Sukupuolettomuus
Hei! Olen 21-vuotias tyttö ja olen murrosiästä asti kokenut, etten halua olla feminiininen enkä maskuliininen. Kun aloin lähestyä teini-ikää ja äiti alkoi puhua naiseudesta ja kannustaa minua näyttämän kauniilta, minua ahdisti kamalasti. Halusin mahdollisimman kauas kaikesta naisellisesta ja jätin tahallani ulkonäköni huomiotta. Pukeuduin isoihin vaatteisiin, koska minusta tuntui pelottavalta näyttää kehoni muille. En koskaan halunnut olla poikamainen tai yrittänyt näyttää pojalta - halusin vain eroon kaikesta naiseuteen liittyvästä. Myöhemmin lukiossa aloin meikata ja pukeutua siroihin vaatteisiin, mutta tein sen lähinnä, koska tunsin alemmuutta naistellisempien kavereideni rinnalla. Naiselliselta näyttäminen ei koskaan saanut minua tuntemaan oloani erityisen mukavalta, vaan tuntui, että olin käärinyt itseni lainavaatteisiin, jotka puristivat joka puolelta. Meikki kasvoilla tuntui jonkinlaiselta maskilta. En kokenut, että ulkonäössäni ilmeni mitään sisäisestä maailmastani. Kun menin yliopistoon, aloin pukeutua rennommin ja löysin itseni akateemisista asioista. Tein kokeiluja ulkonäköni suhteen ja pukeuduin joskus korostetun poikamaisesti. Sekin sai kuitenkin oloni tuntumaan hyvin epämukavalta. Sitten yhtenä päivänä näin netissä videon naisesta, joka koki olevansa sukupuoleton. Ajattelin, että siinä se vastaus on; olen sukupuoleton. Tiedän, että tältä minusta tuntuu, mutten ole kuitenkaan löytänyt asialle mitään tieteellistä todistusta. Tiedän, että esimerkiksi homoseksuaalisuus ja transseksuaalisuus ovat kummatkin kehon omasta hormonitasapainosta johtuvia juttuja, mutta sukupuolettomuudelle en ole löytänyt mitään selitystä. Voisiko tällä olla jotain tekemistä sen kanssa, että olen biseksuaalinen?
Hei J
Olet murrosiästä asti kokenut, että et löydä itsestäsi samaistumista sen paremmin feminiinisyyteen kuin maskuliinisuuteenkaan. Olet löytänyt myöhemmin sukupuolettomuus -käsitteen ja olet kokenut sen parhaiten kuvaavan sisäistä olemustasi. Nyt etsit sille tieteellistä vahvistusta saadaksesi selville, mistä oikein on kyse. Sukupuolikokemukseen liittyvissä asioissa yksiselitteisiä tieteellisesti todennettuja vastauksia ei ole. Toteat että homoseksuaalisuus ja transsukupuolisuus ovat kehon hormonitasapainosta johtuvia juttuja. Äidin raskauden aikaisella hormonitasapainolla saattaa olla vaikutusta aivojen kehitykseen ja sen kautta myös sekä sikiön sukupuoliominaisuuksien että seksuaalisen suuntautumisen kehitykseen, mutta sitäkään ei ole voitu lopullisesti vahvistaa. Sen lisäksi on sekä synnynnäisiä että syntymän jälkeisiä vuorovaikutustekijöitä, jotka vaikuttavat sekä sukupuolikokemuksen että seksuaalisen suuntautumisen kehitykseen. Voidaankin sanoa, että kummankin kohdalla meillä ihmisillä on aina yksilöllinen kooste monista toisiinsa vaikuttavista tekijöistä (kromosomit, geeniperimä, raskauden aikainen ja sen jälkeinen hormonitasapaino, sukupuolittuneet odotukset kasvatuksessa, psykologinen kehitys, kulttuuriset tekijät jne.).
Mitä avoimemmin ihmiset ovat tutustuneet omaan sukupuolikokemukseensa, sitä enemmän on syntynyt siihen liittyviä käsitteitä: transsukupuolisuus (jota ennen kutsuttiin transseksuaalisuudeksi), transvestisuus, naismaskuliinisuus, miesfeminiinisyys, cissukupoulisuus, androgynia, miesmaskuliinisuus, naisfeminiinisyys, muunsukupuolisuus ja sukupuolettomuus. Sara Heinämaa on todennut, että sekä seksuaalisuudessa että sukupuolessa hyvin paljon jää aistisuuden tasolle, jolloin sen tarkka käsitteellinen kuvaaminen ei onnistu. Sukupuolikokemusta voisi olla viisainta lähestyä mieluummin fenomenologisesti kuin analyyttisesti, antaen totuusarvo kunkin rikkaalle kokemukselle itsestään.
On hyvä, että tilanteesi on selkiytynyt sukupuolettomuus -käsitteen avulla. Näin voit paremmin sijoittaa itsesi suhteessa toisiin ihmisiin ja löytää toisia, joilla on vastaava kokemus. Mietit sitä, liittykö sukupuolettomuutesi biseksuaalisuuteesi. Niiden ei tarvitse olla ”sidoksissa” toisiinsa, mutta niiden yhdistelmä on hyvin ymmärrettävä. Seurustelusuhteet saattaisivat toimia silloin parhaiten sellaisten henkilöiden kanssa, joille toisen sukupuolittaminen mieheksi tai naiseksi ei ole keskeistä seksuaaliselle ja/tai romanttiselle kiinnostukselle. Esimerkiksi panseksuaaliksi identifioituvat ovat kiinnostuneita ihmisistä riippumatta heidän sukupuoli-identiteettistään.
Transtukipisteellä on vertaisryhmiä sukupuolen moninaisuuden eri vivahteita edustaville ihmisille (mukaan lukien sukupuolettomuus). Heidän sivustoltaan löytyy tietoa sukupuolen moninaisuuteen liittyvistä käsitteistä: transtukipiste.fi. Myös joillakin Setan paikallisjärjestöillä on vertaistukiryhmiä sukupuolikokemusten moninaisuuteen liittyen. Myös niistä on kooste transtukipisteen sivustolla.
Jussi Nissinen
Olet murrosiästä asti kokenut, että et löydä itsestäsi samaistumista sen paremmin feminiinisyyteen kuin maskuliinisuuteenkaan. Olet löytänyt myöhemmin sukupuolettomuus -käsitteen ja olet kokenut sen parhaiten kuvaavan sisäistä olemustasi. Nyt etsit sille tieteellistä vahvistusta saadaksesi selville, mistä oikein on kyse. Sukupuolikokemukseen liittyvissä asioissa yksiselitteisiä tieteellisesti todennettuja vastauksia ei ole. Toteat että homoseksuaalisuus ja transsukupuolisuus ovat kehon hormonitasapainosta johtuvia juttuja. Äidin raskauden aikaisella hormonitasapainolla saattaa olla vaikutusta aivojen kehitykseen ja sen kautta myös sekä sikiön sukupuoliominaisuuksien että seksuaalisen suuntautumisen kehitykseen, mutta sitäkään ei ole voitu lopullisesti vahvistaa. Sen lisäksi on sekä synnynnäisiä että syntymän jälkeisiä vuorovaikutustekijöitä, jotka vaikuttavat sekä sukupuolikokemuksen että seksuaalisen suuntautumisen kehitykseen. Voidaankin sanoa, että kummankin kohdalla meillä ihmisillä on aina yksilöllinen kooste monista toisiinsa vaikuttavista tekijöistä (kromosomit, geeniperimä, raskauden aikainen ja sen jälkeinen hormonitasapaino, sukupuolittuneet odotukset kasvatuksessa, psykologinen kehitys, kulttuuriset tekijät jne.).
Mitä avoimemmin ihmiset ovat tutustuneet omaan sukupuolikokemukseensa, sitä enemmän on syntynyt siihen liittyviä käsitteitä: transsukupuolisuus (jota ennen kutsuttiin transseksuaalisuudeksi), transvestisuus, naismaskuliinisuus, miesfeminiinisyys, cissukupoulisuus, androgynia, miesmaskuliinisuus, naisfeminiinisyys, muunsukupuolisuus ja sukupuolettomuus. Sara Heinämaa on todennut, että sekä seksuaalisuudessa että sukupuolessa hyvin paljon jää aistisuuden tasolle, jolloin sen tarkka käsitteellinen kuvaaminen ei onnistu. Sukupuolikokemusta voisi olla viisainta lähestyä mieluummin fenomenologisesti kuin analyyttisesti, antaen totuusarvo kunkin rikkaalle kokemukselle itsestään.
On hyvä, että tilanteesi on selkiytynyt sukupuolettomuus -käsitteen avulla. Näin voit paremmin sijoittaa itsesi suhteessa toisiin ihmisiin ja löytää toisia, joilla on vastaava kokemus. Mietit sitä, liittykö sukupuolettomuutesi biseksuaalisuuteesi. Niiden ei tarvitse olla ”sidoksissa” toisiinsa, mutta niiden yhdistelmä on hyvin ymmärrettävä. Seurustelusuhteet saattaisivat toimia silloin parhaiten sellaisten henkilöiden kanssa, joille toisen sukupuolittaminen mieheksi tai naiseksi ei ole keskeistä seksuaaliselle ja/tai romanttiselle kiinnostukselle. Esimerkiksi panseksuaaliksi identifioituvat ovat kiinnostuneita ihmisistä riippumatta heidän sukupuoli-identiteettistään.
Transtukipisteellä on vertaisryhmiä sukupuolen moninaisuuden eri vivahteita edustaville ihmisille (mukaan lukien sukupuolettomuus). Heidän sivustoltaan löytyy tietoa sukupuolen moninaisuuteen liittyvistä käsitteistä: transtukipiste.fi. Myös joillakin Setan paikallisjärjestöillä on vertaistukiryhmiä sukupuolikokemusten moninaisuuteen liittyen. Myös niistä on kooste transtukipisteen sivustolla.
Jussi Nissinen