Polyamoria
Hei!
Olen kolmekymppinen avioliitossa elävä kotiäiti. Minua on vaivannut pitkään omat ajatukseni perinteisestä avioliitosta, miten minä en ehkä kykenekään olemaan kelvollinen vaimo. Koen olevani polyamoristi, tai polyseksuaali tai jokin vastaava.. On vaikea löytää tästä tietoa netistä suomeksi, suomi24 ei ainakaan ole hyvä linkki siihen.. Mutta sen kautta löysin kuitenkin tämän sivuston, tämä vaikuttaa tarpeelliselta ja hyvältä palvelulta, kiitos teille työstänne. :)
Mutta omaan asiaani. Minun on vaikea elää avioliitossa polyna. Mieheni on avoin asioille, mutta ei ymmärrä. Olen selittänyt miehelleni, että minun on vaikea kuvitella, että me, siis VAIN ME, olemme loppuelämämme yhdessä. Että kun laitoin sormuksen sormeeni, yhtäkkiä minun omistusoikeus siirtyikin miehelleni. Ettei kukaan muu koskaan missään ikinä saisi minua rakastaa, enkä minä ketään muuta kuin miestäni. Että avioliitossa ei olisikaan kyse rakkaudesta, vaan toisen omistamisesta. Tämä ajatus tuntuu minusta ahdistavalta. Rakastan miestäni, minulla ei ole tällä hetkellä muita miehiä, enkä haluakaan, enkä ehdikään, meillä on neljä lasta! Mutta jossain vaiheessa elämää, miksei? Ei se olisi pois minun rakkaudestani miestäni kohtaan. Näin siis minä ajattelen. Ajatuksissani minä olen mieheni kanssa avioliitossa hautaan saakka, mutta siihen kuvioon mahtuu myös muita. Sallin tämän myös miehelleni, en koe mustasukkaisuutta, en ole koskaan ollut mustasukkainen.
Mieheni koki asian aluksi siten, etten rakasta häntä tarpeeksi. Yritin selittää asiaa auki hänelle, mutta se on vaikeaa, kun ei ihan itsekään ole päässyt perille, mitä haluan. Selitin asian niin, ettei minun rakkauteni ole sellainen "pala", mikä pienenee, kun annan sitä ihmisille pois. Selitin asian lasten kautta, meillä on monta lasta ja kaikkia niitä me rakastamme, eikä se rakkauden määrä pienene sitä mukaa, kun lapsia syntyy (eli ihan kuin viimeiselle lapselle jäisi vähemmän rakkautta kuin muille ja rakkaus voisi loppua jossain vaiheessa). Koska mieheni on kokeilunhaluinen ja sinänsä avoin seksuaalisesti monille asioille, hän aloitti kanssani avoimen suhteen. Se tosin tarkoitti sitä, että hän hankki yhdenillanjutun itselleen. Tämä oli kyllä minulle ihan fine. Mutta sitten mieheni päättikin, että nyt tämä "kokeilu" lopetetaan. Minulla ei ollut mitään juttuja, ajattelin, että jos mies kuin tottuisi ajatukseen, niin ehkä sitten joskus minullakin voisi olla jotain suhteita, tai meillä yhdessä.
Nyt mies on sitä mieltä, että olemme vain me kahdestaan, emmekä ole asiasta puhuneet sen koommin. Minua asia kuitenkin ahdistaa jollain tasolla. Koen sellaista painostavaa tunnetta rinnassani, kun alan ajattelemaan näitä asioita, koko loppuelämä kahdestaan. Yritän olla ajattelematta, mutta ne tulevat väkisin mieleeni.
Minulla on romanttisia ajatuksia joihinkin miehiin, mutta en halua pettää miestäni, koen sen olevan väärin. En halua myöskään erota, koska rakastan miestäni ja meillä on perhe. En myöskään halua aloittaa rinnakkaissuhdetta nyt, koska meillä on lapsia. Ymmärrän täysin tämän asian, lapseni haluavat normaalin perheen. Enkä ole ajatellutkaan, että nyt mitään touhuisinkaan. Sitten kun lapset ovat isoja ja elävät omaa elämäänsä, silloin minä voisin aloittaa oman elämäni sellaisena kuin itse haluan. Jotenkin näin ajattelen. Tavallaan suljen osan itsestäni johonkin piiloon, ja odotan aikaa kun saan päästää sen ulos. Sitten kuitenkin mietin, että onko tämä ihan reilua minua itseäni kohtaan? Kuinka voisin helpottaa oloani? Mistä saisin jotain keskusteluapua tai vertaistukea tällaiseen ongelmaan?
Olen kolmekymppinen avioliitossa elävä kotiäiti. Minua on vaivannut pitkään omat ajatukseni perinteisestä avioliitosta, miten minä en ehkä kykenekään olemaan kelvollinen vaimo. Koen olevani polyamoristi, tai polyseksuaali tai jokin vastaava.. On vaikea löytää tästä tietoa netistä suomeksi, suomi24 ei ainakaan ole hyvä linkki siihen.. Mutta sen kautta löysin kuitenkin tämän sivuston, tämä vaikuttaa tarpeelliselta ja hyvältä palvelulta, kiitos teille työstänne. :)
Mutta omaan asiaani. Minun on vaikea elää avioliitossa polyna. Mieheni on avoin asioille, mutta ei ymmärrä. Olen selittänyt miehelleni, että minun on vaikea kuvitella, että me, siis VAIN ME, olemme loppuelämämme yhdessä. Että kun laitoin sormuksen sormeeni, yhtäkkiä minun omistusoikeus siirtyikin miehelleni. Ettei kukaan muu koskaan missään ikinä saisi minua rakastaa, enkä minä ketään muuta kuin miestäni. Että avioliitossa ei olisikaan kyse rakkaudesta, vaan toisen omistamisesta. Tämä ajatus tuntuu minusta ahdistavalta. Rakastan miestäni, minulla ei ole tällä hetkellä muita miehiä, enkä haluakaan, enkä ehdikään, meillä on neljä lasta! Mutta jossain vaiheessa elämää, miksei? Ei se olisi pois minun rakkaudestani miestäni kohtaan. Näin siis minä ajattelen. Ajatuksissani minä olen mieheni kanssa avioliitossa hautaan saakka, mutta siihen kuvioon mahtuu myös muita. Sallin tämän myös miehelleni, en koe mustasukkaisuutta, en ole koskaan ollut mustasukkainen.
Mieheni koki asian aluksi siten, etten rakasta häntä tarpeeksi. Yritin selittää asiaa auki hänelle, mutta se on vaikeaa, kun ei ihan itsekään ole päässyt perille, mitä haluan. Selitin asian niin, ettei minun rakkauteni ole sellainen "pala", mikä pienenee, kun annan sitä ihmisille pois. Selitin asian lasten kautta, meillä on monta lasta ja kaikkia niitä me rakastamme, eikä se rakkauden määrä pienene sitä mukaa, kun lapsia syntyy (eli ihan kuin viimeiselle lapselle jäisi vähemmän rakkautta kuin muille ja rakkaus voisi loppua jossain vaiheessa). Koska mieheni on kokeilunhaluinen ja sinänsä avoin seksuaalisesti monille asioille, hän aloitti kanssani avoimen suhteen. Se tosin tarkoitti sitä, että hän hankki yhdenillanjutun itselleen. Tämä oli kyllä minulle ihan fine. Mutta sitten mieheni päättikin, että nyt tämä "kokeilu" lopetetaan. Minulla ei ollut mitään juttuja, ajattelin, että jos mies kuin tottuisi ajatukseen, niin ehkä sitten joskus minullakin voisi olla jotain suhteita, tai meillä yhdessä.
Nyt mies on sitä mieltä, että olemme vain me kahdestaan, emmekä ole asiasta puhuneet sen koommin. Minua asia kuitenkin ahdistaa jollain tasolla. Koen sellaista painostavaa tunnetta rinnassani, kun alan ajattelemaan näitä asioita, koko loppuelämä kahdestaan. Yritän olla ajattelematta, mutta ne tulevat väkisin mieleeni.
Minulla on romanttisia ajatuksia joihinkin miehiin, mutta en halua pettää miestäni, koen sen olevan väärin. En halua myöskään erota, koska rakastan miestäni ja meillä on perhe. En myöskään halua aloittaa rinnakkaissuhdetta nyt, koska meillä on lapsia. Ymmärrän täysin tämän asian, lapseni haluavat normaalin perheen. Enkä ole ajatellutkaan, että nyt mitään touhuisinkaan. Sitten kun lapset ovat isoja ja elävät omaa elämäänsä, silloin minä voisin aloittaa oman elämäni sellaisena kuin itse haluan. Jotenkin näin ajattelen. Tavallaan suljen osan itsestäni johonkin piiloon, ja odotan aikaa kun saan päästää sen ulos. Sitten kuitenkin mietin, että onko tämä ihan reilua minua itseäni kohtaan? Kuinka voisin helpottaa oloani? Mistä saisin jotain keskusteluapua tai vertaistukea tällaiseen ongelmaan?
Hei
Nostit esiin hyvin tärkeän asian: Mitä parisuhde tai rakkaussuhde kenellekin tarkoittaa, mitä siihen kuuluu ja mitä se sulkee pois. Usein siihen liitetään uskollisuuden käsite, ja sillä tarkoitetaan tavallisesti sekä seksuaalista että romanttista keskinäistä uskollisuutta. Uskollisuus sulkee silloin ulkopuolisen seksi- ja eroottisen rakkaussuhteen pois. Moniin parisuhteen rituaaleihin sisältyy tällainen uskollisuuden vala. Useille tämä uskollisuuden ajatus tuo mukanaan turvallisuuden tunteen: minun ei tarvitse enää kilpailla muiden kanssa romanttisesta ja eroottisesta suhteestani kumppaniini. Tähän uskollisuusodotukseen liittyy usein luottamus siihen, että voimme yhdessä saada ja kasvattaa lapset. Parisuhde on monille myös osa sosiaalista asemaa. Parisuhteen myötä kukin saa tietyn statuksen toisten silmissä ja siihen usein liitetään oletus että ”he kuuluvat nyt toisilleen eikä kukaan saa mennä siihen väliin”.
Polyamoria haastaa näitä turvallisuushakuisia ajattelumalleja. Polyamoriassa ajatellaan, että eroottisen tai romanttisen rakkauden määrä yhtä ihmistä kohtaan ei vähene siitä, että sitä kokee myös joitakuita muita kohtaan, vaan joskus ne voivat jopa vahvistaa toisiaan mahdollistamalla kullekin täyteläisen elämän. Polyamoria ei tarkoita avointa suhdetta, jossa kumppanukset harrastavat irtosuhteita. Useimmille siinä on kyse ei salatuista vaan hyväksytyistä seksuaalisista/eroottisista/seksuaalisista suhteista tiettyjen ihmisten välillä. Siinä siis osapuolet tuntevat toisensa ja arvostavat toinen toistensa aseman suhteessa läheisiinsä. Tällainen suhde edellyttää entistä suurempaa luottamusta toinen toisiinsa. Siinä kultakin odotetaan siinä määrin hyvää itsetuntoa ja itsetuntemusta, että voi luottaa omaan merkityksellisyyteen toisen elämässä, vaikka hänellä on merkityksellinen romanttinen ja/tai seksuaalinen tunne myös toiseen tai toisiin henkilöihin.
Yleinen asennoituminen polyamorisiin suhteisiin sisältää monenlaisia ennakkoluuloja, oletuksia ja pelkoja. Monille päällimmäinen kysymys on: voiko sellainen oikeasti toimia? Miten itse kukin hallitsee mustasukkaisuuden tunteet, joita eittämättä voi syntyä? Miten keskinäinen huomio jaetaan niin että joku ei jää yksin kärsimään? Miten kukin osaa jakaa aikaansa toisten kanssa riittävät tasapuolisesti. Miten se vaikuttaa lasten turvallisuuden tunteeseen ja kiintymyssuhteisiin? Monilla voi nousta mieleen myös huoli omasta sosiaalisesta statuksesta. Miltä se näyttää ulospäin, jos kumppanini liikkuu toisen kumppanin seurassa keskinäisen suhteensa osoittaen? Mitä lähisukulaiset, naapurit, työkaverit jne. sen tulkitsevat?
Näistä ennakkoluuloista huolimatta Suomesta löytyy lukuisia polyamorisia suhdeverkostoja. Ne suhteet toimivat, kunhan kukin kantaa vastuullisesti huolta omista tunteistaan ja rajoistaan ja kykenee ottamaan riittävästi huomioon toinen toistensa tunteet ja tarpeet. Sekä rajoista että tarpeista on voitava keskustella avoimesti toisia syyllistämättä. Netistä löytyy monisuhteisuusfoorumi: polyamoria.fi/foorumi. Siellä käydään keskustelua monisuhteisuuteen liittyvistä ajatuksista ja kokemuksista.
Olet huolissasi siitä, toimitko itseäsi kohtaan oikein, jos suljet itseltäsi pois monisuhteisuuteen liittyvän mahdollisuuden rauhoittaaksesi miestäsi ja turvataksesi hyvän parisuhteen hänen kanssaan. Jos ymmärsin oikein, sinulla ei ole tällä hetkellä tarvetta muodostaa romanttista/eroottista/seksuaalista suhdetta kenenkään muun kanssa, vaan kyse on pikemminkin siitä, että et halua kokea olevasi kenenkään omaisuutta. Haluat kokea olevasi itsenäinen ihminen, joka rakastaa kumppaniaan pyrkimättä omistamaan ketään omakseen. Oletan että se antaisi sinulle avaramman ja itsenäisemmän olon. Hyvään parisuhteeseen voikin hyvin sisältyä sekä keskinäistä kuuluvuutta että kunkin itsenäisyyttä. Kullekin on varmasti tärkeää varmistua, että toinen oikeasti välittää minusta ja on tukenani silloin kun minulla on vaikeaa ja että olen hänelle oikeasti rakas. Se varmuus rakentuu vähitellen, kun kumpikin uskaltautuu avautumaan toisilleen kiintymyssuhteeseen liittyvistä sisäisistä ja ulkoisista peloistaan niin että kumpikin tulee aidosti kuulluksi. Kun keskinäinen rehellinen toista kunnioittava avoimuus ja riittävä varmuus omasta merkityksestä toiselle on saavutettu, niin ehkäpä muut tunnesuhteet eivät tunnu enää niin vaarallisilta.
Jussi Nissinen
Nostit esiin hyvin tärkeän asian: Mitä parisuhde tai rakkaussuhde kenellekin tarkoittaa, mitä siihen kuuluu ja mitä se sulkee pois. Usein siihen liitetään uskollisuuden käsite, ja sillä tarkoitetaan tavallisesti sekä seksuaalista että romanttista keskinäistä uskollisuutta. Uskollisuus sulkee silloin ulkopuolisen seksi- ja eroottisen rakkaussuhteen pois. Moniin parisuhteen rituaaleihin sisältyy tällainen uskollisuuden vala. Useille tämä uskollisuuden ajatus tuo mukanaan turvallisuuden tunteen: minun ei tarvitse enää kilpailla muiden kanssa romanttisesta ja eroottisesta suhteestani kumppaniini. Tähän uskollisuusodotukseen liittyy usein luottamus siihen, että voimme yhdessä saada ja kasvattaa lapset. Parisuhde on monille myös osa sosiaalista asemaa. Parisuhteen myötä kukin saa tietyn statuksen toisten silmissä ja siihen usein liitetään oletus että ”he kuuluvat nyt toisilleen eikä kukaan saa mennä siihen väliin”.
Polyamoria haastaa näitä turvallisuushakuisia ajattelumalleja. Polyamoriassa ajatellaan, että eroottisen tai romanttisen rakkauden määrä yhtä ihmistä kohtaan ei vähene siitä, että sitä kokee myös joitakuita muita kohtaan, vaan joskus ne voivat jopa vahvistaa toisiaan mahdollistamalla kullekin täyteläisen elämän. Polyamoria ei tarkoita avointa suhdetta, jossa kumppanukset harrastavat irtosuhteita. Useimmille siinä on kyse ei salatuista vaan hyväksytyistä seksuaalisista/eroottisista/seksuaalisista suhteista tiettyjen ihmisten välillä. Siinä siis osapuolet tuntevat toisensa ja arvostavat toinen toistensa aseman suhteessa läheisiinsä. Tällainen suhde edellyttää entistä suurempaa luottamusta toinen toisiinsa. Siinä kultakin odotetaan siinä määrin hyvää itsetuntoa ja itsetuntemusta, että voi luottaa omaan merkityksellisyyteen toisen elämässä, vaikka hänellä on merkityksellinen romanttinen ja/tai seksuaalinen tunne myös toiseen tai toisiin henkilöihin.
Yleinen asennoituminen polyamorisiin suhteisiin sisältää monenlaisia ennakkoluuloja, oletuksia ja pelkoja. Monille päällimmäinen kysymys on: voiko sellainen oikeasti toimia? Miten itse kukin hallitsee mustasukkaisuuden tunteet, joita eittämättä voi syntyä? Miten keskinäinen huomio jaetaan niin että joku ei jää yksin kärsimään? Miten kukin osaa jakaa aikaansa toisten kanssa riittävät tasapuolisesti. Miten se vaikuttaa lasten turvallisuuden tunteeseen ja kiintymyssuhteisiin? Monilla voi nousta mieleen myös huoli omasta sosiaalisesta statuksesta. Miltä se näyttää ulospäin, jos kumppanini liikkuu toisen kumppanin seurassa keskinäisen suhteensa osoittaen? Mitä lähisukulaiset, naapurit, työkaverit jne. sen tulkitsevat?
Näistä ennakkoluuloista huolimatta Suomesta löytyy lukuisia polyamorisia suhdeverkostoja. Ne suhteet toimivat, kunhan kukin kantaa vastuullisesti huolta omista tunteistaan ja rajoistaan ja kykenee ottamaan riittävästi huomioon toinen toistensa tunteet ja tarpeet. Sekä rajoista että tarpeista on voitava keskustella avoimesti toisia syyllistämättä. Netistä löytyy monisuhteisuusfoorumi: polyamoria.fi/foorumi. Siellä käydään keskustelua monisuhteisuuteen liittyvistä ajatuksista ja kokemuksista.
Olet huolissasi siitä, toimitko itseäsi kohtaan oikein, jos suljet itseltäsi pois monisuhteisuuteen liittyvän mahdollisuuden rauhoittaaksesi miestäsi ja turvataksesi hyvän parisuhteen hänen kanssaan. Jos ymmärsin oikein, sinulla ei ole tällä hetkellä tarvetta muodostaa romanttista/eroottista/seksuaalista suhdetta kenenkään muun kanssa, vaan kyse on pikemminkin siitä, että et halua kokea olevasi kenenkään omaisuutta. Haluat kokea olevasi itsenäinen ihminen, joka rakastaa kumppaniaan pyrkimättä omistamaan ketään omakseen. Oletan että se antaisi sinulle avaramman ja itsenäisemmän olon. Hyvään parisuhteeseen voikin hyvin sisältyä sekä keskinäistä kuuluvuutta että kunkin itsenäisyyttä. Kullekin on varmasti tärkeää varmistua, että toinen oikeasti välittää minusta ja on tukenani silloin kun minulla on vaikeaa ja että olen hänelle oikeasti rakas. Se varmuus rakentuu vähitellen, kun kumpikin uskaltautuu avautumaan toisilleen kiintymyssuhteeseen liittyvistä sisäisistä ja ulkoisista peloistaan niin että kumpikin tulee aidosti kuulluksi. Kun keskinäinen rehellinen toista kunnioittava avoimuus ja riittävä varmuus omasta merkityksestä toiselle on saavutettu, niin ehkäpä muut tunnesuhteet eivät tunnu enää niin vaarallisilta.
Jussi Nissinen