Transsukupuolisuus
Hei, oon 14-vuotias joka identifioi itsensä transmieheksi. Mutta mä aina ajattelen, etten voi olla transmies koska must ei oo aina tuntunu siltä et oon syntyny väärään kehoon. Nää tuntemukset alko joskus 7-luokan alussa. Melkein kaikki aina kertoo netissä et ne on aina tienny olevansa jotai muuta ku se sukupuoli mihin he ovat syntyneet. Mua ahistaa. Iskä sanoo et ei pahalla mut se on vaa vaihe. Tuntuu pahalta. Tuntuu et kukaan ei ota mua tosissaan. En uskalla sanoo iskälle et kutsuis mua sillä nimellä millä oon itestäni ajatellu. En tiiä sen kantaa transihmisiin. Mutta kun mä tunnen dysforiaa omaa kehoani kohtaan. Haluun vaa itkeä. Vihaan itteeni. Vihaan kehoani. Haluisin vaa joskus ottaa sakset ja leikata rintani pois. Toki mulla on binderi, mut se ei poista sitä faktaa et mul on tissit. Mua pelottaa. En tiiä ees et saanko hormoonit täysikäsenä. Mua pelottaa se idea et joutuisin elää tässä kehossa lopun ikääni.
Hei
Seiskaluokan alussa aloit tuntemaan dysforiaa omaa kehoasi kohtaan. Vihaat kehoasi ja haluaisit leikata rintasi pois. Pelkäät että sua ei oteta vakavasti ja että saatko sit täysikäisenä hormoneja. Isäsi on sanonut että ”ei pahalla mut se on vaan vaihe”, mikä varmasti turhautti sinua.
Olet siinä iässä jossa kehossa ja mielessä tapahtuu paljon muutoksia ja siihen liittyy ristiriitaisia tuntemuksia ja ajatuksia. Silloin myös sukupuoleen liittyvä identiteetti tulee uudelleen fokukseen.
Sukupuoliristiriita tulee osalla ihmisistä tietoisuuteen alle kouluikäisillä. Tytöksi lapsena kehon perusteella määritelty lapsi samaistuu pojaksi ja pojaksi määritelty tytöksi. Osalla heistä tämä jatkuu kouluikään, murrosikään ja aikuisuuteen. Osalla se saattaa olla ohimenevää. Etukäteen sitä ei voida tietää onko se pysyvää. Tutkimuksissa on todettu että lapsen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää että vanhemmat ottavat vakavasti lapsen kokemuksen ja hyväksyvät hänet sellaisena kuin millaiseksi hän itsensä kokee.
Osa transsukupuolisista tulee tietoiseksi sukupuoliristiriidasta vasta murrosiässä ja osa sitäkin myöhemmin. Toisaalta murrosikään liittyy myös sellaista kehon muutoksiin liittyvää epämiellyttävyyttä, joka ei ole pysyvää kehodysforiaa. Tällöinkin on terveyden kannalta tärkeää, että kotona hyväksytään lapsen kokemus omasta kehostaan ja siihen liittyvästä ristiriidasta. Eli otetaan nuori ja hänen ahdistuksensa vakavasti ja hyväksytään hänet sellaisena kuin miksi hän itsensä kokee. Nuorelle on annettava tilaa tutustua itseensä ja tuntemuksiinsa vähättelemättä niitä. Silloin hän voi turvallisesti tuoda esiin eri puoliaan ilman pakottavaa tarvetta esittää jotain. Näin vähitellen nuorelle selkiytyy käsitys omasta sukupuolesta.
Transtukipisteen sivuilta löytyy hyvää tietoa sekä nuorille että vanhemmille. Ks: http://transtukipiste.fi/lapsille-ja-nuorille/
http://transtukipiste.fi/vanhemmille/
Voisit antaa vanhemmillesi tiedoksi em. linkit. Ehkä ne auttavat keskusteluissa eteenpäin.
Jussi Nissinen
Seiskaluokan alussa aloit tuntemaan dysforiaa omaa kehoasi kohtaan. Vihaat kehoasi ja haluaisit leikata rintasi pois. Pelkäät että sua ei oteta vakavasti ja että saatko sit täysikäisenä hormoneja. Isäsi on sanonut että ”ei pahalla mut se on vaan vaihe”, mikä varmasti turhautti sinua.
Olet siinä iässä jossa kehossa ja mielessä tapahtuu paljon muutoksia ja siihen liittyy ristiriitaisia tuntemuksia ja ajatuksia. Silloin myös sukupuoleen liittyvä identiteetti tulee uudelleen fokukseen.
Sukupuoliristiriita tulee osalla ihmisistä tietoisuuteen alle kouluikäisillä. Tytöksi lapsena kehon perusteella määritelty lapsi samaistuu pojaksi ja pojaksi määritelty tytöksi. Osalla heistä tämä jatkuu kouluikään, murrosikään ja aikuisuuteen. Osalla se saattaa olla ohimenevää. Etukäteen sitä ei voida tietää onko se pysyvää. Tutkimuksissa on todettu että lapsen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää että vanhemmat ottavat vakavasti lapsen kokemuksen ja hyväksyvät hänet sellaisena kuin millaiseksi hän itsensä kokee.
Osa transsukupuolisista tulee tietoiseksi sukupuoliristiriidasta vasta murrosiässä ja osa sitäkin myöhemmin. Toisaalta murrosikään liittyy myös sellaista kehon muutoksiin liittyvää epämiellyttävyyttä, joka ei ole pysyvää kehodysforiaa. Tällöinkin on terveyden kannalta tärkeää, että kotona hyväksytään lapsen kokemus omasta kehostaan ja siihen liittyvästä ristiriidasta. Eli otetaan nuori ja hänen ahdistuksensa vakavasti ja hyväksytään hänet sellaisena kuin miksi hän itsensä kokee. Nuorelle on annettava tilaa tutustua itseensä ja tuntemuksiinsa vähättelemättä niitä. Silloin hän voi turvallisesti tuoda esiin eri puoliaan ilman pakottavaa tarvetta esittää jotain. Näin vähitellen nuorelle selkiytyy käsitys omasta sukupuolesta.
Transtukipisteen sivuilta löytyy hyvää tietoa sekä nuorille että vanhemmille. Ks: http://transtukipiste.fi/lapsille-ja-nuorille/
http://transtukipiste.fi/vanhemmille/
Voisit antaa vanhemmillesi tiedoksi em. linkit. Ehkä ne auttavat keskusteluissa eteenpäin.
Jussi Nissinen