Biseksuaalisuus, homofoobiset isovanhemmat ja tyttöystävä netissä?
Olen 15-vuotias tyttö. Vuoden 2016 alkusyksystä tajusin olevani biseksuaali. Tulin kaapista ensin kolmelle suomalaiselle kaverilleni ja vähän ajan päästä parhaalle kaverilleni tekstarin kautta. Julkaisin myös twitterissä seksuaalisesta suuntautumisestani kertovan tekstin. Laitoin tekstistä näyttökaappauksen yksityiselle instagram-tililleni, jota seuraavat lähinnä vain jotkut kaverit ja muutama luokkalaiseni, ja lähetin kuvaan linkin noin viiden läheisimmän kaverin whatsapp-ryhmään. Olen siis tullut kaapista vain osittain, mutta tähän mennessä jokainen seksuaalisesta suuntautumisestani tietoinen on hyväksynyt minut biseksuaalina. Minulla itsellänikään ei ole ongelmaa seksuaalisuuteni kanssa, olen itseasiassa ylpeä siitä ja täten hyväksyn itseni sellaisena kuin olen.
Ensimmäinen ongelmani kuitenkin on siinä, etten uskalla tulla kaapista perheelleni. Äitini, pikkuveljeni ja isäpuoleni vitsailevat usein esimerkiksi homojen kustannuksella. Etenkin äitini vanhemmat ovat hyvin vanhanaikaisia, tyytyväisiä Donald Trumpin voittoon ja rasistisia. He vastustavat homoseksuaalisuutta vahvasti. Uskon, että isäni ja äitipuoleni hyväksyisivät seksuaalisuuteni, mutta kaapista tulo pelottaa silti paljon.
Toiseksi haluaisin vaikuttaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaan ja puolustaa lgbt-yhteisöä esimerkiksi taistelemalla heteronormatiivisuutta, koulujen ajatusta vain kahdesta sukupuolesta ("tytöt sinne, pojat tänne"), ennakkoluuloja, yms. vastaan. En kuitenkaan tiedä tähän sopivaa keinoa. Olen yrittänyt etsiä internetistä, mutten keksi mitään järkevää tapaa. Olisiko mahdollista saada vinkkejä tähän liittyen?
Minulla on kolmaskin ongelma. Muutamia kuukausia sitten tapasin sosiaalisen median kautta erään minua puolisen vuotta nuoremman miamilaistytön. Muutama viikko sitten hän pyysi minua tyttöystäväkseen ja vastasin myöntävästi. juttelemme pääsääntöisesti joka päivä ja tulemme erittäin hyvin toimeen. Pidän hänestä todella paljon, ja tiedän hänenkin pitävän minusta. Olemme sopineet puhuvamme videopuhelun heti, kun saamme järjestettyä molemmille sopivan ajankohdan, jollainen varmasti löytyy jo ensi viikolla. Äitini on kuitenkin hyvin skeptinen internetkavereista. (Olen ollut erään norjalaistytön hyvä ystävä jo kolme vuotta ja vaikka eräs läheinen ystäväni kävi jo vuosi sitten tapaamassa tätä yhteistä internetkaveriamme, ei äiti ole vieläkään hyväksynyt sitä, että tiedän tämän tytön olevan oikeasti se, joka sanookin olevansa. Hän on kuitenkin tulossa huhtikuussa suomeen tapaamaan minua ja ystävääni.) Minulla on siis jo kaksi syytä olla kertomatta tyttöystävästäni: seksuaalinen suuntautumiseni ja se, että hän asuu yli viiden tuhannen kilometrin päässä. Mitä minun siis pitäisi tehdä?
Ensimmäinen ongelmani kuitenkin on siinä, etten uskalla tulla kaapista perheelleni. Äitini, pikkuveljeni ja isäpuoleni vitsailevat usein esimerkiksi homojen kustannuksella. Etenkin äitini vanhemmat ovat hyvin vanhanaikaisia, tyytyväisiä Donald Trumpin voittoon ja rasistisia. He vastustavat homoseksuaalisuutta vahvasti. Uskon, että isäni ja äitipuoleni hyväksyisivät seksuaalisuuteni, mutta kaapista tulo pelottaa silti paljon.
Toiseksi haluaisin vaikuttaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaan ja puolustaa lgbt-yhteisöä esimerkiksi taistelemalla heteronormatiivisuutta, koulujen ajatusta vain kahdesta sukupuolesta ("tytöt sinne, pojat tänne"), ennakkoluuloja, yms. vastaan. En kuitenkaan tiedä tähän sopivaa keinoa. Olen yrittänyt etsiä internetistä, mutten keksi mitään järkevää tapaa. Olisiko mahdollista saada vinkkejä tähän liittyen?
Minulla on kolmaskin ongelma. Muutamia kuukausia sitten tapasin sosiaalisen median kautta erään minua puolisen vuotta nuoremman miamilaistytön. Muutama viikko sitten hän pyysi minua tyttöystäväkseen ja vastasin myöntävästi. juttelemme pääsääntöisesti joka päivä ja tulemme erittäin hyvin toimeen. Pidän hänestä todella paljon, ja tiedän hänenkin pitävän minusta. Olemme sopineet puhuvamme videopuhelun heti, kun saamme järjestettyä molemmille sopivan ajankohdan, jollainen varmasti löytyy jo ensi viikolla. Äitini on kuitenkin hyvin skeptinen internetkavereista. (Olen ollut erään norjalaistytön hyvä ystävä jo kolme vuotta ja vaikka eräs läheinen ystäväni kävi jo vuosi sitten tapaamassa tätä yhteistä internetkaveriamme, ei äiti ole vieläkään hyväksynyt sitä, että tiedän tämän tytön olevan oikeasti se, joka sanookin olevansa. Hän on kuitenkin tulossa huhtikuussa suomeen tapaamaan minua ja ystävääni.) Minulla on siis jo kaksi syytä olla kertomatta tyttöystävästäni: seksuaalinen suuntautumiseni ja se, että hän asuu yli viiden tuhannen kilometrin päässä. Mitä minun siis pitäisi tehdä?
Hei
Huomaan että sinulla on elämässäsi toisaalta paljon hyviä asioita ja toisaalta myös asioita, jotka harmittavat ja pohdituttavat sinua. Olet tajunnut olevasi biseksuaali ja olet voinut kertoa siitä osalle tärkeistä kavereistasi ja saanut siihen hyväksyvän vastaanoton. Lisäksi olet netin välityksellä löytänyt puolisen vuotta nuoremman tytön, joka on pyytänyt sinua tyttöystäväkseen. Et pysty kuitenkaan nauttimaan näistä asioista täysin avoimesti, kun olet huomannut että äitisi, veljesi, isäpuolesi ja äitisi vanhemmat suhtautuvat homoseksuaalisuuteen hyvin kielteisesti, ja sen vuoksi et koe turvalliseksi kertoa näistä sinulle tärkeistä asioista heille. Arvelet että isäsi ja äitipuolesi reaktio voisi olla myönteisempi, mutta ymmärrettävästi tässä tilanteessa ulostulo pelottaa.
Olisi hyvä että joku aikuinen, johon voit täysin luottaa, voisi olla kavereittesi lisäksi tukenasi, niin että voisit hänelle kertoa sinulle merkittävistä asioista ja tarvittaessa voisit kysyä häneltä neuvoa esim. siitä miten voisit kertoa asiasoitasi vanhemmillesi. Voisiko esimerkiksi koulukuraattori tai -terveydenhoitaja olla sellainen, tai esimerkiksi joku fiksu nuorisotyöntekijä? Siitä voisi löytyä avain myös toiseen kysymykseesi eli siihen, miten voisit toimia yhdenvartaisten oikeuksien puolesta mm. koulussasi. Yksinhän se on todella vaikeaa. Voisitte pohtia yhdessä, voisiko koulu tai nuorisotyö kutsua kouluttajan Setasta (ks. seta.fi/koulutus) kouluttajan kertomaan hlbti-ihmisten tilanteesta ja oikeuksista. On nimittäin todella tärkeää että koulut ja nuoristyö varmistuvat siitä että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret otetaan toiminnassa hyvin huomioon.
Vanhemmille kertominen kannattaa aloittaa kaikkein turvallisimmasta päästä ja sitä ennen olisi hyvä, että joku sinulle turvallinen aikuinen jo tietää tilanteesi. Olisiko turvallinen aloitus sinun kohdallasi isä ja äitipuoli. Kertomisen voit tehdä esimerkiksi niin että kerrot etukäteen, että haluaisit keskustella sinulle tärkeästä asiasta heidän kanssaan ja sitten voisitte sopia siihen rauhallisen ajankohdan. Sitten voisit kertoa siitä mitä olet havainnut omissa tunteissasi poikia ja tyttöjä kohtaan. Sitten olisi hyvä kertoa mitä kaikkea tämä on sinulle merkinnyt ja miten tärkeää on, että voit olla heille rehellinen ja tulla hyväksytyksi sellaisena kuin olet. Silloin voit jatkossakin kertoa heille huolistasi ja iloistasi. Voit myös kertoa siitä kenelle asiasta voi kertoa ja kenelle ei. Jos tilanne jännittää etukäteen niin voit varmuuden vuoksi kirjoittaa etukäteen muistilapun ja ottaa sen mukaan, niin että sinulle tärkeät asiat tulee kerrotuksi.
Se, että äitisi suhtautuu varauksellisesti sosiaalisen median kautta syntyneisiin kontakteihin, on ymmärrettävää tiettyyn rajaan asti. Onhan moni nuori joutunut myöhemmin toteamaan, että samanikäisenä esiintynyt henkilö onkin aikuinen eikä sitä sukupuolta mitä on kertonut. Mutta kun nuori on varovainen siinä millaisia kuvia itsestään lähettää eikä lähde mukaan mihinkään, joka herättää vähänkin epäilyksiä, niin asian pitäisi sen jälkeen olla nuoren omassa hallinnassa. Kun kontaktin turvallisuus on varmistettu, niin sen mitätöinti on loukkaavaa käyttäytymistä. Videopuhelu on varmaankin melko varma tapa varmistua toisen osapuolen henkilöllisyydestä. Ymmärrän että sinua loukkaa se, että sinussa todella ihania tunteita herättänyt kontakti pitää salata sen takia että hän on samaa sukupuolta kuin sinä ja samoin kuin se, että sinun kykyä arvioida suhteen oikea laatu kyseenalaistetaan.
Uskoisin että hyötyisit siitä, että voisit tutustua toisiin biseksuaalisiin nuoriin. Monilla heistä voi olla samantapaisia kokemuksia kuin sinulla. Vertaisryhmässä on turvallista pohtia omia toimintamahdollisuuksia ja purkaa esimerkiksi vanhempiin liittyviä turhautumia. Sateenkaarinuorille löytyy toimintaa monissa Setan jäsenjärjestöissä, joiden kotisivuille löytyy linkit osoitteesta www.seta.fi/jasenjarjestot. Sinuiksi palvelulla on netin välityksellä toimiva sateenkaarinuorten vertaischat. Siitä saat tietoa osoitteesta: www.pirkanmaanseta.fi/sinuiksi-chatit-tukinetissa-kevaalla-2017. Vertaisten parissa on vapauttavaa huomata että muilla on samanlaisia tunteita ja kokemuksia kuin itsellä.
Jussi Nissinen
Huomaan että sinulla on elämässäsi toisaalta paljon hyviä asioita ja toisaalta myös asioita, jotka harmittavat ja pohdituttavat sinua. Olet tajunnut olevasi biseksuaali ja olet voinut kertoa siitä osalle tärkeistä kavereistasi ja saanut siihen hyväksyvän vastaanoton. Lisäksi olet netin välityksellä löytänyt puolisen vuotta nuoremman tytön, joka on pyytänyt sinua tyttöystäväkseen. Et pysty kuitenkaan nauttimaan näistä asioista täysin avoimesti, kun olet huomannut että äitisi, veljesi, isäpuolesi ja äitisi vanhemmat suhtautuvat homoseksuaalisuuteen hyvin kielteisesti, ja sen vuoksi et koe turvalliseksi kertoa näistä sinulle tärkeistä asioista heille. Arvelet että isäsi ja äitipuolesi reaktio voisi olla myönteisempi, mutta ymmärrettävästi tässä tilanteessa ulostulo pelottaa.
Olisi hyvä että joku aikuinen, johon voit täysin luottaa, voisi olla kavereittesi lisäksi tukenasi, niin että voisit hänelle kertoa sinulle merkittävistä asioista ja tarvittaessa voisit kysyä häneltä neuvoa esim. siitä miten voisit kertoa asiasoitasi vanhemmillesi. Voisiko esimerkiksi koulukuraattori tai -terveydenhoitaja olla sellainen, tai esimerkiksi joku fiksu nuorisotyöntekijä? Siitä voisi löytyä avain myös toiseen kysymykseesi eli siihen, miten voisit toimia yhdenvartaisten oikeuksien puolesta mm. koulussasi. Yksinhän se on todella vaikeaa. Voisitte pohtia yhdessä, voisiko koulu tai nuorisotyö kutsua kouluttajan Setasta (ks. seta.fi/koulutus) kouluttajan kertomaan hlbti-ihmisten tilanteesta ja oikeuksista. On nimittäin todella tärkeää että koulut ja nuoristyö varmistuvat siitä että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret otetaan toiminnassa hyvin huomioon.
Vanhemmille kertominen kannattaa aloittaa kaikkein turvallisimmasta päästä ja sitä ennen olisi hyvä, että joku sinulle turvallinen aikuinen jo tietää tilanteesi. Olisiko turvallinen aloitus sinun kohdallasi isä ja äitipuoli. Kertomisen voit tehdä esimerkiksi niin että kerrot etukäteen, että haluaisit keskustella sinulle tärkeästä asiasta heidän kanssaan ja sitten voisitte sopia siihen rauhallisen ajankohdan. Sitten voisit kertoa siitä mitä olet havainnut omissa tunteissasi poikia ja tyttöjä kohtaan. Sitten olisi hyvä kertoa mitä kaikkea tämä on sinulle merkinnyt ja miten tärkeää on, että voit olla heille rehellinen ja tulla hyväksytyksi sellaisena kuin olet. Silloin voit jatkossakin kertoa heille huolistasi ja iloistasi. Voit myös kertoa siitä kenelle asiasta voi kertoa ja kenelle ei. Jos tilanne jännittää etukäteen niin voit varmuuden vuoksi kirjoittaa etukäteen muistilapun ja ottaa sen mukaan, niin että sinulle tärkeät asiat tulee kerrotuksi.
Se, että äitisi suhtautuu varauksellisesti sosiaalisen median kautta syntyneisiin kontakteihin, on ymmärrettävää tiettyyn rajaan asti. Onhan moni nuori joutunut myöhemmin toteamaan, että samanikäisenä esiintynyt henkilö onkin aikuinen eikä sitä sukupuolta mitä on kertonut. Mutta kun nuori on varovainen siinä millaisia kuvia itsestään lähettää eikä lähde mukaan mihinkään, joka herättää vähänkin epäilyksiä, niin asian pitäisi sen jälkeen olla nuoren omassa hallinnassa. Kun kontaktin turvallisuus on varmistettu, niin sen mitätöinti on loukkaavaa käyttäytymistä. Videopuhelu on varmaankin melko varma tapa varmistua toisen osapuolen henkilöllisyydestä. Ymmärrän että sinua loukkaa se, että sinussa todella ihania tunteita herättänyt kontakti pitää salata sen takia että hän on samaa sukupuolta kuin sinä ja samoin kuin se, että sinun kykyä arvioida suhteen oikea laatu kyseenalaistetaan.
Uskoisin että hyötyisit siitä, että voisit tutustua toisiin biseksuaalisiin nuoriin. Monilla heistä voi olla samantapaisia kokemuksia kuin sinulla. Vertaisryhmässä on turvallista pohtia omia toimintamahdollisuuksia ja purkaa esimerkiksi vanhempiin liittyviä turhautumia. Sateenkaarinuorille löytyy toimintaa monissa Setan jäsenjärjestöissä, joiden kotisivuille löytyy linkit osoitteesta www.seta.fi/jasenjarjestot. Sinuiksi palvelulla on netin välityksellä toimiva sateenkaarinuorten vertaischat. Siitä saat tietoa osoitteesta: www.pirkanmaanseta.fi/sinuiksi-chatit-tukinetissa-kevaalla-2017. Vertaisten parissa on vapauttavaa huomata että muilla on samanlaisia tunteita ja kokemuksia kuin itsellä.
Jussi Nissinen