Selaa kysymyksiä

Maaseutuhomon ajatuksia

Olen 23-vuotias homo. Olen tiennyt asian lähes 10 vuotta, eikä minulle itselleni ole siitä koitunut mitään kriisiä. Olen vain tiennyt, että näin asia on ja sillä siisti. Tulin kaapista läheisimmille kavereilleni viime syksyn ja tämän talven aikana. Vastaanotto oli myönteinen, mistä minulla ei ollut epäilystäkään. Yksi heistä kiteytti asian, että sehän on vain rikkaus kun meillä on sinunkaltainen ihminen meidän kaveriporukassa. Ja tytöt sanoivat, että pitää alkaa etsiä minulle miestä. Koen, että elämäni ei ole juurikaan muuttunut kaapista tulon jälkeen.

Itselleni vaikein asia on vanhempieni suhtautuminen asiaan, ja kuinka homoudesta vieläkin puhutaan yhteiskunnassa. Olen kotoisin maaseudulta, mutta asun nyt yksin suuremmassa kaupungissa opiskelujen perässä. Olen saanut konservatiivisen kristillisen kasvatuksen, ja meillä kotona kaikki seksuaalisuuteen liittyvä oli tabu, niin hetero- kuin homoseksuaalisuuteenkin. Jälkimmäisestä on kuitenkin tullut vanhemmilleni punainen vaate. Olen saanut kuulla vuosien mittaan, kuinka olen iljetys ja kuinka vääriä minun tunteeni ovat. Isäni kerran totesi, että jos tuo homoudesta vauhkoaminen ei lopu mediassa, niin hänen pitää lähteä kaupungille heilumaan haulikon kanssa. Tämmöisen kanssa olen siis elänyt läpi nuoruuteni, ja se on aiheuttanut minulle myös masennusta. Olen miettinyt sitä, että muuttaisiko asiaa se, jos he tietäisivät oman poikansa olevan homo. Mutta vaikka muuttaisikin, niin voinko enää antaa heille anteeksi sitä, mitä he ovat sanoneet. Mikäli he väittäisivät, että homouteni on heille ok, en voi uskoa, että he olisivat vilpittömiä asian suhteen. Ei se vuosia jatkunut viha ja halveksunta voi vain kadota sormia napsauttamalla. Muutenkin välit vanhempiin ovat kylmät, joten uskon, että tämä saattaisi olla se asia, joka katkaisee kamelin selän. Olen varautunut jo henkisesti siihen, että he eivät tule ikinä hyväksymään asiaa tai esimerkiksi sitä, jos joskus löydän rinnalleni jonkun. Mutta parhaillaan en koe, että minun olisi aiheutettava itselleni lisästressiä asian kertomisella. On vain pidettävä mölyt mahassa.

Seurasin syksyllä käytyä keskustelua tasa-arvoisesta avioliittolaista aktiivisesti. En muista, että olisin ollut ikinä järkyttynyt mistään vastaavanlaisesta julkisesta keskustelusta. Kuinka homoja verrataan eläimiinsekaantujiin ja pedofiileihin. Eivätkä asiaa auttaneet vanhemmiltani saadut lakialoitteen kirvoittamat samankaltaiset kommentit. Tekisi vain mieli sanoa, että puhut juuri minusta, että kerro vain lisää. Haluaisin uskoa, että avioliittolain hyväksyminen vähitellen muuttaisi yhteiskuntaa suvaitsevaisempaan suuntaan. Pääkaupunkiseudulta on helppoa huudella, että kyllähän ne asiat paranevat ja että kyllähän homot ovat jo nykyisin tasa-arvoisia yhteiskunnan jäseniä. Maaseudun kasvattina voin sanoa, että asia ei kuitenkaan päde suurimpaan osaan Suomea. ”Perinteiset arvot” kukkivat yhä, enkä voisi kuvitellakaan, että voisin olla avoimesti homo omalla kotikylälläni lynkkauksen pelossa. Tämän vuoksi olen skeptinen uskomaan yhtä nopeaan yhteiskunnan muutokseen, jota homoaktiivit ennustavat.

Hei

Viestisi hyvin kuvaa sitä henkistä terroria, jota Suomessa edelleenkin monet ihmiset kohdistavat asenteissaan ja puheissaan ihmisiin, joiden rakkauselämä ja seksuaalisuus suuntautuvat samaa sukupuolta oleviin. Sinä olet joutunut todistamaan sitä terroria omassa kodissasi. Valitettavan monella on Suomessa vastaava tilanne.

Se että tulee hyväksytyksi aitona omana itsenään vanhempien taholta, on yksi hyvinvointia ja mielenterveyttä suuresti edistävä asia. Torjutuksi tuleminen ja oman samaistumisryhmän halveksunta vanhempien taholta syö yhtä elämän tukijalkaa koko ajan. Monilla se johtaa masennukseen ja heikkoon itsetuntoon. Halusimme tai emme, olemme olleet hyvin riippuvaisia vanhemmistamme lapsuudessamme ja hylätyksi tuleminen omana itsenään, rakastavana ihmisenä, on siinä suhteessa valtava pettymys. Miellämme olisimme ylpeitä omasta taustastamme ja vanhemmistamme. Miten se on mahdollista silloin kun vanhemmat halveksivat sitä mitä itse olet ja mitä pidät itsellesi ja monille muille oikeana ihmisyytenä.

Vanhempasi ovat toki oman aikansa lapsia. He eivät kuitenkaan voi enää paeta sen taakse etteikö tarjolla olisi ollut monipuolista tietoa seksuaalisesta suuntautumisesta. Uusi tieto kyseenalaistaa vanhoja itsestäänselvyyksiä ja niistä luopumisen tuskaa moni välttelee. Valitettavaa on se, että vastuullisessa ja vaikutusvaltaisessa asemassa on edelleen henkilöitä, jotka mm. kirkon piirissä ja eduskunnassa jaksavat ennakkoluulojen ja raamatusta (tai koraanista) irrotettujen omaa aikaansa kuvaavien lauseiden turvin alentaa kahden ihmisen rakkaudellista vilpitöntä suhdetta vain sen vuoksi että he ovat samaa sukupuolta.

Mietit sitä, voisivatko vanhempasi asenteet muuttua, jos he saisivat tietää että sinä, heidän poikansa, olet yksi niistä joita he ovat puheissaan halveksineet. Reaktioita on vaikea etukäteen ennustaa. On vanhempia, joilla rakkaus omaa lasta kohtaan on voimakkaampi kuin tarve pitäytyä ennakkoluuloissa. Joillakin ristiriita lapseen kohdistuvan rakkauden ja homoseksuaalisuuteen kohdistuvan vastenmielisyyden välillä jää pitkäaikaiseksi ja voimille käyväksi sisäiseksi ristiriidaksi. Jotkut ovat valmiimpia hylkäämän lapsensa kuin periaatteensa, mikä on tietysti valtava menetys sekä vanhemmille että lapselle. Mutta niillä, joilla rakkaus lasta kohtaan lopulta voittaa, voi elämässä alkaa uusi kausi, jolloin voi oppia paljon uusia asioita elämästä ja itsestään.

Rovaniemen Seta järjestää Artic Pride tapatuman yhteydessä 22.2. tapaamisen sateenkaarilasten vanhemmille: Ilot, surut ja pelot kun lapseni on tullut kaapista - mistä tukea? Ks.: www.arcticpride.fi/ohjelma.html. Tällaisia keskustelutilaisuuksia tarvittaisiin eri puolille Suomea, sillä monet vanhemmista jäävät aivan liian yksin omissa pohdinnoissaan.

Jussi Nissinen

Aiheet


Aseksuaalisuus
Hengellinen kaltoinkohtelu, eheyttäminen
Huolestunut vanhempi
Huono kohtelu palveluissa
Identiteettipohdinnat
Ikääntyminen
Kaapista ulostuleminen
Kun kumppanini ei ole sitä mitä oletin
Kun perhe tai läheiset ei hyväksy
Lapsen ja nuoren kehitys
Lasten saaminen ja vanhemmuus
Osakulttuurien haasteita
Palvelujen saatavuus
Pari- ja monisuhteet
Parisuhteen ja perheen muodostaminen
Pelot
Perhe ja suku
Seksi ja seksuaalisuus
Seksuaalinen suuntautuminen
Seksuaalinen väkivalta
Seksuaaliset mieltymykset
Seurustelun aloittaminen
Sukupuolen moninaisuus
Syrjintä- ja kiusaamiskokemukset
Terveys
Terveys, mielenterveys
Työelämä
Ulkonäkö
Uskonto ja hengellisyys
Vaikeus hyväksyä itseään
Vertaistuki
Yhteiskunta, lainsäädäntö
Yksinäisyys