Selaa kysymyksiä

Tälle sivulle kokoamme aiemmin lähetettyjä kysymyksiä ja niihin antamiamme vastauksia. Ajan mittaan kysymyksiä tulee ainakin seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuolen moninaisuudesta, kaapista ulostulemisesta, sosiaalista paineista, eheyttämisestä, seurustelemisesta, ikääntymisestä, seksuaalisuudesta, syrjinnästä, terveydestä ja ihmissuhteista.

Jos et löydä täältä vastausta mieltäsi askarruttavaan kysymykseen, kysy neuvoa meiltä ja vastaamme kysymykseesi.

Uusimmat kysymykset

Hei! Luin muistaakseni joskus, että sinuiksi.fi kerää listaa psykoterapeuteista, joille vähemmistöön kuuluvana olisi helpompi mennä ja saada ymmärtävä vastaanotto. Onko tällaista listaa olemassa, tai voitteko neuvoa mistä löytäisin helposti oikeanlaisen terapeutin? Auttaako kela etsimään terapeuttia? Terapeuttien listan selaaminen on ylitsepääsemätöntä. T. B-lausunto ollut jo kuukausia mutta eteenpäin en pääse
Lue vastaus
Hei. Olen 21 vuotias ja FTM. Olen nyt kahdesti käynyt TAYS:sin Trans-poliklinikalla, eli hyvin "transmatkani" alussa.

Suurin ongelma on ollut itseni hyväksyminen (mikä tosin on jo paremmalla mallilla) ja se, kuinka tulla ulos perheelleni ja sukulaisille.

Olen vuosia kannattanut julkisesti ja äänekkäästi LGBT oikeuksia, eli vanhempani kyllä tietää kantani kyseisiin asioihin. Tiedän myös, että vanhempani olisivat 100% OK jos olisin lesbo/bi yms. (Isäpuoleni ja osa sukulaisista jopa kyselee, onko minulla poika- TAI tyttöystävää)

Mutta varsinkaan isäpuoleni suhtautumista transihmisiin en tiedä, äitini pitää heitä lähinnä hämmentyneinä. Tosin äitini on ollut aina sujut sen kanssa, että lapsena pukeuduin poikienvaatteisiin, ja nyt vanhempana miestenvaatteisiin ja että pidän hiukset lyhyenä. Sen verran tiedän että ainakin 1/4 sisaruksestani olisi OK asian kanssa.

Suuri huoli on siskoni 11 v. Olen hänen ainut "sisko" ja tämän vuoksi hänelle tärkeä. Vasta kerran hän on huomioinut, että pukeudun miesmäisesti. Muuten hän haluaisi, että meikkaamme toisiamme, laittaisin hänen hiuksiaan ym. Mikä ei tietenkään minua innostaisi.

Ainoat jotka tietää sukupuoliristiriidastani ovat kaksi kaveriani (joista toinen arvasi asian itse, ja toinen kertoi epäilleensä "jotain tuon suuntaista" ) ja näistä toisen kaverin perhe tietää myös (arvasivat asian itse).

Olen miettinyt että tulisin kaapista vasta saatuani virallisesti diagnoosin F64.0. Mutta jos syystä tai toisesta saisin vain diagnoosi F64.8 (mikä olisi itselleni henkisesti todella paha paikka) en tulisi kaapista, vaan antaisi jatkaa kuvitelmia että olen lesbo/bi yms. Toisaalta haluaisin tulla kaapista jo nyt, ja myös siinä tapauksessa että en saisi F64.0 diagnoosia, vaan jonkun muun.

Minulla vaan ei ole hajuakaan mikä olisi paras ratkaisu, jättää myöhemmäksi vai tulla jo nyt, ja kuinka edes tulla kaapista tällaisen asian kanssa... Eli mikä olisi mahdollisesti paras vaihtoehto?

Myös seksuaalinen suuntautumiseni hämmentää minua. Minulla ei ole hajuakaan miksi itseäni sen osilta kuvailisi. Miehet kiinnostaa kyllä, naiset kiinnostaa joskus, välillä tuntuu että mikään sukupuoli ei kiinnosta, välillä taas tuntuu että vain miehet on se mun juttu. Mutta siinäkin on ongelma, heteroksi en voi itseäni sanoa, koska silloin näyttäisin naiselta joka pitää miehistä, mutta en myöskään homoksi koska silloin näyttäisin lesbolta (niin kauan kuin olen kaapissa transihmisenä). Toisaalta bi tai pan ei myöskään tunnu omalta, koska suosin miehiä yli muiden sukupuolien. Mikä olisi lyhyt ja ytimekäs vastaus uteluihin suuntautumisesta tällaisessa tilanteessa? "En tiedä" on kuitenkin sellainen vastaus, että siitä seuraa inhottavia jatkokysymyksiä.
Lue vastaus
Moi. Mä olen parikymppinen transmies ja menossa korjaushoitoihin pian. Kavereille ja ystäville olen jo kertonut, mutta vanhemmille + muille sukulaisille en. Ei olla hirviän läheisiä ja mua pelottaa se aivan sikana. Mun perhe ei ole kovin liberaali ajatusmaailmaltaan, ja pelkään huonoa reagointia. Mua ei haittaaisi jos ne ei haluais pitää enää yhteyttä, mutta esim ilkeilyä en haluais tän asian tiimoilta enää kuulla. Mikähän ois paras tapa kertoa vanhemmille niin että he ymmärtäis kuin tärkee asia tää mulle on?
Lue vastaus
Hei. Olen 14v tyttö ja mietin koko ajan, että olenko lesbo. Jos kaverini tätä kysyvät kiellän sen heti ja sanon tykkääväni pojista...
Mutta minusta tuntuu että se ei ole totta...
Kerroin tästä siskolleni ja hän sanoo että on okei asian kanssa mutta tämä saattaa olla ohi menevä juttu..
En tiedä yhtään mitä ajatella ja tunnen olevani eksynyt...
En voisi kyllä ainakaan kertoa kavereilleni sillä lesbot ja transut sut muut ovat erikoinen tapaus heille ja he eivät varmaan ihan hyväksy tätä.. mitä teen?
Lue vastaus
Hei, olen 13 vuotta täyttänyt tyttö. Tai no, tyttö ja tyttö.
En oo oikeen koskaan tuntenut olevani täysin tyttö. Siis tottahan toki mä pidin prinsessoista ja keijuista yms. mut kuitenkin pikkuauto ja legot kiehtoi myös meikäläistä myös.
Olin pienenä todella rämäpää, saatoin juhlamekossa kiivetä puihin ja polvet oli aina mustelmilla. Viihdyin myös poikien kanssa ja oikeista kavereista oli suurin osa poikia.
Nyt vanhempana oon jo kasvanut pois prinsessa leikeistä, ja oon huomannut kuinka paljon eroan muista tytöistä. Luokkakavereistani moni meikkasi jo nelos luokalla, silloin myös alettiin käyttämään hienoja vaatteita ja oltiin 'cooleja'.

Myönnän että meikäläisellä ei noihin aikoihin paljoa kavereita ollut, mutta jotenkin tuntui, että aina minä erotuin joukosta. Jos pelattiin pelejä, minä olin aina viimeinen, kun pidettiin porukalla hauskaa, mut kutsuttiin messiin vaan jos ei muuten paljoa porukkaa päässyt. Kuulin myös paljon huhuja, joissa ilkuttiin pukeutumistani, ja minua muutenkin.

Olen keholtani ehkä hiukan hintelä pojan oloinen. Ostan ja käytän löysiä vaatteita, minua usein luullaankin pojaksi, en siis ole kovinkaan naisellinen olemukseltani. Haluaisin ostaa binderin jotta ihon myötäiset paidat olisi rentouttavampia päällä, mutten voi kertoa vanhemmilleni, he vain koittaisivat kääntää pääni.

No, noin pari vuotta sitten ekan kerran mietin 'Entä jos olenkin poika?' menin juttelemaan kuraattorilleni, mutta hän vaikutti hiukan kauhistuneelta, ei pitänyt erilaisista ihmisistä. Myöhemmin ajatus levisi myös vanhemmilleni ja mummolleni, mutta kaikki vain antoi asian olla ilman kummempia jutteluita. Mummonikin sanoi "Muista että Jumala on luonut meidät jokaisen, emmekä me saa vaihtaa osiamme jotka hän on meille suonut." Se vain ärsytti minua.

Viime kesällä sitten ryhdyin hommiin ja kävin leikkaamassa tukkani. Vanhempani olivat kauhuissaan ja isovanhemmat tekivät parhaansa, jottei puhuisi siitä pahaa. Itse kuitenkin olin kerrankin iloinen ja jopa tyytyväinen itseeni, kun katsoin peilistä, saatoin hymyillä.

Nyt vuoden jälkeen olen kuitenkin alkanut pohtimaan tosissani, en halua että minua kohdellaan naisena, mutta en myöskään halua olla mies. Haluaisin vain, että kun ihmiset katsovat minua, ensimmäinen asia jonka he näkevät ei ole kaunis pikkutyttö tai poika (kun tukkani oli lyhyt minua luultiin pojaksi ja nautin siitä hiukan).
Haluaisin että kun minua katsoo tai kuuntelee, ihmiset näkisivät että siinä seison minä eikä mikään stereotypian tyttö tai poika.
Lue vastaus
Olen 14v tyttö. Koen olevani lesbo, mutta haluan uskotella itselleni, että kaikki voisi vielä muuttua. Olen kertonut asiasta äidilleni ja kavereilleni ja kaikille asia oli ja on ok. Haluaisin tulla ulos kaapista myös ihmisille jotka eivät ole läheisiä tai tärkeitä, koska koen sen itse jotenkin asioita parantavana.

Haluaisin myös tulla kaapista siis siskolleni ja muillekin lähisukulaisille. Sisareni on 10v ja aina kun yritän kertoa hänelle alan vain ajatella, että hän on liian nuori. Vaikka hyvin tiedän hänen olevan tietoinen ainakin nyt yleisimmistä seksuaalisista- ja sukupuolisistasuuntautumisista. Hänelle olisi myös aika varmasti ok.

En myöskään tiedä miten kertoisin asiasta vaikka sukulaisilleni. Suurelle osalle minulle tärkeistä sukulaisista ottaisi asian varmasti hyvin, mutta en uskalla ajatella, että hylkäämisen pelko olisi aiheeton.

Kiteytetysti en haluaisi olla kaapissa, mutta en tiedä miten tulla sieltä enkä ehkä uskallakaan tulla kaapista. Keskustelen aiheesta ystävieni kanssa ja olen kiitollinen heidän avustaan ja näkemyksistään. Oletan myös, että mm. sukulaiseni pitämät minua liian nuorena tietämään seksuaalisuudestani.
Lue vastaus
Mieheni jäi kiinni siitä, että oli Line-sovelluksessa tekstaillut shemalen kanssa. Mieheni oli vastaanottanut tältä henkilöltä videoita missä tämä nainen/mies masturboi ja laukeaa itsensä päälle. Tähän mieheni oli vastannut "i miss that cock in my mouth ;)" Keskustelimme asiasta ja mieheni vertasi tätä pornon katseluun eikä kuulemma ole kyseistä henkilöä fyysisesti koskaan tavannut. (Mieheni asui Thaimaassa n. neljä kuukautta pari vuotta sitten) Kysyin mieheltäni miksei sitten katsonut normi pornosivustolta kyseistä kategoriaa vaan tekstaili tämän henkilön kanssa seksuaalisesti ja yritti valehdella seksuaaliväritteisistä viesteistäänkin. Miestäni kuullemma hävetti tämä kategoria (shemale) Kysymykseni siis kuuluu että pitäisikö minun huolestua? Lasketaanko tämä pettämiseksi? Itseäni ei moinen kategoria häiritse, vaan tämä tekstailu tietyn henkilön kanssa. Mieheni yritti vakuutella ettei tiennyt tämän loukkaavan minua eikä ikinä pettäisi minua. Rakastaa minua enemmän kun mitään muuta koskaan aiemmin. En osaa itse käsitellä asiaa..
Lue vastaus
Hei olen 15 vuotias naisen sukupuoleen todettu nuori ja olen hukassa sukupuoleni kanssa. Olen tiedottomasti aina ollut 'poikamainen' olen tykännyt leikkiä hiekkalaatikossa autoilla, rakentaa legoja, katsoa prätkähiiriä ja teini mutantti ninja kilpikonnia, videopeleistä ja enkä ole ollut moksiskaan, jos olen yltäpäältä liassa tai vain likainen (jos tätä voi sanoa edes 'poikamaisuudeksi'). Ala-asteella minulla oli kaveri, joka pukeutui 'poikamaisesti' ja kadehdin häntä koska vaatteet (pojille suunnattuja vaatteita), jota hän käytti, näyttivät kivoilta ja silloin taisi käväistä pieni toive vähän väliä, että näyttäisin sitten pojalta. Välillä kävi silloin mielessä, että tahtoisin lyhyen tukan, jotta näyttäisin pojalta. Ylä-asteelle tullessa päätin alkaa pukeutua poikamaisesti, sillä se näytti kivalta. Leikkautin siinä sitten itselleni polkkatukan ja sitten kasin puolivälissä irokeesin tapaisen tukan. Ja nyt haaveena on ananastukka ponnarilla. Seiskalla aloin vähän miettiä että haluaisin olla poika (en silloin tiennyt esim. transsukupuolisuudesta, muunsukupuolisuudesta jne.).

Kasilla minulle valkeni, että on olemassa muita sukupuolia kuin nainen ja mies. Aloin miettiä, että olenko minä trans mies? Ajatus siitä, että änkeisin itseni naisen laatikosta miehen laatikkoon ei houkuttanut. Nyt kun yritän ajatella, että olenko se 'nainen' ajatus ahdistaa myös sama asia 'miehenä' olemisena. Aloin ajattelemaan sukupuoltani tarkemmin vasta noin vuosi sitten ja minua alkaa ahdistaa, kun en tiedä, että 'mikä' olen. Olen etsinyt netistä tietoa ja törmäsin sitten tuossa kasin loppupuolella muunsukupuolisuuteen ja aloin miettiä että onko tämä se mihin 'kuulun'. Mutta en tunne olevani jokin muu sukupuoli kuin nainen ja mies (juu tiiän muun sukupuolisuuteen kuuluu kuin se muu sukupuoli juttu mutta en oikein saanut niistä mitemmin selvää), vaan ehkä jotain, että olisin nainen ja mies tai jotain siltä väliltä.

Olen OK rintojeni ja mitä housuistani löytyy, mutta välillä tulee olo, että kunpa voisin piilottaa rintani, jotta ihmiset luulisivat minut pojaksi. Minua ärsyttää välillä, kun porukka ympärilläni pitää minua 'tyttönä' eikä 'poikana', mutta mitä minä olen valittamaan, kun en ole asiasta puhunut heidän kanssaan. Olen kyllä vähän vihjaillut parhaille kavereille, että en olisi välttämättä se 'tyttö'. Mutta nyt kun kesäloma on ohi ja ysiluokka alkanut olen alkanut miettiä sitä, että kun tapaan jonkun uuden ihmisen niin hän saa vapaasti luulla, että olenko poika vai sitten se tyttö (tai jotain muuta). Nykyään näytän pukeutumiseni ja hiustyylini takia pojalta ja kun ihmiset luulevat, että olen poika tai viittaavat siihen että olisin poika niin se saa minut jotenkin iloiseksi.

Ala-asteella pukeuduin 'tyttömäisesti' ja olin silloin aika okei sen kanssa, mutta tuntui koko ajan, että jotain puuttuu ja nyt jos pukeutuisin 'tyttömäisesti' tai jos jokin saa minut näyttämään minut tytöltä niin se alkaa jotenkin ahdistamaan minua (esim. mekot ja hameet, minusta mekot ja hameet näyttävät hyviltä ja kivoilta mutta päälleni en niitä halua) ja haluaisin välittömästi takaisin 'poikamaisiin' vaatteisiin. En ole koskaan ollut oikein innostunut ajatuksesta meikit, mutta nykyään olen okeit niitten kanssa välillä olisi mieli 'tedän' itselleni kulmakarvat, ei sen ihmeellisempää, ehkä joskus myöhemmin saatan tehdä jotain tommoista yksinkertaista enkä mitään isoa meikki urakkaa joka aamu. Minua myös viehättäisi olla vähän lihaksikas, esim. käden hauis erottuis paremmin ja jalat olisivat lihaksikkaammat. Minua ei sinänsä häiritse se että en ole ehkä se nainen tai se mies mutta haluaisin tietää sen 'nimikkeen' jonka voin sanoa ihmisille kun kysyvät sukupuoltani tai tarviten kertoa heille, jotta he eivät luulisi minua joksikin muuksi mitä en ole
Lue vastaus
Hei!
Olen pian 15-vuotias nuori tyttö (pidän itseäni myös genderfluidina) ja n. puolitoista vuotta sitten kävin Yukiconissa (Anime-mamga-cosplay tapahtuma). Menin sinne erään parhaan ystäväni ja 10 v. siskoni kanssa. Tapahtumassa tapasin erään henkilön (syntymältään tyttö, muuten sukupuoleton, vuotta vanhempi kuin minä) ja hän tuli juttelemaan minulle siellä, kun cosplayasimme hahmoja samasta sarjasta. Annoin hänelle puhelinnumeroni, ja tapahtuman jälkeen parin viikon jälkeen hän otti minuun yhteyttä. Aluksi olin ärsyyntynyt asiasta, eikä olisi huvittanut puhua hänelle.

Juttumme kuitenkin eteni ja ystävystyimme. Puhuimme lähes päivittäin viestitellen tai puheluilla. Kysyin häneltä eräänä päivänä seksuaalisuuttaan, ja hän kertoi olevansa lesbo, ja kertoi ettei hän ikinä ole kokenut vetoa poikiin. Olin jo jonkin aikaa miettinyt, että saattaisin olla biseksuaali (n. vuosi ennen tätä). Tutustuimme yhä enemmän toisiimme ja aloin tuntea ihastuksen tunteita häntä kohtaan. Päätimmekin sitten tavata toisessa miitissä, ja siellä suutelimme ensimmäisen kerran. (Se oli ensi suudelmani.) Olin todella iloinen asiasta ja tunsin olevani hyvin rakastunut. En ollut ennen seurustellut tai ollut jonkun kanssa. Tätä ennen olin aina ihastunut poikiin, tosin vain romanttisesti. Aloimme seurustelemaan eikä vanhempani tienneet mitään. Olin liian peloissani mitä saattaisi tapahtua, enkä halunnut erota tämän kanssa. Vanhempani ovat todella epäsuvaitsevaisia eräitä ystäviäni kohtaan, joilla on esim. mielenterveysongelmia tai ovat myös seksuaalivähemmistön jäseniä.

Hän päätti sitten tulla katsomaan minua kaukaa Itä-Suomesta Uudellemaalle saakka, vain minun takiani. Olin innoissani ja valmis menemään toisen ystäväni luo yöksi, sillä tiesin etten pystyisi majoittamaan häntä kotiini, vanhempani eivät IKINÄ olisi suostuneet. Ystäväni sitten ilomielin majoitti meidät kaksi sinne. Vanhempani olivat todella epäileväisiä asian suhteen ja tiesin että he tiesivät jo jotain. Otin silti riskin ja tein sen rakkaani vuoksi. Asiat eivät menneet kuin toivoin. Vanhempani laittoivat koko ajan viestiä kotiin tulemisesta, siitä että he ovat huolissaan, yms. Se ahdisti, stressasi ja pelotti minua. Yritin kuitenkin keskittyä siihen miksi olin lähtenyt ystävälleni. Ehdin viettää 2 pv ja 1 yön hänellä rakkaani kanssa, ja pidimme paljon hauskaa, suutelimme, koskettelimme hieman ja halailimme, kunnes isäni käski minut kotiin. Tiesin että nyt he olivat tosissaan, äitini myös jopa soitti ystäväni äidille ja piti pitkän uhkaavan saarnan hänelle. Olin niin peloissani, että mitä tulisi vastaan, masennutin myös partnerini, joka sitten itki, kun kuuli että minun oli mentävä kotiin päivää aikaisemmin vanhempieni vuoksi. Se oli elämäni pysäyttävin ilta. Jäädyin ja mieleni oli kuin kadotukseen tippunut, halusin itkeä, kadota, kuolla ja vaan päästä tilanteesta pois, niin kuin sitä ei olisi ikinä tapahtunutkaan. Kotona he pitivät pitkän puhuttelun seksuaalisuudesta, vääränlaisista ystävistä ja netin vaikutuksista. Paljastin itse, että olin seurustellut toisen tytön kanssa. Jouduin luovuttamaan puhelimeni, numeroni, ja jättämään rakkaani ja sekä ystäväni, joka alun perin auttoi minua majoittamaan partnerini, jotta voisimme olla yhdessä.

Vuoden vaihteen jälkeen jouduin aloittamaan kaiken alusta, kävin psykiatrilla, kouluterveydenhoitajalla, ja kuraattorilla. Puhuminen auttoi jonkin verran, mutten yhäkään pysty puhumaan asiasta vanhemmilleni. Pelottaa, ahdistaa ja stressaa, että joutuisin taas kokemaan kaiken sen. Pidin sen kaiken sisälläni n. 9 kk ja nyt se on tullut takaisin. Tunnen yhä vetoa exääni, ajatus toisen kanssa olemisesta tuntuu pahalta. Tiedän ettei se olisi hyvä ajatus palata siihen takaisin, mutta olen vihainen vanhemmilleni, etteivät he edes antaneet tälle mahdollisuutta, kun eivät edes tunteneet tätä. Uskon että tilanne olisi ollut toinen, jos hän olisikin ollut poika. Surettaa ja suututtaa myös, etten ollut tarpeeksi rohkea osoittamaan mitä tunnen, ja miten asiat silloin tosiaan oli. Haluaisin palata exäni kanssa yhteen, mutten halua pettää vanhempiani ja perhettäni tai aiheuttaa itselleni ahdistusta stressiä tai pelkoa. Mitä minun pitäisi tehdä? Vanhempani ovat todella epäsuvaitsevaisia, todella skeptisiä ja suojelevaisia ja uskovat että biseksuaalisuus ei ole valittavissani, että se on vain vaihe ja että olen liian nuori sellaiselle. Olen kyllä kiitollinen siitä, että he haluavat vain minun parastani. Olen puhunut vielä asiasta parin ystäväni kanssa, mutta tekisi vain niin mieli aloittaa exäni kanssa alusta iloisissa merkein, niin, ettei vanhempani pilaisi sitä ja aiheuttaisi lisää ahdistusta ja pelkoa.
Lue vastaus
Mä tarvitsen apua, ja pian.
Mä olen 17 vuotias.. tyttö, nainen, mies.. kun tietäisinkin. Nainen mä olen biologisesti, mutta mä vihaan sitä, kuinka mua kutsutaan tytöksi. Itse kuulen sen kuin mulle sanottaisiin että "haista vittu". En ole ikinä seurustellut, luultavastikkin koska en tiedä että kenen kanssa mun pitäisi olla. Moni tuttuni on ihmetellyt, kun en nauti kuunnella (tyttö) ystävieni seksikokemuksista heidän silmin, ja tullut kysymään suoraan että olenko lesbo? Se kuulostaa taas "haista paska". Mä olen ollut jo melkein 2 vuotta masentunut tämän asian takia, ja pahimmilla hetkillä halunnut satuttaa itseäni vain turhaantumisen tunteesta. Onneksi en tehnyt sitä (vielä).
On eräs tyttö, jota olen ihaillut kauan, hän on hyvä ystäväni ja poikamainen. Muutama vuosi sitten en saanut katsettani irti hänestä, mutta en edes ajatellut romantiikkaa. Nyt ajattelen. Hän ei sitä tiedä, mutta minä tiedän että hän on hetero. Haluaisin kertoa hänelle niin paljon että en ole nainen, tai minusta ei tunnu siltä toivoen että hän ymmärtäisi ja näkisi minut uudessa valossa.
Minä pidän miehistä, mutta pidän myös tästä ihmisestä. Tekeekö se minusta homon, jos joku päivä saisin olla mies? Vai olenko bi naisena että miehenä?
Musta vaan tuntuu etten jaksa tätä rataa enää kauaa.
Lue vastaus