Homofobinen ystävä ja yleinen epävarmuus
Hei! Ihanaa, että löysin tällaisen neuvontasivuston. Olen 18-vuotias tyttö ja koen olevani lesbo. Joskus nuorempana pidin myös joistain pojista, mutta tunteeni eivät koskaan olleet yhtä vahvoja kuin tyttöjä kohtaan. Fantasioin aina pelkästään naisista, katselen heitä kadulla, ja haluaisin näyttää hyvältä heidän silmissään. Haluaisin kovasti seurustella tytön kanssa, kaipaan läheisyyttä ja seksiä, välillä tuskastuttavan paljon. Olen kuitenkin kaikessa täysin kokematon, eikä mahdollisuuksiakaan ole ollut..... Joskus pelkäsin, että en oikeasti olekaan lesbo, vaan tämä fantasiointi on seurausta siitä, että en tunne myöskään miehiä tai miehen kehoa, ja tunteet on helpompaa kohdistaa omaan sukupuoleeni. Eikö tämä kuitenkin kuulosta lesboudelta? En vihaa miehiä, mutta he ovat seksuaalisessa ja romanttisessa mielessä tylsiä, vaikka osa onkin esteettisesti hyvännäköisiä. Haluankin olla lesbo, sillä naiset ovat niin ihania.....
Suurin ongelmani on paras ystäväni, jolla on vahva kristillinen usko. Hän sanoo, ettei vihaa homoseksuaaleja ihmisinä, vaan vihaa heidän harrastamaansa syntiä, mutta myös se tuntuu pahalta. Hän vihaa asiaa, joka on todella suuri osa minua. En meinannut kestää juttuja, joita hän jakoi somessa avioliittoäänestyksen aikoihin. Kaiken lisäksi olin vuosikaudet ihastunut, suorastaan rakastunut häneen, noin 12-17 -vuotiaana. Tunnustin tunteeni 14-vuotiaana, ja vasta tämän jälkeen ystäväni "homoviha" alkoi. Yläasteella hän oli sen kanssa paljon aggressiivisempi, mutta nyt hieman rauhoittunut. Hänellä on jopa muitakin ei-heterokavereita. Hän on valittanut minulle, kuinka ihmiset eivät hyväksy hänen mielipiteitään, ja häntä kiusataan ja syrjitään niiden takia. Jotkut ovat tainneet pistää välitkin poikki. En tiedä, mitä sanoa tällaiseen. En ole enää rakastunut, mutta pidän hänen seurastaan, enkä halua hylätä häntä. Kuitenkin nykyään hänen ajattelemisensa ahdistaa, ja tunnen jopa vihaa. Hän uskoo olevansa oikeassa kaikessa mitä sanoo, ja on muutenkin hiukan ylimielinen. Kannattaako jatkaa ystävyyttä joka ahdistaa näin paljon? Pelkään, että joskus räjähdän hänelle ja huudan kaikki ajatukseni ulos. Toisaalta ystävyydessämme on paljon hyviä puolia, ja jos katkaisisin sen, menettäisin varmaan koko lapsuuden kaveriporukkani.
Asun hyvin pienellä paikkakunnalla, mutta käyn lukiota isommalla. Tiedän koulusta monta ei-heteroa, mutta itse olen ainakin osittain kaapissa. Vanhemmille olen kertonut, ja muutamalle muulle kaverille kertonut jotain. Jotenkin epämääräisesti pelkään muita lesboja, ja koen alemmuuden tunteita. Välttelen heidän katseitaan, ja hermostun heidän seurassaan, vaikka muuten itsetuntoni on ihan hyvä. Tuntuu, että täytyisi olla erityisen itsevarma ja upea tyttö saadakseen tyttöystävän. En ole erityisen kaunis, ja olen aivan kokematon. Kun olen ihastunut, en uskalla ottaa mitään kontaktia ihastuksen kohteeseen. Olen hakemassa opiskelemaan Helsinkiin ja erääseen toiseen isoon kaupunkiin, ja toivon että voisin aloittaa "uuden elämän" siellä. Miten voisin rohkeasti ilmaista suuntautumiseni alusta asti, ja tutustua muihin ei-heterotyttöihin? Toisaalta, haluasin olla jo nyt rehellinen kaikille kavereilleni. Kaikki tätä yhtä lukuunottamatta ovat suvaitsevaisia, joten varmaan vain panikoin turhasta.
Suurin ongelmani on paras ystäväni, jolla on vahva kristillinen usko. Hän sanoo, ettei vihaa homoseksuaaleja ihmisinä, vaan vihaa heidän harrastamaansa syntiä, mutta myös se tuntuu pahalta. Hän vihaa asiaa, joka on todella suuri osa minua. En meinannut kestää juttuja, joita hän jakoi somessa avioliittoäänestyksen aikoihin. Kaiken lisäksi olin vuosikaudet ihastunut, suorastaan rakastunut häneen, noin 12-17 -vuotiaana. Tunnustin tunteeni 14-vuotiaana, ja vasta tämän jälkeen ystäväni "homoviha" alkoi. Yläasteella hän oli sen kanssa paljon aggressiivisempi, mutta nyt hieman rauhoittunut. Hänellä on jopa muitakin ei-heterokavereita. Hän on valittanut minulle, kuinka ihmiset eivät hyväksy hänen mielipiteitään, ja häntä kiusataan ja syrjitään niiden takia. Jotkut ovat tainneet pistää välitkin poikki. En tiedä, mitä sanoa tällaiseen. En ole enää rakastunut, mutta pidän hänen seurastaan, enkä halua hylätä häntä. Kuitenkin nykyään hänen ajattelemisensa ahdistaa, ja tunnen jopa vihaa. Hän uskoo olevansa oikeassa kaikessa mitä sanoo, ja on muutenkin hiukan ylimielinen. Kannattaako jatkaa ystävyyttä joka ahdistaa näin paljon? Pelkään, että joskus räjähdän hänelle ja huudan kaikki ajatukseni ulos. Toisaalta ystävyydessämme on paljon hyviä puolia, ja jos katkaisisin sen, menettäisin varmaan koko lapsuuden kaveriporukkani.
Asun hyvin pienellä paikkakunnalla, mutta käyn lukiota isommalla. Tiedän koulusta monta ei-heteroa, mutta itse olen ainakin osittain kaapissa. Vanhemmille olen kertonut, ja muutamalle muulle kaverille kertonut jotain. Jotenkin epämääräisesti pelkään muita lesboja, ja koen alemmuuden tunteita. Välttelen heidän katseitaan, ja hermostun heidän seurassaan, vaikka muuten itsetuntoni on ihan hyvä. Tuntuu, että täytyisi olla erityisen itsevarma ja upea tyttö saadakseen tyttöystävän. En ole erityisen kaunis, ja olen aivan kokematon. Kun olen ihastunut, en uskalla ottaa mitään kontaktia ihastuksen kohteeseen. Olen hakemassa opiskelemaan Helsinkiin ja erääseen toiseen isoon kaupunkiin, ja toivon että voisin aloittaa "uuden elämän" siellä. Miten voisin rohkeasti ilmaista suuntautumiseni alusta asti, ja tutustua muihin ei-heterotyttöihin? Toisaalta, haluasin olla jo nyt rehellinen kaikille kavereilleni. Kaikki tätä yhtä lukuunottamatta ovat suvaitsevaisia, joten varmaan vain panikoin turhasta.
Hei
Viestissäsi pohdit kolmea asiaa: 1) haluat varmuutta siihen ovatko naisten herättämät tuntemukset ja fantasiat riittävä todiste seksuaalisesta suuntautumisestasi, 2) miten rohkaistua ottamaan kontaktia ei-heterotyttöihin ja 3) miten suhtautua parhaaseen ystävään joka pitää homoseksuaalisia suhteita syntinä. Tämä viimeisin ahdistaa sinua nyt eniten. Aloitan vastaukseni kuitenkin suuntautumiseen ja suhteen rakentamiseen liittyvistä kysymyksistä.
Seksuaalinen suuntautuminen selkenee vähitellen ihmiselle siten että joko miespuoliset tai naispuoliset henkilöt tai henkilöt sukupuolesta riippumatta (ei tietenkään kaikki vaan jotkut) herättävät hänessä voimakasta hyvän olon tunnetta, eroottisia tuntemuksia kehossa ja mielessä, ihastumista, rakastumista jne. Usein niihin liittyy myös fantasioita. (Osa fantasioista tosin toimii vain fantasioina eikä toimisi välttämättä todellisessa kontaktissa.) Näiden tuntemusten perusteella me sitten jossain vaiheessa uskaltaudumme lähestyä sitä ihmistä, jota katsellessa tai jonka läheisyydessä tulee erityisen voimakkaita hyvän olon tunteita niin että meinaa polvet pettää. Ensimmäinen kontakti ei välttämättä toimi kovin hyvin. Toinen ei ehkä olekaan aivan sellainen kuin oli etukäteen kuvittelut tai itse ei vaan sopinut toisen mieltymyksiin. Siitä toivottavasti toivutaan ja vähitellen löytyy se suhde, jossa molemmat viihtyvät. Näissä todellisten suhteiden testeissä sitten vahvistuu käsitys omasta seksuaalisesta suuntautumisesta. Joillakin oma suuntautuminen voi toki vielä muuttua tässä vaiheessa tai myöhemmin. Eli kyllä ne omat tunteet ovat se kompassi, jota kuuntelemalla voimme vähitellen suunnistaa kohti ihmistä, jonka kanssa haluaa ja voi jakaa itselleen tärkeimpiä tuntemuksia ja asioita, myös omaa seksuaalisuuttaan.
Kerrot että muissa yhteyksissä hyvä itsetuntosi karisee kun haluaisit lähestyä ihastuksesi kohdetta. Näin se taitaa olla suurimmalla osalla meistä ihmisistä. Alussa usein idealisoimme ihmisen johon ihastumme. Usein sitä paitsi ihastummekin ihmiseen jolla on hyvä itsetunto. Silloin sinun on hyvä muistaa että muissa tilanteissa itsetuntosi on osoittautunut ihan kelvolliseksi. Itsetuntoa voisi tässä yhteydessä verrata uimataitoon. Kontaktin ottaminen ihastuksen kohteeseen on kuin uimahyppy pelottavan korkealta. Sen voi tehdä kun tietää että kävi miten kävi (tuli vaikka mahalasku) niin pystyy uimaan joko yhdessä toisen kanssa tai takaisin rannalle ja valmistautua uuteen hyppyyn aikanaan. Ensin toki kannattaa varmistaa että pinnan alla on riittävästi turvallista tilaa (ts. että kohde on kunnollinen ihminen) niin ettei tule ruhjeita. Näin ollen rohkaisen tutustumaan juuri siihen ihmiseen josta erityisesti pidät, edellyttäen että oikeasti arvostat häntä. Sinulla voi olla jotain erityistä annettavaa hänelle.
Kerrot että pidät pitkäaikaisen ystäväsi seurasta, vaikka hän suhtautuu kielteisesti homoseksuaalisiin suhteisiin, etkä halua hylätä häntä. Nykyään hänen ajattelemisensa kuitenkin ahdistaa sinua, ja tunnet jopa vihaa. Hän uskoo olevansa oikeassa kaikessa mitä sanoo, ja sanoo tulevansa sen vuoksi syrjityksi. Hän hyvin suoraan haastaa sinua omilla mielipiteillään ja koet että hän asettaa itsensä muiden yläpuolelle ja tekee samalla itsestään marttyyriä kun häntä konfrontoidaan. Mitä ajattelet siitä että sinulla on oikeus haastaa häntä kertomalla siitä miten hänen sanansa loukkaavat sinua? Hyvän ystävyyden yksi tunnusmerkki on se että keskeisissä asioissa ollaan tinkimättömän rehellisiä. Silloin se antaa kummallekin tukea kasvulle. Teidän ei tarvitse olla samaa mieltä mutta jos toinen loukkaa toistuvasti toisen syvimpiä tunteita, se ei ole hyväksi kummallekaan. Sinun ei todellakaan tarvitse hylätä ystävääsi mutta sinun ei kannata jäädä makaamaan tuleen hänen asenteittensa edessä. Kenen ehdoilla ystävyytenne arki sujuu? Kuka tekee aloitteita? Uskallatteko olla eri mieltä? Voitko kertoa hänelle että arvostat teidän välistä ystävyyttä mutta että hänen asenteensa homoseksuaalisuutta kohtaan satuttaa sinua syvästi. Että hän ei voi ulkopuolelta tulla sanomaan mikä on sinulle oikein ja totta. Kerro hänelle että toivoisit voivasi jakaa ihmissuhteisiisi liittyvä ilot ja surut hänen kanssaan rehellisesti. Jos se on hänelle liikaa, niin miettikää yhdessä missä muodossa ystävyytenne voisi jatkua ja millä tavalla olette toisillenne edelleen tärkeitä.
Jos tämän ystäväsi seurassa et voi turvallisesti kertoa omista ihastuksistasi niin toivottavasti sinulla on joku toinen jolle voit. Ellei niin mieti kenestä olisi sinulle sellainen? Silloin ulostulo omana itsenä muille ja tutustumien ihastusten kohteisiin on monin verroin turvallisempaa, kun on ystävä jonka kanssa voi jakaa ilot ja surut.
Hyvää jatkoa toivottaen
Jussi Nissinen
Viestissäsi pohdit kolmea asiaa: 1) haluat varmuutta siihen ovatko naisten herättämät tuntemukset ja fantasiat riittävä todiste seksuaalisesta suuntautumisestasi, 2) miten rohkaistua ottamaan kontaktia ei-heterotyttöihin ja 3) miten suhtautua parhaaseen ystävään joka pitää homoseksuaalisia suhteita syntinä. Tämä viimeisin ahdistaa sinua nyt eniten. Aloitan vastaukseni kuitenkin suuntautumiseen ja suhteen rakentamiseen liittyvistä kysymyksistä.
Seksuaalinen suuntautuminen selkenee vähitellen ihmiselle siten että joko miespuoliset tai naispuoliset henkilöt tai henkilöt sukupuolesta riippumatta (ei tietenkään kaikki vaan jotkut) herättävät hänessä voimakasta hyvän olon tunnetta, eroottisia tuntemuksia kehossa ja mielessä, ihastumista, rakastumista jne. Usein niihin liittyy myös fantasioita. (Osa fantasioista tosin toimii vain fantasioina eikä toimisi välttämättä todellisessa kontaktissa.) Näiden tuntemusten perusteella me sitten jossain vaiheessa uskaltaudumme lähestyä sitä ihmistä, jota katsellessa tai jonka läheisyydessä tulee erityisen voimakkaita hyvän olon tunteita niin että meinaa polvet pettää. Ensimmäinen kontakti ei välttämättä toimi kovin hyvin. Toinen ei ehkä olekaan aivan sellainen kuin oli etukäteen kuvittelut tai itse ei vaan sopinut toisen mieltymyksiin. Siitä toivottavasti toivutaan ja vähitellen löytyy se suhde, jossa molemmat viihtyvät. Näissä todellisten suhteiden testeissä sitten vahvistuu käsitys omasta seksuaalisesta suuntautumisesta. Joillakin oma suuntautuminen voi toki vielä muuttua tässä vaiheessa tai myöhemmin. Eli kyllä ne omat tunteet ovat se kompassi, jota kuuntelemalla voimme vähitellen suunnistaa kohti ihmistä, jonka kanssa haluaa ja voi jakaa itselleen tärkeimpiä tuntemuksia ja asioita, myös omaa seksuaalisuuttaan.
Kerrot että muissa yhteyksissä hyvä itsetuntosi karisee kun haluaisit lähestyä ihastuksesi kohdetta. Näin se taitaa olla suurimmalla osalla meistä ihmisistä. Alussa usein idealisoimme ihmisen johon ihastumme. Usein sitä paitsi ihastummekin ihmiseen jolla on hyvä itsetunto. Silloin sinun on hyvä muistaa että muissa tilanteissa itsetuntosi on osoittautunut ihan kelvolliseksi. Itsetuntoa voisi tässä yhteydessä verrata uimataitoon. Kontaktin ottaminen ihastuksen kohteeseen on kuin uimahyppy pelottavan korkealta. Sen voi tehdä kun tietää että kävi miten kävi (tuli vaikka mahalasku) niin pystyy uimaan joko yhdessä toisen kanssa tai takaisin rannalle ja valmistautua uuteen hyppyyn aikanaan. Ensin toki kannattaa varmistaa että pinnan alla on riittävästi turvallista tilaa (ts. että kohde on kunnollinen ihminen) niin ettei tule ruhjeita. Näin ollen rohkaisen tutustumaan juuri siihen ihmiseen josta erityisesti pidät, edellyttäen että oikeasti arvostat häntä. Sinulla voi olla jotain erityistä annettavaa hänelle.
Kerrot että pidät pitkäaikaisen ystäväsi seurasta, vaikka hän suhtautuu kielteisesti homoseksuaalisiin suhteisiin, etkä halua hylätä häntä. Nykyään hänen ajattelemisensa kuitenkin ahdistaa sinua, ja tunnet jopa vihaa. Hän uskoo olevansa oikeassa kaikessa mitä sanoo, ja sanoo tulevansa sen vuoksi syrjityksi. Hän hyvin suoraan haastaa sinua omilla mielipiteillään ja koet että hän asettaa itsensä muiden yläpuolelle ja tekee samalla itsestään marttyyriä kun häntä konfrontoidaan. Mitä ajattelet siitä että sinulla on oikeus haastaa häntä kertomalla siitä miten hänen sanansa loukkaavat sinua? Hyvän ystävyyden yksi tunnusmerkki on se että keskeisissä asioissa ollaan tinkimättömän rehellisiä. Silloin se antaa kummallekin tukea kasvulle. Teidän ei tarvitse olla samaa mieltä mutta jos toinen loukkaa toistuvasti toisen syvimpiä tunteita, se ei ole hyväksi kummallekaan. Sinun ei todellakaan tarvitse hylätä ystävääsi mutta sinun ei kannata jäädä makaamaan tuleen hänen asenteittensa edessä. Kenen ehdoilla ystävyytenne arki sujuu? Kuka tekee aloitteita? Uskallatteko olla eri mieltä? Voitko kertoa hänelle että arvostat teidän välistä ystävyyttä mutta että hänen asenteensa homoseksuaalisuutta kohtaan satuttaa sinua syvästi. Että hän ei voi ulkopuolelta tulla sanomaan mikä on sinulle oikein ja totta. Kerro hänelle että toivoisit voivasi jakaa ihmissuhteisiisi liittyvä ilot ja surut hänen kanssaan rehellisesti. Jos se on hänelle liikaa, niin miettikää yhdessä missä muodossa ystävyytenne voisi jatkua ja millä tavalla olette toisillenne edelleen tärkeitä.
Jos tämän ystäväsi seurassa et voi turvallisesti kertoa omista ihastuksistasi niin toivottavasti sinulla on joku toinen jolle voit. Ellei niin mieti kenestä olisi sinulle sellainen? Silloin ulostulo omana itsenä muille ja tutustumien ihastusten kohteisiin on monin verroin turvallisempaa, kun on ystävä jonka kanssa voi jakaa ilot ja surut.
Hyvää jatkoa toivottaen
Jussi Nissinen