Sateenkaarirauhan julistus 2026 - Pormestari Ilmari Nurminen

24.6.2026

Pormestari Ilmari Nurmisen sateenkaarirauhanjulistus keskustorilla 13.6.2026

Rakkaat tamperelaiset,

Tänään kaupunkimme täyttyy sateenkaaren jokaisesta väristä.

Sen loistosta, joka heijastuu moninaisista äänistä ja upeista ihmisistä.

Kuuluvasti, näkyvästi ja ylpeästi.

Mutta ennen kaikkea – tänään tämä kaupunki täyttyy ihmisistä,

jotka uskaltavat olla juuri sitä mitä he ovat.

Pormestarina saan paljon yhteydenottoja, nostan pari usein toistuvaa tarinaa:

Nuori tietää sydämessään kuka on. Silti kotona on hiljaista painetta olla “normaali”. Vanhemmat eivät välttämättä sano sitä suoraan, mutta heidän ilmeensä, vitsinsä ja väistelynsä viestivät häpeästä. Nuori oppii piilottamaan osan itsestään: tarkkailee sanojaan, muuttaa puhetapaansa ja keksii selityksiä, jotta ei paljastuisi.

Kenenkään ei pitäisi joutua rakentamaan itseään uudelleen siksi, ettei oma perhe pysty antamaan hyväksyntää. Jokaisella nuorella – jokaisella ihmisellä – on oikeus kasvaa turvallisesti omaksi itsekseen ilman pelkoa, häpeää tai torjuntaa.

Toisessa tapauksessa:

Naisparin hääpäivä lähestyy, mutta ilon rinnalla kulkee varjo. Kutsujen lähettäminen vanhemmille on raskas hetki: tietää jo etukäteen, ettei hyväksyntää ehkä tule. Ja niin käy – vanhemmat joko kieltäytyvät tulemasta tai tulevat paikalle kylminä, etäisinä, ehkä jopa vaivautuneina. He eivät pysty juhlimaan lapsensa rakkautta, koska se ei vastaa heidän odotuksiaan.

Hääpäivänä tilanne on ristiriitainen: sydän on täynnä onnellisuutta, mutta samalla siellä on suru siitä, että tärkeimmät ihmiset eivät pysty jakamaan sitä. Hymyn taakse kätkeytyy kaipuu hyväksynnästä.

Nämä kertomukset eivät ole minulle vain yksittäisiä tarinoita. Ne kertovat perheen tärkeydestä ja siitä, miten monenlaisia perheitä meillä onkaan - keskenään täysin yhtä arvokkaita ja upeita. Haluankin erityisesti kiittää teitä paikalla olevia vanhempia, isovanhempia, sisaruksia ja muita läheisiä sekä perheenjäseniä. Kaikkia teitä, jotka ovat olleet aina rakkauden puolella ja tukena kaikissa elämän vaiheissa!

Ja jos katsotte ympärillenne juuri nyt – näette ihmisiä, jotka ovat ehkä joskus pelänneet, ehkä joskus piiloutuneet, mutta jotka tänään seisovat tässä yhdessä.

Se on rohkeutta. Se on rakkautta. Ja se on toivoa.

Tampere on aina ollut rohkea edelläkävijä, ja meitä on kutsuttu myös Suomen sateenkaaripääkaupungiksi. Jo 1970-luvun alkupuolella Tampereelle perustettiin Vagabondi ry – nykyinen Sinuiksi ry. Kiitos kaikesta teidän tekemästänne vuosikymmenien työstä meidän kaikkien hyväksi – tiedän, että työ ei ole ollut aina helppoa!

Lainsäädännössäkin on otettu oikeansuuntaisia askelia: tasa-arvoinen avioliittolaki, äitiyslaki, translaki. Monesti kuulee sanottavan "miksi vaaditte ja korostatte tätä asiaa?".

Ei täällä vaadita kuin kaikille samoja oikeuksia ja oikeutta olla yhdenvertaisesti tasa-arvoinen yhteiskunnassa!

Tässä yhteydessä haluan kiittää myös Tampereen seurakuntaa, joka on mukana Pride-tapahtumassa - ja ennen kaikkea siitä työstä, jota teette, että kaikkien rakkaus olisi tervetullut myös kirkon suojiin. Tämäkään työ ei ole varmasti ollut helppoa, mutta sitä arvostetaan.

Koska suurin niistä on rakkaus.

Näissä ajoissa tarvitaan viestiä siitä, että jokaisella ihmisellä on oikeus tulla kohdatuksi tasa-arvoisesti ja arvokkaana, juuri sellaisena kuin on. Samaan aikaan kun juhlimme tätä iloa ja yhdenvertaisuutta, meidän on sanottava ääneen myös se, miksi tätä kaikkea tarvitaan.

Olen viime aikoina huolestuneena pistänyt merkille, että olemmeko ottamassa yhteiskuntamme ihmisarvoissa takapakkia, kohti taantumusta. Olemme jokainen nähneet ja monet kokeneet, miten keskustelu vähemmistöistä on koventunut ja rumentunut.

Sanat eivät ole harmittomia. Niillä rakennetaan rajoja, suljetaan ihmisiä ulos ja luodaan pelkoa. Sanoilla pyritään myös oikeuttamaan väkivaltaa. Sanoista on lyhyt matka väkivaltaan.

Hämeenkyrön Pride -juhlassa tapahtunut pahoinpitely kertoo surullisella ja täysin tuomittavalla tavalla siitä, miksi asiaan on havahduttava ja miksi meitä tarvitaan. Haluan tässä yhteydessä ilmaista meiltä kaikilta tuen uhrille ja Hämeenkyrö Pride -järjestäjille. Täällä me olemme teidän tukenanne ja tuomitsemme ankarasti tämän väkivallanteon.

Tämä teko tai netissä pride-postauksiin vilisevät vihaviestit eivät ole valitettavasti yksittäistapauksia, vaan kertovat siitä, että meitä tarvitaan. Teitä jokaista tarvitaan.

Siksi tämä hetki on tärkeä. Siksi teidän äänenne on tärkeä.

Väkivalta ja vihapuhe ei ole tervetullutta Tampereelle.

On helppoa vaieta silloin, kun vastustus kasvaa. Mutta hiljaisuuskin on valinta.

Ja me emme vaikene.

Pormestarina sanon tämän selvästi:

seison yhdenvertaisuuden rinnalla tinkimättä.

En siksi, että se olisi helppoa – vaan siksi, että se on oikein.

Ihmisarvo ei ole mielipidekysymys.

Yhdenvertaisuus ei ole kompromissi.

Ja rakkaus: se ei tarvitse lupaa.

Me teemme työtä tulevaisuutemme eteen. Me uskomme tulevaisuuteen, jossa jokainen voi elää ilman pelkoa syrjinnästä. Ja minä uskon – täysin – että ylpeästi tekemällämme työllä se on mahdollista.

Ja tänään tuo ylpeys näkyy ja kuuluu.

Hämeensillan patsaat kantavat sateenkaarihuiveja ja pride-ratikka kulkee halki Tampereen –

ja meidän pitää olla rohkeita. Tampere on täyttynyt kaikista sateenkaarenväreistä juhlistamaan avointa Tamperetta.

Ja te, hyvät priden juhlijat, te ette ole yksin. Te ette ole koskaan olleet yksin.

Haluan vielä sanoa loppuun:

Tampere ei kuulu vihalle. Tampere ei kuulu pelolle.

Tampere kuuluu kaikille.

Täällä Tampereella yhdenvertaisuus ei ole vain sanahelinää.

Jo historiamme velvoittaa meitä huolehtimaan siitä, että yhdenvertaisuus toteutuu jokaisen

kohdalla.

Toivon, että tämä yhteenkuuluvuus ja usko parempaan tulevaisuuteen

kulkee mukanamme tänään kulkueessa – ja jää elämään myös sen jälkeen.

Tampereen pormestarina julistan täten sateenkaarirauhan alkaneeksi.

Ilmari Nurminen

Pormestari