Yksin ja turhautunut
Hei
Olen 23-vuotias muunsukupuolinen Lahdesta ja minulla on sellainen olo kuin olisin hyvin yksin tämän asian kanssa. Olen tullut ulos kaapista äidilleni, siskolleni ja entiselle opettajalleni. Loppu suvulle ei missään nimessä saa kertoa, koska he oletettavasti tekevät perheestäni pahempia mustia lampaita kuin jo olemme.
En kuitenkaan tunne että voin puhua näistä asioista kotonakaan. Tuntuu kuin kiusaisin äitiä aina kun puhun näistä asioista, enkä kehtaa vaatia että hän ei kutsuisi minua mimmiksi, tytöksi etc. Yritin olla kovana asiasta aluksi, mutta hermostutin äitini sillä, niin luovutin. Nyt se kaduttaa, koska se häiritsee. Siskolleni sanoin vain etten ole tyttö enkä poika, koska äidin mukaan hänkään ei ymmärrä. Tähän vielä se, että tahtoisin eroon rinnoistani, mutta en uskalla tehdä päätöksiä äidin ja suomen lain säädännön takia. Bindaus ei tunnu enää oikein auttavan asiaa...
Anteeksi että tämä on niin jaaritteleva viesti, mutta lopullinen kysymys on kait se, että pitäisikö minun yrittää puhua tästä lisää vai ei?
Kiitos!
Olen 23-vuotias muunsukupuolinen Lahdesta ja minulla on sellainen olo kuin olisin hyvin yksin tämän asian kanssa. Olen tullut ulos kaapista äidilleni, siskolleni ja entiselle opettajalleni. Loppu suvulle ei missään nimessä saa kertoa, koska he oletettavasti tekevät perheestäni pahempia mustia lampaita kuin jo olemme.
En kuitenkaan tunne että voin puhua näistä asioista kotonakaan. Tuntuu kuin kiusaisin äitiä aina kun puhun näistä asioista, enkä kehtaa vaatia että hän ei kutsuisi minua mimmiksi, tytöksi etc. Yritin olla kovana asiasta aluksi, mutta hermostutin äitini sillä, niin luovutin. Nyt se kaduttaa, koska se häiritsee. Siskolleni sanoin vain etten ole tyttö enkä poika, koska äidin mukaan hänkään ei ymmärrä. Tähän vielä se, että tahtoisin eroon rinnoistani, mutta en uskalla tehdä päätöksiä äidin ja suomen lain säädännön takia. Bindaus ei tunnu enää oikein auttavan asiaa...
Anteeksi että tämä on niin jaaritteleva viesti, mutta lopullinen kysymys on kait se, että pitäisikö minun yrittää puhua tästä lisää vai ei?
Kiitos!
Hei
En koe viestiäsi jaaritteluksi. Tuot siinä esiin ongelman, josta moni muukin muunsukupuolinen kokee lähipiirissään. Se, että ihminen on tullut läheisilleen ”kaapista” ja kertonut omasta sukupuolikokemuksestaan ja identiteetistään ei ikävä kyllä useinkaan takaa sitä, että tulisi todella nähdyksi ja arvostetuksi sellaisena kuin millaiseksi itsensä kokee. Sukupuolidikotomia nainen/mies on sisäistynyt hyvin syvälle ihmisten mieliin. Siiheutumattoman on edelleen todella vaikeaa saada sellaista vastakaikua itselleen ihmisenä, että hänen omaan syvään kokemukseensa suhtauduttaisiin sillä tavalla vakavasti että luovutaan omista ennakkoasenteista ja opituista mielikuvista ja ollaan aidosti kiinnostuneita toisesta juuri sellaisena kuin mitä hän syvimmiltään on. Sen vuoksi muunsukupuoliset joutuvatkin toistuvasti puolustamaan oikeutta omaan identiteettiinsä, mikä on todella raskasta.
Nyt on tärkeää että et jää yksin vaan lähdet etsimään ihmisiä, joilla on valmiuksia nähdä sinut asettamatta sinua etukäteen määriteltyyn sukupuolisapluunaan. Sellaisia voi kohdata Lahden Setan olkkari-illoissa (lahdenseta.fi) ja Transtukipisteen muunsukupuolisille suunnatuissa tapaamisissa (transtukipiste.fi/palvelut). Transtukipisteen sivuilta löydät myös muunsukupuolisuudesta hyvä tiedotteen, jonka voit tulostaa siskollesi ja äidillesi luettavaksi. Äidillesi voisit sanoa, että jos hän haluaa keskustella sinuun liittyvistä ajatuksistaan niin se on mahdollista Sinuiksi puhelinpäivystyksessä, joka on avoinna maanantaisin ja torstaisin klo 19-21 numerossa 044 300 2355. Siellä vastaa puhelimeen sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta hyvin tuntevat terapeutit, jotka osaavat ymmärtää myös niitä huolia joita läheisillä on näihin teemoihin liittyen.
on vaikea rakentaa yksin tai sellaisten ihmisten seurassa, jotka kieltäytyvät suhtautumasta toiseen vakavasti ja kunnioituksella. Hyvin monelle sukupuolivähemmistöön kuuluvalla aluksi paras peilauspinta tuleekin muualta kuin oman perheen piiristä.
Olet kertonut asiasta entiselle opettajallesi. Onko niin että häneen olet luottanut aika paljon. Miten hän on reagoinut asiaan. Voisitko hänen kanssaan keskustella omista kokemuksistasi enemmänkin. Opettajasi tuntee sinut pidemmältä ajalta. Jos hän on vapaa tiukasta sukupuolidikotomia-ajattelusta, niin hänhän voisi olla aika hyvä ”peilausihminen”, joka auttaa sinua kokemaan itsesi kokonaiseksi sellaisena kun olet ja joka voisi tukea sinua silloin kun omat voimasi ovat vähissä.
Haluaisit päästä eroon rinnoistasi. Bindereitä olet käyttänyt ja olet todennut, että niistä et saa riittävästi apua. Rintojen poisto on periaatteessa mahdollista silloin, kun on saanut muunsukupuolisuus diagnoosin. Sen saamiseksi tulisi osallistua sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin joko Helsingin tai Tampereen yliopistollisen sairaalan sukupuoli-identiteetin tutkimuksista vastaavassa yksikössä. Kun viime vuosina ihmiset ovat rohkaistuneet tuomaan avoimemmin esille kokemaansa sukupuoliristiriitaa, niin ko. tutkimuksiin hakeutuu koko ajan yhä enemmän ihmisiä. Tästä johtuen tutkimukset ruuhkautuvat ja voivat kestää jopa yli vuoden. Senkin vuoksi olisi hyvä, että lähipiirissäsi olisi ihmisiä, joille voisit avoimesti kertoa omista turhautumistasi ja tulla ymmärretyksi niissä.
Jussi Nissinen
En koe viestiäsi jaaritteluksi. Tuot siinä esiin ongelman, josta moni muukin muunsukupuolinen kokee lähipiirissään. Se, että ihminen on tullut läheisilleen ”kaapista” ja kertonut omasta sukupuolikokemuksestaan ja identiteetistään ei ikävä kyllä useinkaan takaa sitä, että tulisi todella nähdyksi ja arvostetuksi sellaisena kuin millaiseksi itsensä kokee. Sukupuolidikotomia nainen/mies on sisäistynyt hyvin syvälle ihmisten mieliin. Siiheutumattoman on edelleen todella vaikeaa saada sellaista vastakaikua itselleen ihmisenä, että hänen omaan syvään kokemukseensa suhtauduttaisiin sillä tavalla vakavasti että luovutaan omista ennakkoasenteista ja opituista mielikuvista ja ollaan aidosti kiinnostuneita toisesta juuri sellaisena kuin mitä hän syvimmiltään on. Sen vuoksi muunsukupuoliset joutuvatkin toistuvasti puolustamaan oikeutta omaan identiteettiinsä, mikä on todella raskasta.
Nyt on tärkeää että et jää yksin vaan lähdet etsimään ihmisiä, joilla on valmiuksia nähdä sinut asettamatta sinua etukäteen määriteltyyn sukupuolisapluunaan. Sellaisia voi kohdata Lahden Setan olkkari-illoissa (lahdenseta.fi) ja Transtukipisteen muunsukupuolisille suunnatuissa tapaamisissa (transtukipiste.fi/palvelut). Transtukipisteen sivuilta löydät myös muunsukupuolisuudesta hyvä tiedotteen, jonka voit tulostaa siskollesi ja äidillesi luettavaksi. Äidillesi voisit sanoa, että jos hän haluaa keskustella sinuun liittyvistä ajatuksistaan niin se on mahdollista Sinuiksi puhelinpäivystyksessä, joka on avoinna maanantaisin ja torstaisin klo 19-21 numerossa 044 300 2355. Siellä vastaa puhelimeen sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta hyvin tuntevat terapeutit, jotka osaavat ymmärtää myös niitä huolia joita läheisillä on näihin teemoihin liittyen.
on vaikea rakentaa yksin tai sellaisten ihmisten seurassa, jotka kieltäytyvät suhtautumasta toiseen vakavasti ja kunnioituksella. Hyvin monelle sukupuolivähemmistöön kuuluvalla aluksi paras peilauspinta tuleekin muualta kuin oman perheen piiristä.
Olet kertonut asiasta entiselle opettajallesi. Onko niin että häneen olet luottanut aika paljon. Miten hän on reagoinut asiaan. Voisitko hänen kanssaan keskustella omista kokemuksistasi enemmänkin. Opettajasi tuntee sinut pidemmältä ajalta. Jos hän on vapaa tiukasta sukupuolidikotomia-ajattelusta, niin hänhän voisi olla aika hyvä ”peilausihminen”, joka auttaa sinua kokemaan itsesi kokonaiseksi sellaisena kun olet ja joka voisi tukea sinua silloin kun omat voimasi ovat vähissä.
Haluaisit päästä eroon rinnoistasi. Bindereitä olet käyttänyt ja olet todennut, että niistä et saa riittävästi apua. Rintojen poisto on periaatteessa mahdollista silloin, kun on saanut muunsukupuolisuus diagnoosin. Sen saamiseksi tulisi osallistua sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin joko Helsingin tai Tampereen yliopistollisen sairaalan sukupuoli-identiteetin tutkimuksista vastaavassa yksikössä. Kun viime vuosina ihmiset ovat rohkaistuneet tuomaan avoimemmin esille kokemaansa sukupuoliristiriitaa, niin ko. tutkimuksiin hakeutuu koko ajan yhä enemmän ihmisiä. Tästä johtuen tutkimukset ruuhkautuvat ja voivat kestää jopa yli vuoden. Senkin vuoksi olisi hyvä, että lähipiirissäsi olisi ihmisiä, joille voisit avoimesti kertoa omista turhautumistasi ja tulla ymmärretyksi niissä.
Jussi Nissinen