Prideä tarvitaan joka päivä, joka paikassa

Turkissa pidätettiin toissa viikonloppuna kymmeniä sateenkaariaktivisteja.  

Kymmeniä. Sateenkaariaktivisteja.  

Heidän rikoksinaan sateenkaarevuus ja pelon herättäminen hallinnossa. 

Myös pääsyä sateenkaareviin sisältöihin esimerkiksi internetissä on rajoitettu. Tämä on kaikin puolin puhdasta väkivaltaa. Esimerkiksi omaa identiteettiään pohtiville lapsille ja nuorille tiedon saaminen on ensiarvoisen tärkeää. 

Olen yrittänyt monta päivää, oikeastaan jo yli viikon, kirjoittaa aiheesta blogia, teema kun tuntui suoralta syötöltä lapaan. Kuitenkaan kirjoittaminen ei tällä kertaa ole tullut kuin luonnostaan. Sen sijaan on noussut aito huoli ja pelko maailman tilasta.  

Ne pidätetyt noin 50 ihmistä ovat kuin minä ja ihmiset ympärilläni. He haluavat maailmasta parempaa, ihan kuin me.  

Paremman maailman sijasta he saavat osakseen väkivaltaa ja diskriminointia. Tällainen epäoikeudenmukaisuus suoraan sanottuna oksettaa. 

Operaatio on osa Turkin presidentti Erdoganin kampanjaa, jonka tarkoituksena on “puolustaa perhearvoja”. Tiedämme kuitenkin kaikki oikein hyvin, että kyse ei todella ole perhearvojen puolustamisesta, vaan konservatiivisten valtaapitävien pelosta omien etuoikeuksiensa puolesta.  

Myös Suomessa sateenkaaritoimijoiden toimintamahdollisuuksia pyritään rajoittamaan. Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin kesäkuussa julkistamat sote-järjestöjen avustuskriteerit osuvat rajusti sateenkaarijärjestöjen toimintaan.  

Eikä sateenkaarivähemmistöjen aseman kaventamisessa ole kyse pelkästään rahoituksen leikkaamisesta, vaan yleisen asenneilmapiirin kiristymisestä. Kun jopa valtaapitävien asenteet sekä kielenkäyttö on suorastaan halventavaa ja yhdenvertaisuuden purkamista edistävää, ei ole ihme, että kielteiset toimintamallit yleistyvät. 

Huoli ja pelko maailman tilasta kumpuaa tietoisuudesta. Olisi helppoa olla tietämätön ja välittämättä ympäröivästä maailmasta - tehdä sitä, mistä hyötyy itse eniten. Kuitenkin koen velvollisuudekseni tehdä maailmasta parempaa paikkaa. Kutsun siihen aivan jokaisen taustaansa katsomatta mukaan!  

Jotenkin tässä kaikessa itselle kulminoituu kaiken ydin: prideä tarvitaan joka päivä, joka paikassa. Yhdenvertaisuustyö on isosti kesken. Yhä vuonna 2026.