suhteen ja itse ei? Vähän taustaa, eli olemme opiskelijoita, seurustelleet yli x vuotta ja parisuhteemme on kohdannut vaikeuksia etenkin minun persoonallisuushäiriöni vuoksi. Tiedän olevani raskas ja vaikea puoliso ja olemme keskustelleet parisuhteestamme useaan otteeseen. Emme kuitenkaan kumpikaan tahdo erota.
Kumppanini ehdotti avointa suhdetta ja se tuntui heti alusta saakka aivan järkyttävän hirvittävältä idealta. Keskustelimme aiheesta pitkään (ja keskustelemme yhä), mutta lopputulos oli se, että suhteemme päätyisi eroon, jos emme kokeilisi avointa. Niinpä olemme nyt kuukauden verran olleet avoimessa suhteessa ja minä koen aivan järkyttävää, suorastaan lamauttavaa ahdistusta asiasta. En kuitenkaan voi puhua rehellisesti kumppanille asiasta, koska se olisi 99% todennäköisyydellä eron paikka enkä missään tapauksessa tahdo erota.
Olen saanut jopa hillittyä persoonallisuushäiriöni aiheuttamaa impulsiivista ja "huonoa" käytöstä, sillä olen varma siitä, että jos "sekoilisin", kumppanini tajuaisi kuinka huono parisuhteemme on ja jättäisi minut. Tämä tavallinen, rauhallinen arki vie paljon voimia, kun jokaista sanaa ja tekoa joutuu miettimään ja omia tunteita pitää hillitä. Olen kuitenkin onnistunut tässä ja jopa puoliso on huomannut sen ja olen itsestäni ylpeä. Kuitenkin itken sitten hysteerisesti suihkussa, koska ahdistaa, enkä voi puhua fiiliksistäni.
Kumppanini on jutellut eräälle henkilölle jo pidemmän aikaa ja he viettävät paljon aikaa yhdessä. Ovat myös suudelleet ainakin kerran ja kumppanini on kertonut rehellisesti, että tahtoisi harrastaa seksiä tämän kanssa. Ajatus musertaa minut totaalisesti. Olen kuitenkin täysin valmis puremaan hammasta ja sinnittelemään asian kanssa, jotta parisuhteemme jatkuisi. Toivon, että tämä olisi vain ns. hetken huumaa.
En kuitenkaan tiedä kuinka kauan jaksan piilotella tunteitani. Eroaminen ei oikeasti ole vaihtoehto, sillä rakastamme toisiamme ja tulevaisuudensuunnitelmat ovat valmiina.
Hei!
Kiitos tärkeästä kysymyksestäsi.
Ensiksi haluan sanoa, että sinulla on oikeus kaikkiin tunteisiisi, joita tilanne sinussa herättää. Sinun hätäsi ja pahoinvointisi tilanteessa on tärkeä merkki ja se tulisi huomioida. On täysin ymmärrettävää ja tavallista kokea tilanne kuvaamallasi tavalla.
Koska kuitenkin haluat pysyä tässä suhteessa, voisit pohtia omaa kiintymyssuhdetyyliäsi: https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/kiintymystyylit-parisuhteessa/
Tunnistatko oman kiintymyssuhdetyylisi? Kiintymyssuhteisiin liittyviä asioita voi työstää terapiassa, jos se tuntuu sinusta hyvältä ajatukselta ja olisit motivoitunut sellaiseen. Kaikille kuitenkaan eettinen monisuhteisuus ei sovi syystä tai toisesta, ja siinäkään ei ole mitään pahaa. Muistuttaako tämä tilalle jostakin aikaisemmasta elämässäsi? Ihmiselle on tärkeää tuntea olonsa turvalliseksi. Onko sinulla kokemuksia, jotka olisivat aiemmin horjuttaneet turvallisuuden tunnettasi: pettymyksiä, menetyksiä, järkytyksiä?
Minkälaisia tarpeita tunnistat itsessäsi pari-/monisuhteessasi? Voit tarkastella tarpeitasi tämän blogitekstin ja sen esittelemän kumppanuusmatriisin avulla: https://aurinkoiseksi.blogi.net/blog/17/ihmissuhdeanarkismi-valittu-perhe-ja-muita-kumppanuuksia-normikriittinen-tyokalu-laheisten-ihmissuhteiden-tarkasteluun/ Mitkä osa-alueet olisivat sellaisia, joiden toivoisit olevan vain teidän kahden välisiä? Mitä osa-alueita voisi vahvistaa parisuhteessanne, että tuntisit olosi turvallisemmaksi ja tyytyväisemmäksi? Voisitteko yhdessä käydä läpi tämän matriisin ja puhua asia auki? Mitä tarpeita kumppanisi itse asiassa haluaa avoimen suhteen kautta täyttää?
Onko tuntemasi voimakas tunne esim. mustasukkaisuutta? Mustasukkaisuus on itse asiassa nippu tunteita, joka voi koostua esim. menettämisen pelosta, tarpeesta kokea olevansa jollekin ainutlaatuinen, kateudesta ja omistamisenhalusta. Jos tarkastelet mahdollista mustasukkaisuuttasi, mitä näistä sinun kohdallasi tunteen takana voisi olla? Tunne kertoo aina tarpeen virittymisestä - mikä tarve tietyn tunteen takana tässä tilanteessa sinulle virittyy ja miten tuo tarve voisi tulla kuulluksi ja täytetyksi? Koska käytät tunteestasi sanaa ahdistus, ajattelisin, että aiemmin kuvaamani turvattomuus saattaisi liittyä asiaan enemmän kuin varsinainen mustasukkaisuus, mutta voit itse pohtia asiaa.
Onko sinulla ystäviä tai terapeuttia, jonka kanssa voisit puhua asiasta? Myös somessa on polyamoriaan liittyviä keskustelupalstoja - vertaistuki olisi aina tosi tärkeää. Tunteistaan on hyvä puhua avoimesti, ja huomaankin pohtivani, voiko tilanne edes muuttua, jos et ota tunteitasi puheeksi kumppanisi kanssa? Jos tilanne olisi toisinpäin, toivoisitko että kumppanisi ei kertoisi sinulle, mitä oikeasti kokee? Tilanne ei ole tällä hetkellä aidosti suostumuksellinen, koska sinä olet suostunut vain koska pelkäät eroa. Toisaalta kumppanisikaan ei ole voinut antaa todellista suostumusta tässä tilanteessa, koska ei tiedä kaikkea olennaista eli sitä kuinka paljon sinä kärsit.
Minkä takia ero tuntuu sinusta niin mahdottomalta asialta, ettet uskalla ottaa tarpeitasi esille? Mitä siinä eniten pelkäät? Miten kauan ajattelet, että on mahdollista jaksaa tällaista tilannetta?
Muista, että asioilla on tapana järjestyä ja sinä selviät kyllä. Jos sinulla on oikein paha olla, älä epäröi soittaa MIELI ry:n valtakunnalliseen kriisipuhelimeen p. 09 2525 0111 mihin vuorokauden aikaan tahansa.
Toivottavasti sait tästä jotain apua pohdintoihisi. Jatkaisin niitä mielelläni kanssasi, koska tämän tyyppinen teema tulisi parhaiten käsitellyksi live-keskustelussa. Esitän tässä nyt enemmän kysymyksiä kuin vastauksia ja olisi hyvä pohtia niitä yhdessä jonkun kanssa.
Olet paras itsesi juuri sellaisena kuin olet - pidäthän itsestäsi huolta! :-)
Yst. terv. seksuaaliterapeutti Outi Santavuori
Kiitos tärkeästä kysymyksestäsi.
Ensiksi haluan sanoa, että sinulla on oikeus kaikkiin tunteisiisi, joita tilanne sinussa herättää. Sinun hätäsi ja pahoinvointisi tilanteessa on tärkeä merkki ja se tulisi huomioida. On täysin ymmärrettävää ja tavallista kokea tilanne kuvaamallasi tavalla.
Koska kuitenkin haluat pysyä tässä suhteessa, voisit pohtia omaa kiintymyssuhdetyyliäsi: https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/kiintymystyylit-parisuhteessa/
Tunnistatko oman kiintymyssuhdetyylisi? Kiintymyssuhteisiin liittyviä asioita voi työstää terapiassa, jos se tuntuu sinusta hyvältä ajatukselta ja olisit motivoitunut sellaiseen. Kaikille kuitenkaan eettinen monisuhteisuus ei sovi syystä tai toisesta, ja siinäkään ei ole mitään pahaa. Muistuttaako tämä tilalle jostakin aikaisemmasta elämässäsi? Ihmiselle on tärkeää tuntea olonsa turvalliseksi. Onko sinulla kokemuksia, jotka olisivat aiemmin horjuttaneet turvallisuuden tunnettasi: pettymyksiä, menetyksiä, järkytyksiä?
Minkälaisia tarpeita tunnistat itsessäsi pari-/monisuhteessasi? Voit tarkastella tarpeitasi tämän blogitekstin ja sen esittelemän kumppanuusmatriisin avulla: https://aurinkoiseksi.blogi.net/blog/17/ihmissuhdeanarkismi-valittu-perhe-ja-muita-kumppanuuksia-normikriittinen-tyokalu-laheisten-ihmissuhteiden-tarkasteluun/ Mitkä osa-alueet olisivat sellaisia, joiden toivoisit olevan vain teidän kahden välisiä? Mitä osa-alueita voisi vahvistaa parisuhteessanne, että tuntisit olosi turvallisemmaksi ja tyytyväisemmäksi? Voisitteko yhdessä käydä läpi tämän matriisin ja puhua asia auki? Mitä tarpeita kumppanisi itse asiassa haluaa avoimen suhteen kautta täyttää?
Onko tuntemasi voimakas tunne esim. mustasukkaisuutta? Mustasukkaisuus on itse asiassa nippu tunteita, joka voi koostua esim. menettämisen pelosta, tarpeesta kokea olevansa jollekin ainutlaatuinen, kateudesta ja omistamisenhalusta. Jos tarkastelet mahdollista mustasukkaisuuttasi, mitä näistä sinun kohdallasi tunteen takana voisi olla? Tunne kertoo aina tarpeen virittymisestä - mikä tarve tietyn tunteen takana tässä tilanteessa sinulle virittyy ja miten tuo tarve voisi tulla kuulluksi ja täytetyksi? Koska käytät tunteestasi sanaa ahdistus, ajattelisin, että aiemmin kuvaamani turvattomuus saattaisi liittyä asiaan enemmän kuin varsinainen mustasukkaisuus, mutta voit itse pohtia asiaa.
Onko sinulla ystäviä tai terapeuttia, jonka kanssa voisit puhua asiasta? Myös somessa on polyamoriaan liittyviä keskustelupalstoja - vertaistuki olisi aina tosi tärkeää. Tunteistaan on hyvä puhua avoimesti, ja huomaankin pohtivani, voiko tilanne edes muuttua, jos et ota tunteitasi puheeksi kumppanisi kanssa? Jos tilanne olisi toisinpäin, toivoisitko että kumppanisi ei kertoisi sinulle, mitä oikeasti kokee? Tilanne ei ole tällä hetkellä aidosti suostumuksellinen, koska sinä olet suostunut vain koska pelkäät eroa. Toisaalta kumppanisikaan ei ole voinut antaa todellista suostumusta tässä tilanteessa, koska ei tiedä kaikkea olennaista eli sitä kuinka paljon sinä kärsit.
Minkä takia ero tuntuu sinusta niin mahdottomalta asialta, ettet uskalla ottaa tarpeitasi esille? Mitä siinä eniten pelkäät? Miten kauan ajattelet, että on mahdollista jaksaa tällaista tilannetta?
Muista, että asioilla on tapana järjestyä ja sinä selviät kyllä. Jos sinulla on oikein paha olla, älä epäröi soittaa MIELI ry:n valtakunnalliseen kriisipuhelimeen p. 09 2525 0111 mihin vuorokauden aikaan tahansa.
Toivottavasti sait tästä jotain apua pohdintoihisi. Jatkaisin niitä mielelläni kanssasi, koska tämän tyyppinen teema tulisi parhaiten käsitellyksi live-keskustelussa. Esitän tässä nyt enemmän kysymyksiä kuin vastauksia ja olisi hyvä pohtia niitä yhdessä jonkun kanssa.
Olet paras itsesi juuri sellaisena kuin olet - pidäthän itsestäsi huolta! :-)
Yst. terv. seksuaaliterapeutti Outi Santavuori